Järkyttävän duunin juhannusputken jälkeen paluu “koiraelämään”. Mentiin sitten koko rahan edestä

Aamulla oli tarkoitus mennä JKKlle tottistelemaan sekä suunnata siitä tekemään jälki muhimaan maastoon ja hakea muksu hoidosta. Kentälle kun pääsin niin pari mimmiä ilmoitti että heillä on tuolla jälki vanhenemassa ja ovat tekemässä esineruudun tuonne että olenko mahdollisesti menossa niihin suuntiin.. No ilmoitin että jos mukaan otatte niin tulen tekemään ruutua ja niin saatiin Ainalle ja Goalle treeni. Goa koko porukan viimeisenä kun ruudussa oli jo vieraita hajuja yllinkyllin. Ei kellotettu mutta äärettömän nopealla, veikkaan alle viiden minuutin, Goa palautti KAIKKI KOLME esinettä! Super hyvä treeni kaikin puolin juuri Goalle!

Sitten käytiin humppaamassa Saanan kanssa kentällä kun lupasin sille aamulla että sekin pääsee kentälle. Vähän tottista ja muuta pelleilyä. Kokeilin huvikseni jotain rallytokoliikkeitä kun ajattelin jos saatais vielä jotain kivaa sen kanssa yhdessä touhuttua. Pitää perehtyä kyseiseen lajiin

Seuraavana Ainulla tottikset ja nyt on joku loksahtanut sen päässä seuraamisen suhteen, tarttee saada videolle se että näkee kuvittelenko vain. Seurailua, vähän jääviä ja eteenmeno. Aina oli hieno!

Goalla lopuksi täysi setti noutoineen päivineen, vähän piti taas puuttua piippailuun mutta tyytyväinen olen.

Siitä sitten kiireellä metsään jälkeä polkemaan… se on kyllä varsinainen villiluonto, meinasin kävellä jonkun metsäkanan, mikälie riekko, yli kesken jäljen. Se kökötti maassa ja mä säikähdin että kuka kanan on metsään jättänyt. Sillä petti pokka ensin ja lähti siipi maassa hämäämään mua eteenpäin ja sen alta lähti varmaan kymmenen pikkutipua joka suuntaan. Hetken mietin että miten selviän itse siitä kun niitä oli oikeasti joka puolella. Totesin vaan tirpalle että en mä sun poikasia vie, suotta siellä kekkuloit ja jatkoin jäljen tekemistä… Metsästä tullessa meinasin kävellä noin 30 cm vaskitsan päälle. Taas hyppäs sydän kurkkuun kun katsoin ensin että siinä on keppi. Käynti optikolla vois vissiin auttaa

Jälki oli karvan verran vajaa 4h vanha kun illalla kävin sen ajamassa. Goa oli jälleen lähdössä takajäljelle, mutta korjasi suunnan käskystä. Ilmaisi kaikki kuusi keppiä mutta sen verran ajeli takki auki että välillä sitä jälkeä sitten etsittin pidempääkin. Hemmetin hyvä treeni, olen tyytyväinen.. sain juuri sitä reaktiota mitä halusinkin. Että jäljestäminen ei ole itsestään selvyys ja siihen pitää keskittyä

Vasemmalla mun tekemä jälki, oikealla se mitä ajeltiin Goan kanssa vajaa neljä tuntia myöhemmin.. ei huono ;)

Nuuskija työssään

Metsästä paarmojen ja hyttysten keskeltä suunnattiin uimaan ja voi sitä riemua taas

Matalalla rannalla saatiin hyvää pomppulihastreeniä

Ai se lens NOIN kauas!

