“Tottiksen perusteella maastoon”, siinä tän päivän teema Otin aamusta tottistreenit pihassa ja Goa oli kyllä hyvä. Ihan vaikka itse sanonkin.. tää koira jota oon koko viikon kironnut että hommista ei tuu mitään teki aivan yberhyvää duunia Ja oli HILJAA. Ehkä meillä on toivoa…

Pikkuisen poikittaa, vähän painaa mutta who cares!

Täältä tullaan!

Mun aarre <3

Seuraavaksi Mika meni tekemään Goalle jäljen metsään. Mulla ei ollut mitään muuta tietoa jäljestä kuin että mihin suuntaan se janalta lähtee. Jälkikäteen vertailtiin sport trackerin kaavaa ja onhan me siellä suhattu mutta 5/6 keppiä nousia ja G ajoi jälkeä hyvällä sykkeellä! Jutskattiin myös meidän jälkikoutsin kanssa tuon ötökän tekemisistä ja ilmeisesti Goa kuuluu kategoriaan “ajetaan horrorijälkiä, että se pystyy ajamaan myös koejälkiä”. Eli se viikko sitten tehty kaamea kahden tunnin vanha, kilsan jälki oli enemmän kuin hyvä juttu. Niiden horrorijälkien ei olekaan tarkoitus näyttää tai tuntua hyvältä vaan Goa pitää “ajaa” pulaan ja väsyttää. Silloin se pystyy ajamaan helppoja koejälkiäkin ja ennenkaikkea ilmaisemaan ne kepit. Omasta mielestään kun se on 100 pisteen jälkikoira joka tietää miten hommat hoidetaan. Sitä yksinkertaisesti pitää osata haastaa riittävästi ja paljon! On tässä mulla opettelemista

Kohta on G-voimat irti :D

Sehän meni ihan ok :D

Ykkönen jäi metsään

Illalla vielä Ainuska kävi jäljestämässä, yksi sekoilupätkä tuli jonka ihan suosiolla napsin videolta pois, mutta muuten tuo mennä puksutti 231askeleen jäljen

Iltalutraukset vielä ja päivän hiet pois turkista ;)

klikkaamalla isommaksi

Goalle tänään sen uran vaikein jälki. 2 tuntia vanha, kilometrin mittainen. Alustalla oli kaatunutta heinää ja risukkoa, kalliota, sammalta ja hyvää metsäpohjaa.

Tällä kertaa kävin kävelemässä reitin yksin antaen Goalle parempaa mahdollisuutta jäljelle. Jana ok, mutta lähti takajäljelle. Pyöri ja sekoili siellä täällä koko alun ennen kuin sanoin sille pari valittua sanaa aiheesta jäljellä pysyminen. Siinä ei ollut mitään aktiivista etsimistä suoralla jäljellä vaan muut hajut veivät sitä mennessään.

Tässä kaiken jälkiongelmien miettimisen keskellä tuli mieleen sellainen asia, että kun Goa oli nuorempi ja päästin sen autosta että lähdetään treenaamaan, se lähti aina 150 mittarissa “jäljestämään” hajuja joita muut olivat tehneet kun kävivät alkulämpässä. Goa teki sen AINA. Samaa sekoilua olen huomaavinani sillä nytkin varsinkin alkujäljellä…

Mutta takaisin tähän päivään. Alun sekoilun jälkeen esineet yksi ja kaksi nousivat hienosti. Goa lähti toiselta esineeltä reippaasti ja pysyi hyvin jäljellä. Jotain se pyöri sitten hetken päästä ja kohta huomasin että oltiinkin menty ohi kolmosesineestä. Kolmosen jälkeen alkoi sitten jäljen vaativin vaihe, kaatunutta risukkoa oli PALJON, mutta Goa selvitti vaikean osuuden jos nyt ei hienosti, niin ainakin suht hyvin. Sen jälkeen hetken mietin että olikos se jälki tässä ja olihan se, sillä mentiin taas ohi esineestäMiten en tajunnut sitä ajoissa.. en ymmärrä, G oli jo esineen päällä mutta ei merkannut sitä millään tavalla.

