FI AVA-H FI AVA FCI-BH RTK2 RTK1 Akatemian POSEIDON – Agi-HO1 toko ALO1 Yer Omen THREEMER OF MYTH

26.8.2025, 2 + 5

26.08.2025	lonkat	kyynär	silmät	selkä	polvet	olat	käyttö	näyttö	lt/mh	muuta
urokset
AISTIHARHA	-	-	-	-	-	-	-	-	-	-
AVAIN	välikuvattu ok	välikuvattu ok	-	-	-	välikuvattu ok	-	-	-	-
nartut
AIKAMATKA	-	-	-	-	-	välikuvattu, ei muutoksia	-	-	-	-
AJATUS	-	-	-	-	-	-	-	-	-	-
ALGORITMI	-	-	-	-	-	-	-	-	-	-
ANSALANKA	-	-	-	-	-	-	-	-	-	-
ASENNE	välikuvattu ok	välikuvattu ok	-	-	-	välikuvattu oikea ok, vasen epäselvä	-	-	-	-

Sodesta lyhyesti

Sode on arjessa äärettömän helppo koira. Siitä löytyy totaalinen off-nappi kun mitään ei tapahdu. Treeneissä se antaa itsestään kaiken ja kestää toistoja toistojen perään. Parasta mitä Sode tietää on vauhti ja kaikki vauhtiliikkeet ovatkin sen bravuureita.. välillä jopa siinä määrin että vauhti korvaa virheet.

Sodella on vahva silmä ja tämä on aiheuttanut haasteita treenaamiseen. Niinpä sen paras palkka on sosiaalinen palkka tai nami ja se toimii niillä hyvin. Silmänkäytöstä huolimatta Sode ei kuitenkaan ole syttynyt lampaille.

Sode on nuorempana ollut pidättyväinen ihmisiä kohtaan. Osittain tähän vaikuttaa korona-aika jonka takia ihmiskontaktit ovat olleet vähissä. Sode on aina ollut utelias ja mennyt ihmisten luokse, mutta valinnut sen haluaako olla kaveri. Nykyään sitä ei juurikaan ihmiset kiinnosta mikäli se ei hyödy heistä rapsutusten tai herkkujen suhteen. Tutut ihmiset ovat Soden mielestä ihan parhaita.

Sode on utelias. Siinä missä perheen muut koirat pysyy lähellä, Sode huitelee jossain ja tutkii paikkoja. Se ei karkaile, mutta innokkaana ihmettelee ympäristöä ja saattaa eksyä kauaskin jos en itse pidä huolta sen menemisistä. Sode tulee kyllä takaisin heti huudettaessa. Vilkkautensa vuoksi se myös ehtii huomioida ympäristöään ja näkee kyllä kaiken. Silmiä ei kuitenkaan tarvitse olla selässä, Soden kanssa voi liikkua missä vain ja se liikkuu reippaasti joka paikassa ja alustoilla.

Sode on aina syönyt ”mitä vain”. Sen maha on kunnossa, ei rapsuttele eikä nakertele itseään. Eläinlääkärissä olemme tähän mennessä asioineet vain rokotusten merkeissä. 

Soden lajivalikomaan kuuluu hoopers, hömppäagility ja koirapyöräily, missä se juoksee valjakossa itseään lähes 10 cm säkäkorkeudeltaan isomman koiran parina. Touhuilumielessä olemme tehneet noseworkia ja se on erinomainen nenän käyttäjä. Kaksi koestarttia on takana tokossa joista molemmista ykköstulos. Missikehässä Sode on pyörähtänyt kerran ja todettu rotunsa edustajaksi tuloksella AVO-EH.

Sode tykkää käyttää kroppaansa, on elastinen koira. Pieni koko ei ole aiheuttanut sille haasteita harrastuksien osalta.

Lyhyesti sanottuna, Sode on peruskoira jonka kanssa arki on suhteellisen mutkatonta.

Hupi omistajan kertomana

Hupi on mun ensimmäinen koira ja harrastuskoira. Huu on hyvällä toimintakyvyllä ja erittäin hyvällä hermorakenteella varustettu monitoimikoira. Huulla on vahva saalis- ja paimenvietti.
Hupassa on kiihkeyttä ja paimenkoirille ominaista vilkkauttakin löytyy jonkin verran, mutta myös hyvää vireensäätelytaitoa. Koen, että yhdessä Huun kiihkeys ja vietit tekevät siitä just niin kivan harrastuskoiran, kun se on.

Arjessa Hupaa voisi kuvailla jopa huomaamattomaksi. Hän nukkuu sängyn alla 90% ajasta, välillä tulee hakemaan rapsuja tai vähän leikkimään. Lenkeillä Huu tykkää tietysti juosta, mutta paljon myös ravailla sekä haistella. Meidän lenkit onkin aika rentouttavia, ei pelkkää reikäpäänä juoksentelemista.
Hupa asuu kahden nuoremman uroksen kanssa. Hän vanhimpana on lauman pomo, tosin myös väistyvä osapuoli resurssien kanssa, koska haluaa vältellä konflikteja.

Huu työskentelee mielellään ohjaajalle ja tekee asiat oikein. Kestää toistoja ja palautetta, mutta ei tarvitse yleensä ”kovia käskyjä”. Myöskään itsenäinen työskentely ei ole koskaan tuottanut ongelmia ja näiden välillä on jo pentuajoilta säilynyt erinomainen tasapaino.