Suhteellisen onnistunut otos.. ja otus :)

Oli muuten rauhallista kotona illalla ;)

Omassa aktiivisuusmittarissa oli 21000 askelta, aktiivisuus 112% tavoitteesta, jihuu! Mut kyllä tuntuu jaloissakin

Aamulla oli fiilis että tässä jaksa mitään tehdä. Koirat ei kuitenkaan valmistu jatkuvalla hengaillulla joten eiku hommiin…  Ainun kanssa aamusta tottista ja turhauttaminen on nyt unohdettu. Se sai Ainan vielä tässä vaiheessa epävarmaksi. Hieman vietin nostoa ja patukkaa peliin. Ruualla Aina menee ihan koomaan, se on tosi vakava asia pikkukoiralle

Ainuska seurailee

Ennen Goan tottiksia kävin tekemässä Goalle jäljen muhimaan metsään. Meinasin saada paskahalvauksen jälkeä tehdessä kun kymmenen metrin päästä pinkaisi hevosen kokoinen metsäkauris liikkeelle, tarjolla oli siis Goalle vähän harhajälkiä jotka jäivät muhimaan samoihin aikoihin Tottiksessa se oli taas suht ok.. pilalla mikä pilalla. Vaikka nyt pystyy jo kotona tekemään hiljaa töitä, ei se esim. viime keskiviikkona onnistunut kun tein rannassa ennen  vepetreenejä pikku treenin. Heti kun on viettiä nostattavia tekijöitä näkyvillä, katoaa sekin vähä koulutustaso mikä on jo näissä kotitreeneissä saavutettu.

Jälki oli marinoitunut metsässä 4 tuntia kun suunnattiin janalle. Ajattelin jo  ensimmäisen parin esineen kohdalla että eikö tämä neljäkään tuntia vaikuta jäljestämiseen millään, mutta hukkasihan se sentäs jäljenMitäs huiteli takki auki! Löydettiin kuitenkin jälki ja kaikki kuusi esinettä. Ennen viimeistä Goa oli jo aivan loppu ja se huiteli vähän siellä täällä. Kuitenkin taas jossain vaiheessa löysi jäljen ja viimeisen esineen. On se semmoinen oman elämänsä sadanpisteen jälkikoira

Nokkaeläin :D

Loppuunajettu koira.. ja -jälki ;)

Vasemmalla kuva kun tein jäljen, oikealla kun ajoin sen Goan kanssa. Pientä sillisalaattia mutta who cares :D

Saana ja Goa kävivät tekemässä metsässä esineruudut. Saana etsi kolme esinettä hyvällä drivella ja nopeasti. Goalla meni jostain syystä juoksenteluun nyt niin paljon aikaa että nakkasin sen kahden esineen jälkeen autoon. Saana kävi sitten pikaisesti noutamassa Goalta jääneen esineen. Kyllä bordercollie hoitaa

“Etsi!”

Mitähän taivaanlintuja se taas tiirailee :p

Tyttydyy.. kyl se täällä jossain on.. tuumii Goa

Ja kun kerta Mika oli mukana niin testatiin mitä se Goa sanoo hausta. Mika lähti meidän luota mettään ja pian lähetin Goan perässä. Olihan se jyvällä samoin tein mitä siellä tehdään ja muutama hyvä toisto saatiin alle. Tää on nyt sitten että mä en tiedä tästä lajista mitään ja mennään vaan treenaamaan.. no jos koira juoksee maalimiehelle ja haukkuu niin ei kai se niin huono treeni ole Lähinnä nyt haettiin sitä toimintamallia. että G aloittaa haukun heti kun löytää “ukon”. Näin se tekikin

Kotona Aina teki vielä kontaktia nyt jo vähän itsenäisemmin sekä kiipeili telineessä. Mihinhän raunioille sitä tämän kanssa vielä itsensä löytää Yks päivä istuin tuolla leikkitornissa itse ja Aina meni ylös alas ihan koko ajan ja ihan omatoimisesti.. taisi olla kakarasta kivaa laskea mäkeä

Tänään oli tarkoitus taas ajaa Goalla horrorijälki.. ei se nyt ihan niin suunnitelman mukaan mennyt paitsi että Goa oli aivan halki poikki jäljen lopussa, joltain osin siis onnistunut treeni “Ei sen ole tarkoituskaan näyttää tai tuntua hyvältä, teistä kummastakaan” oli koutsin sanat kun treeneistä keskusteltiin.