Myös vitosesta olisi mennyt yli jos en olisi sitä vaatinut kohdalle uudestaan ja uudestaan että vihdoin se nenä osui esineeseen. Goa oikein YLLÄTTYI että mikäs se täällä. Jälki jatkui vielä kallioalueen yli, jonka jälkeen G oli niin puhki että taisi minuutin seisoa vain paikoillaan vailla mitään ajatusta jatkamisesta. Ajoin sen liikkeelle ja jostain kummasta se vielä löysi jäljen. Ja ylihän tuo olisi vielä viimeisestäkin esineestä mennyt… Ajatuksena että jälki on vaikea, esineillä saa hengähtää ei kyllä toiminut, ei pätkääkään

En oikein nyt saa ajatusta tästä, masentaa, vi*uttaa ja kaikkea siltä väliltä. Jos en esineitä saa mielekkääksi niin ihan turha mennä minnekään kokeisiin, kyllähän tuo kaiken sekoilunsa keskellä jäljestää mutta se ei tässä lajissa riitä. Pistää kyllä miettimään että miksi sitä jaksaa jatkuvalla syötöllä ja ihan vapaaehtoisesti lyödä päätä seinään kun helpommallakin pääsisi.

Väsynyt jäljestäjä treenin päätteeksi

Illalla oli Ainan vuoro päästä nenähommiin. Lähdettiin uittamaan koiria ja matkalla Ainuska ajeli 210 askelta jälkeä satunnaisilla tyhjillä ja ensimmäistä kertaa oli kaksi tyhjää peräkkäin. Vauhdin jouduin alussa ottamaan pois mutta sitten löytyi oikea tunnetila hommaan ja loppu sujuikin hienosti. Muutamaa askelta ennen loppua herkkujen haju taisi ottaa nokkaan kun tuli hetken pään nosto mutta siitäkin jatkettiin vasta kun nenä meni takaisin maahan. Hieno Aina

Ainuska nuuskuttaa

Taitava pieni

Goa

Aina

Saana

SkoudeBouden kanssa käväistiin yksi nuuskuttelureissu vesisateessa

Tunnin vanha, 740m ja 5 keppiä oli ohjelmassa. Kovin oli tarkoitus tehdä pidempi jälki, mutta kun olin taas uudessa paikassa enkä tuntenut maastoja niin ei nyt sitten pidempää saatu. Mutta parempi tämäkin ja vaikka maasto oli helpohko, siellä oli vaikeita paikkoja ja Goa oli kyllä välillä pihalla kuin lintulauta.

Jana hyvä ja oikea suunta. Esineet 1, 2, 3 ja 5 olivat super! Goa ilmaisi ne halukkaasti ja aktiivisesti ja täysin itsenäisestiHaahuiluja Ainan ja Saanan jäljillä josta parista karjaisin “perkele keskity”. G otti onkeensa ja jatkoi “oikealla jäljellä”. Tarvittaisiin nyt niin vieraita jälkiä molemmat tämän ötökän kanssa!

Itse jälki ei nyt mikään bravuurinäytös ollut, mutta halukkuus esineillä teki kokonaisuudesta hyvän! Huomenna taidan ajella jäljen jossa ei ole mukana nämä harhajälkeilijät, katsotaan miten se vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään.

Hieman janan jälkeen traktorin uria ylittämässä

Meikä unohtui kuvaamaan ja G ilmaisee toista esinettä

Tokalla esineellä…

Neljännellä esineellä, kieli roikkuu jo enemmän. Tämän esineen ilmaisusta keskusteltiin muutenkin hieman kauemmin

Mennäänkö huomenna uusiksi? Kysyy Goa :)

Toimivat harhajäljentekijät

Saana odottelee jäljen vanhenemista

Päivällä käytiin asioilla ja Aina apina pääsi mm. Bauhausiin. Se oli oikein reippaana eikä mikään huimannut pikkuneitiä :)

Kun on oikein nopea, ehtii ennen duuneja esineruudut kolmelle ötökälle.

