Kennelnimen takaa löytyy koiriin hurahtanut ikuinen kesänlapsi. Koirat ovat lähes aina kuuluneet elämääni. Olen saanut kennelnimen syksyllä 2006 ja ensimmäinen Toimiva pentue näki päivänvalon 2011 kun bordercollie Saanan sijoituspentue siirtyi omalle kennelnimelleni. Aktiivista koiramaista elämää olen harrastanut vuodesta 2001.

Käyttökoirien kanssa hyvä koulutettavuus ja työskentelyhalu ohjaajalle ovat pääpointti, (terveyttä tietenkään unohtamatta); tulokset eivät periydy, mutta ne antavat kuvaa siitä, minkälainen pennusta saattaa tulla. Hyvä ruokahalu auttaa koulutuksessa pitkälle ja sosiaalisuus tekee elämästä paljon, paljon helpompaa!

Sama pätee myös seurakoiriin, arkielämä pitää niiden kanssa olla helppoa ja kivaa. Pienet koirat vaativat ihan yhtälailla tapakasvatuksen ja päivittäisen aktivoinnin kuin suuremmat yksilöt. Kauniilla korvilla, turkilla tai päänmuodolla ei tee yhtään mitään jos sisältö on pelkkää huttua.

Olen saanut harrastaa maailman upeimpien työkoirarotujen kanssa. Saksanpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat sekä bordercolliet ovat tarjonneet niin verta, hikeä kuin kyyneleitä. Iloa, onnistumisia ja kokemuksia. Olen saanut tuloksia itsekouluttamilleni koirille tokossa, rallytokossa, agilityssa, vepessä, käyttäytymiskokeessa, suojelussa, metsäjäljellä ja uusimpana Agilityliiton alaisessa hoopersissa jonka kisatoiminta starttasi Suomessa huhtikuussa 2025. Näiden lisäksi olen kokeillut treeniä niin mondiorigissa, haussa kuin paimennuksessakin. Tokossa olen valioittanut kaksi koiraa, vepessä yhden. Jospa seuraava valio olisikin muotovalio

Vaikka kotona vielä pari bordercollieta arjessa pyörii mukana, niin nyt on tullut aika kääntää sivua ja jatkaa touhuja seurakoirien parissa. En poissulje mahdollisia koekäyntejä tulevaisuudessakaan, mutta elämän prioriteetit ovat muuttuneet. Kisoihin tähtäävä tavoitteellinen koulutus ottaa aikaa ja vaatii ihan oman panostuksensa. Onko sen aika jo ohi… kuka tietää.

”Siviilissä” ja suurimman osan elämästään koirat ovat normaaleja perhekoiria ja siksi on tärkeää, että ne osaavat rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Toki ne osallistuvat kaikkeen toimintaan kotona ja pitävät huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Yksin tätä hommaa ei tehdä. Onneksi olen saanut harrastaa huipputyyppien kanssa. Kiitos jo tähän mennessä meitä matkan varrella koutsanneille lajista ja haasteista riippumatta, ”eteenpäin!” sanoi mummo lumessa

Suvi