Ekalta esineeltä lähtö hakkuuaukeella

Goa lähti hyvin jäljelle ja kerrasta oikeaan suuntaan. Mulla on pieni mielikuva siitä, että taisi ajella Saanan tai Ainan jälkeä hetken alussa, mutta nopeasti oli taas mun jäljellä ja ilmaisi hyvin ensimmäisen esineen. Sitten mentiin hetki hakkuuaukeella josta metsään ja heti keppi. Siinä vaiheessa jouduttiin sitten vähän neuvottelemaan kummalta puolta kuusta mennään ja niin se keppi löytyiLoput kepit löytyi itsenäisesti ja hyvin pysyi jäljellä. Pari kertaa jouduin mainitsemaan että tarkistappa kenen jäljellä olet ja Goa korjasi heti. Näin selkäesti että Saanan ja Ainan jälki vei mennessään..

Saniaisten keskellä

Kalliolle, kukkulalle jätin minä keppini :D

Kieli poskella, hiki tuli!

Hieman väsähtänyt jäljestäjä ei jaksanut enää rillutella pallonkaan kanssa

Illalla vielä tehtiin 20 sentin kolikolla tarkkuutta ja tällä kertaa Goa keksi tuoda mulle kolikon Onneksi olin saanut ohjeita ja olin kyykyssä odottamassa käsi “kuppina” kun G sylkäsi esineen mun käteen. Myös Saana treenasi ekan kerran tarkkuutta

Mari lähetti hienon kuvan eilisistä vepetreeneistä. Aina haluaa veneelle! Alkaa vietti olemaan kohdillaan :D

Mä nyt oon tunnetusti semmoinen, joka keksii kaiken maailman juttuja ja sitten ryntään päätä pahkaa niitä toteuttamaan. Nyt uusin fiilistelyn kohde on ollut etsintäkoe johon olen netissä yrittänyt viime päivät perehtyä. Musta on kertakaikkisen tylsää hinkuttaa samoja asioita viikosta ja kuukaudesta toiseen ja taas keksin yhden mahdollisuuden tehdä jotain uutta.

Tänään sitten mentiin treenaamaan tarkkuusruutua sekä pudotettua. Goa oli heti mukana kuin vanha tekijä, onhan sillä nenänkäyttö hanskassa ja lenkeillä on tehty sitä että olen jättänyt esinettä taakse ja yks kaks lähettänyt sen lennosta hakemaan sitä jopa sieltä sadan, kahden sadan metrin päästä. Näitä hyödyntäen tänään liikenteeseen ja G oli kyllä mukana ihan alusta alkaen. Tarkkuusruudussa sen pitää nyt ymmärtää että vaikka on valjaat päällä, ei suihkita maisemiin samoin tein vaan jäädään pyörimään siihen eteen. Pudotetussa yhden otoksen otin videolle mutta kun kädessä oli valmiiksi kamerat ja pallot niin G tiputti esineen tullessa.. muuten kyllä osasi tulla eteen tumppu suussa istumaan.

Suunnitelmissa siis tänä vuonna se jälkikoe, jos se menee hyvin ja syksyllä olis vielä tilaa kokeissa ja jaksaa tahkota niin mahdollisesti kakkonenkin… sitten kun alkaa ensimmäiset pakkaset tulemaan ja noi saakelin hämähäkit häviää metsästä, jos sais jotain hakutreenejä aikaseksi. Tai ainakin ihmisen kouluttamaan mulle sitä. Voisin kuvitella että Goalle haukkuilmaisu on se thö juttu! Se tykkää haukkua, sillä on ipotaustaa ja paukuttaa sielläkin piilolla. On aina ollut puhdas eikä häiritse mokkea joten uskoisin että ilmaisuista tulee kyllä ihan toimivia kun  vain saa sen ymmärtämään mitä sillä kertaa ollaan tekemässä. Riippuen talvesta miten luminen tulee, saisko haun koevalmiiksi ja alkukesästä kävis kokeilemassa hakukoetta tulisko tulos ja sitten seuraava tavoite kun on osa-alueista jo kokemusta niin etsintäkoe. Hullu unelmilla elää Ja jos ei ole tavoitteita, ei tule treenattua, nih. Me ei ehkä olla hyviä missään mut jos osataan vähän kaikkea niin eiks se oo sama asia