Aina aloitti esineruutu-uransa tänään. Luovutukset eivät ole vielä missään mallissa, mutta kovin reippaasti se kävi hakemassa kaikki kolme esinettä, jotka yksitellen käytiin yhdessä metsään tiputtamassa. Aina pätevä

Johonkin hommiin sitä vissiin ollaan menossa.. :D

Aina palauttaa

Sitten Mika kävi viemässä esineet Saanalle valmiiksi, ohjeet oli että takakulmiin ja keskelle.. Saanahan pinkoi sitten niin tosissaan että vikan esineen jälkeen oli niin koira kuin esinekin aivan veressä

Saana innokkaana

Ja hop matkaan

Veri on viettiä.. sanotaan

Nyt oli jo ruudussa hajuja niin paljon että saatiin Goalle vähän haastetta hommiin. Mika vei jälleen esineet ja ensimmäisen G palautti 2,5 minuutin kohdalla. Kyllä sillä selkeästi joku käsitys hommasta on

Missä se on… ETSI!

Täältä tullaan!

Hiki tuli. Varjossa aamulla +16°c joten ottaa koiriinkin nämä ensimmäiset lämpöiset päivät

Ajattelin niin, että tänään vaan ollaan. Ja suurimmilta osin oltiinkin kun vieläkin vähän pukkaa tautia päälle.. mutta ehdittiin me siltikin kaiken pötköttelyn ohessa tottistella, liidellä ja jäljestää

Manasin juuri aamulla, että kun en saa näitä ötököitä treenattua, etteivät ikinä valmistu mihinkään niin että kehtais kokeisiin mennä. Tehtiin sitten Goan kanssa kunnon setti tottista, vähän haukutusta purutyynyyn ja aksaa tiellä. Yllättäen kaikista täpinöistä huolimatta se oli tottiksessa hiljaa “sivu” käskyn jälkeen. Ja seurasi myös hiljaa. Pientä ääntelyä kuului ainoastaan kun oli patukasta irti käskyn saatuaan siirtymässä sivulle. Jäävissä istumista pitää alkaa taas vahvistelemaan, maahanmeno ok. Nouto ok ja Eemeli kävi ajamassa eteenmenopallon tien päähän

Aina kävi tekemässä aksaa. Se ei nyt näköjään voi ihan ymmärtää että myös ulkona voi treenata. Tosi vähän on tehty yhtään mitään ulkona, oltu vain halleissa ja siellä toimii kyllä. Nyt pitää sitten opetella tää ulkona treenailukin.

Aina kainalossa päikkäreillä

Illalla päivän päätteeksi menojalkaa vipatti vielä niin paljon että oli pakko lähteä jäljelle. Olin etsinyt kartasta metsäaluetta jossa ei nyt olisi asutusta ihan vieressä ja päästäisiin tekemään kunnon pitkä jälki. Tämä alue löytyi sitten vartin ajomatkan päästä ja hyvää ja vaihtelevaa maastoa olikin sopivasti tarjolla.

Jälkeä mukana tekemässä olivat myös Aina ja Saana ja saivat siinä lenkin samalla. Jälki itsessään oli 880 metriä pitkä, siellä oli 4 keppiä ja ikää reilu 45min. Alkoi päivässä loppumaan jo tunnit kesken joten jäi tuo vanhentaminen sitten seuraavaan kertaan. Ihan jokaista puskan läpi juoksua en allekirjoita omaksi jäljekseni, eli välillä Goa ajeli vissiin myös “harhalla”. Hyvä treeni oli silti, kaikesta huolimatta. Viimeinen keppi oli super ja kaksi muutakin se melkein sattui kohdalle. Toisen kepin olisi mennyt heittämällä yli jos en olisi jarrannut matkantekoa. Kokonaan jäljellä meni aikaa noin 20 minuuttia, videolta on leikattu pääsääntöisesti kepeillä hengailut veks ja pikkaisen pätkän jälkeä kun kamera oli kääntynyt mun varpaisiin eikä koirasta näkynyt mitään. Lisäksi tuo tube antaa ladata vaan 15 min videoita jos ei ole tunnistautunut joten tässäpä tämä..

Aina ja Saana jäljenteossa mukana, kulkivat sivummalla omia polkujaan

Jäljen päätteeksi posetusta :)

Tyytyväisenä kohti autoa <3 Selkeästi otti voimille tämä jälki

Laskin huvikseni vaikka kuu ei ole vielä lopussa, tämän kuun treenejä yhteen. Treenipäivänä ollaan sitten tehty useampia lajeja, eli juuri esim. tottista ja aksaa.. tai aksaa ja jälkeä, eli tässä laskelmassa vain treenipäivät. Goalle niitä on kertynyt nyt 22 plus yksi päivä jolloin käytiin fillarilla ajamassa 3 kilometriä. Ainalle 19 treenipäivää ja Saanalle mun ohjaamana 6 ja Essin kanssa 7. Tässä kun lasken omat treenipäivät yhteen niin onpa hyvä että koiria on enemmän kuin yksi.. se olisi taatusti tällä menolla poltettu loppuun jo ennen kesäkuuta Omaa hyytymistä odotellen…

Hyvää VAPPUA kaikille meidän tiimin touhuja seuraaville!