Hupa on luonnostaan nopea, ketterä ja hieno kropankäyttäjä. Liikkuminen on niin arjessa kuin harrastuksissakin kaunista, kevyttä ja vaivatonta. Lisäksi Hupalla on luonnostaan hyvä hyppytekniikka ja kokoaminen.

Pienestä pennusta asti Hupa on leikkinyt kaikella ja mieluiten ohjaajan kanssa. Huu on opettanut mut leikkimään, en mä Hupia😆 lelu ja sosiaalinen leikkiminen onkin Hupalle ehdottomasti paras palkka. Nameilla palkkaantuu myös, mutta ei ole mikään ahnein koira. Varsinaista sosiaalista palkkaa (ilman lelua) Hupalle en ole rakentanut.

Huu suhtautuu suhteellisen neutraalisti toisiin koiriin. Pientä epävarmuutta Hupalla on ja hihnassa (sen lisäksi että en pitänyt pentuna hihnakäytöstä oleellisena asiana🙈) purkautuu yhdessä epäselkeän tehtävän kanssa tuijottamisena tai kiihtymyksenä. Toisinaan ei reagoi ollenkaan, kuten ei vetolajeissakaan kun tehtävä on selkeä. Myöhemmin asioita opettaneena Huu kuitenkin osaa nykyään purkaa kiihtymyksen tarvittaessa mukana olevaan leluun.

Huu tulee toimeen muiden kanssa, mutta ei tosiaan erityisesti välitä muista. Leikkii joidenkin koirien kanssa, mutta yleensä Huun mentaliteetti on vaan ”ollaan kaikki yhdessä yksin”. Hoidossa sujahtaa uudessakin paikassa laumaan hyvin, on rauhallinen oma itsensä ja lähtee ilomielin tekemään asioita myös muiden kanssa.

Hupa rakastaa ihmisiä, etenkin tuttuja. Lapset on myös kivoja Huun mielestä. Kuitenkin sama efekti ohituksissa tapahtuu välillä myös vastaantuleville ihmisille. Vastaantulevia pyöriä Huu saattaa vaania, autoja ei enää. Tässäpä Huun ainoa haaste, ne kivat vietit voi olla ensimmäisen koiran kohdalla myös pieni heikkous. Kaikesta tosin on selvitty ja koen meidän elämän silti oikein helpoksi.

Hupalla ei ole eikä ole koskaan ollut ääni-, eikä alusta-arkuutta tai eroahdistusta. Myöskään mitään allergioita, herkkyyksiä tai suolisto-ongelmia ei koskaan ole ollut. Huu on hyvä nenänkäyttäjä, nopea oppija, aika hiljainen koira ja kuten sanottu, monitoimikoira:
Päälajina Hupalla on agility ja siinä sivussa pitkä lista vaihtelevia lajeja. On tehty vetolajeja (hiihto, pyörä, kickbike, canicross), tokoa, rally-tokoa, hakua, metsäjälkeä, nosea ja paimennusta. Hän on soveltunut oikein näppärästi kaikkeen ja tykännyt kaikesta. Luontanen taipumus lampaille oli jo alle vuoden ikäisenä, sen jälkeen käyty paimentamassa säännöllisen epäsäännöllisesti.

Hupi on ollut koko elämänsä terve, lukuunottamatta kennelyskäperäistä keuhkokuumetta. Ollaan myös säästytty kaikilta venähdyksiltä, isommilta jumeilta ja muilta sellaisilta.

Hupa matkustaa rauhallisesti ja helposti kaikissa kulkuvälineissä (auto, juna, bussi, metro jne) eikä muutenkaan stressaannu reissaamisesta. Hupan ollessa 3v käytiin Saksassa kilpailemassa canicrossin MM-kisoissa ja lisäks Huu on käynyt sekä mun kanssa että ilman mua Norjassa seikkailemassa. Alusta alkaen Hupa on ollut täydellinen telttailukaveri sekä vaelluskoira vaikeammassakin maastossa (=vuorilla).

Hupaa ei ole koskaan pelottanut mikään: ainostaan pentuna liikennemerkki, lumiukko ja joulupukki. Senkin jälkeen hän on mennyt kattomaan et tää oli vaan tällainen. Huun elämä on kivaa, eikä sitä hetkauta oikeen mikään. Ei edes se, että meinataan yhdessä hukkua virtaavaan veteen, tuntematon mieshenkilö nostaa Hupan sieltä miten sattuu ja sen jälkeen ympärillä olevat ihmiset on ihan paniikissa. Hupa näki seuraavalla kerralla vettä ja totes et heitäksää sen lelun et pääsen uimaan??? Sanoisin aika vahvasti, ettei hälle jää huonot kokemukset muistiin.

Sisaruksista vielä lyhyesti: kaikki ovat olleet terveitä, mutkattomia ja kivoja arki- sekä harrastuskoiria. Moni sisaruksenomistaja olisi valmis ottamaan näistä uudet kopiot itselleen. Hupan viettiä ja kiihkeyttä ei ole muilla sisaruksilla yhtä vahvasti, eikä muilla esimerkiksi ole ollut silmänkäytön kanssa haasteita.

Hupa on mun elämän the koira ja toivon, että mahdolliset pennunomistajat saavat itselleen yhtä mahtavia koiria!