Tänään saatiin kyllä paras treeni tähänastisella metsäjälkiuralla Goutsin kanssaFranzénin Johanna oli polkaissut meille noin 700 metrin jäljen neljällä kepillä odottamaan kun kurvasimme Vantaalle jälkitreeniin. Vettä tuli lähes taivaan täydeltä ja pohja oli kaikkea muuta kuin kuiva, joten oletin haastetta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Goa ajeli jäljen hyvällä drivella, pari kertaa se meni niin takki auki, että hukkasi “vaikeassa maastossa” jäljen, kävi kyselemässä multa että mihin, mutta mä tiesin vielä vähemmän suunnasta joten G teki työtä käskettyä ja etsi jäljen.

Yhtään keppiä se ei ilmaissut, joten niille pitää nyt motivaatiota nostaa. Jäljestä pitää saada niin haastava, että ymmärtää että kepit ovat helpotus ja niillä saa levätä ja kerätä voimia uuteen pätkään. Tähän mennessä ajettu max 500 m noin 30 min 6 kepillä jälkiä. Nyt ohjeena mennä vähintään 2 tuntia (4-8h on myös ok, tai että käyn illalla tekemässä jäljen ja ajan sen aamulla), 1,5 kilometriä ja muutaman kepin jälkiä. Ja ohjeena ottaa esim. Saana ja Aina lenkille mukaan kun menen polkemaan Goalle jäljen Että mä oon ollut KUJALLA tän lajin kanssa! Nyt koetetaan saada emäntä metsäjälkimoodiin, koira on jo!

Goa jäljen jälkeen. Takana meidän maastoa… mä jäin muutaman kerran lätäkköihin polvia myöten jumiin, joten aika kosteissa oloissa mentiin :D

Sanottakoon tähän perään, että vaikka Goa on kokematon METSÄjälkikoira, kyllä se yllätti tänään positiivisesti. Ihan himppasen epäilyttää, olisiko Saana moisesta selvinnyt ja sillä on sentäs kokemusta paljon paljon enemmän. Sen kanssa ongelmat olivat ihan toisaalla.. kepit se toi aina kun kohdalle osui mutta jälkipohjan piti olla varsin kliini että osasi pysyä jäljellä. Ja mä en näköjään osannut sitä(kään) kouluttaa.

Aamuhässäkässä ehdin käydä tekemässä ruututreenit Saanalle ja Goalle. Saana kävi taas tekemässä hajut ruutuun ja saihan siinä sopivan aamujumpan samalla

Pikku kyylä :)

Goalle tein ensimmäistä kertaa ruudun niin, että kaikki kolme esinettä olivat valmiina eikä se sen koommin myöskään nähnyt niiden vientiä. Tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Toi ensimmäisen minuutissa ja sitten seikkali loput ruudusta mun käsityksen mukaan sallitussa ajassa. En kellottanut kuin ensimmäisen. Vahvistamista vaan sinne takanurkkaan menoon, muutenhan tuo on sitä mitä mä osaan kouluttaa. G risteilee samanlailla yksinään ruudussa kuin Saanakin. Riittää sitten mihin riittää. Töitä ne tekevät molemmat

Kaikki löyty eikä tullut edes hiki :)

Loppuun vielä likat lenkille, mun kaunokaiset <3

Tai lähinnä sen puute

Jälki oli tänään 510 m pitkä, 30 min vanha ja 6:lla kepillä varustettu. Jana reilu 10 metriä ja Goa lähti ensin takajäljelle. Liinan mitan päässä totesin “ei kelpaa” ja G vaihtoi suuntaa ja lähti ajamaan hyvällä drivella jälkeä.

Ensimmäinen esine 90 metrissä ja ilmaisi sen ja kepit 2 ja 3 hyvällä mielenkiinnolla, sai palkaksi haukkua ja purutyynyn ja hetken päästä jatkettiin matkaa. Neljännestä kepistä ajoi mitään välittämättä yli ja koetti viidennellä tehdä saman… siinä vaiheessa puutuin peliin että tää ei homman juoni. Kaiketi paineistui siitä sen verran että valeilmaisi sen jälkeen taas jonkun epämääräisen risun josta hoputin sen liikkeelle. Kuudennella kepillä meinasi mennä yli ja samoin tein merkkasi sen pienellä pään takaisinkäännöllä. Siinä vaiheessa meillä oli megabileet!

Jälki oli jälleen sekametsässä, meni kahden polun ja yhden vesilätäkköalueenkin yli, niillä ei ollut mitään merkitystä jäljestämiseen.

Jäljestäminen on Goalle vaan niin kivaa, että kepeillä ei ole mitään arvoa Koetan olla sitä paineistamatta niillä ettei ala väistämään ja jätä sen takia ilmaisematta, mutta millä sitä palkkaa kun ei se purutyynykään tunnu olevan “se juttu”?!

Tai ainakin äärettömän lähellä sitä. Vielä kivempi olisi jos olisi päivän touhut saanut jakaa jonkun kanssa, mutta meneehän tää paremman puutteessa näinkin Aamulla piti mennä jäljelle, mutta keksin sitten kesken kaiken että tänään korkataan JKK-kausi tälle vuodelle. Siispä nokka kentälle ja siellä oltiin jo ennen ysiä aamulla. Goalle tottista teemalla “turpa kiinni ja tee töitä”. Töitähän se toki on aina tehnyt mutta keskittyminen on aivan härdelliä sen piippaamisen kanssa. Niinpä jatkui eilinen teema olla hiljaa ja kuin ihmeen kaupalla se jopa onnistui jälleen.

Seuraavaksi Saana säätämään vähän tottista ja pääsi se haukkumaan myös piilolle  Saana oli onnellinen kun sai touhuilla. Sitten kävi Aina opettelemassa piilonkiertoa. Ensimmäinen kerta Ainalla JKKlla ja eipä tuo häiriötä ottanut mistään. Lopuksi vielä Goalle vähän piilolla haukkua ja yksi “paon torjunta”.

Joku oli himppasen otettu purujutuista :D

OMA hiha suussa <3

JKKlta suihkittiin auton lasien tummennukseen. Ehdittiin käymään 45min lenkillä ja loppuaika vaan odoteltiin. Tytöt olivat todella nätisti koko odottelun ajan

Ensin lenkki 45min

Ja sitten vain odoteltiin…

ja odoteltiin..

Ja odoteltiin…

Mentiin sisälle halliin kun alkoi vähän viluttamaan

Äiti ja tytär, ei yhtään samasta puusta :D

Sitten meillä olikin hienot tarrat odottamassa autoon laittoa. Nyt on ulospäin kerrottu ettei tartte arvailla sisältöä

Seuraavaksi vuorossa Goan jälki. Vähän kiireellä mentiin 500 m, 4 esineellä ja 20 minsaa vanhana. Eka (110m alusta) ja toka esine hyvät. Kolmannen merkkas mutta ei mennyt maahan ennen kuin käskystä ja neljännestä huiteli yli…

Illalla vielä pienen huilin jälkeen Ainalle jälki josta rantaan haistelemaan tuulia.. Saana ja Goa kävivät uimassakin!

Mun pieni, niin taitava!

Tättärää, tätä neitiä ei alustat huimaa!

Mitä se äitikoira tekeekään?! Ihmettelee Aina

21100 askelta, 2895 kaloria poltettu, 114% tavoitteesta! Selkä huutaa hoosiannaa, jalat on aivan tohjona ja lattialla makaa kolme raatoa Tähän sopis niin se Elan ja Hedbergin “Täytyy jaksaa”

Mä tiedän mitä teen
on selkeet tavotteet ja nyt mun enää täytyy jaksaa
vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis
mä tiedän et mun täytyy jaksaa

En lopeta kun oon väsyny
mä lopetan kun oon valmis
silloinkin kun ei todellakaa tarvis
teen enemmän ku muut mutten veren maku suus
vaatii toistoo ja valmisteluu
me yritetää viel se kymmenes kerta
mä en ole luovuttanu en edes verta