Hevi aloitti H-pennuista ensimmäisenä näyttelyuran. Siinä onkin siskoksilla tavoittelemista kuukauden päästä kun pääsevät myöskin kehään…

Laukaa KR, tuomarina Paul Lawless
7 months old. Very pleasing type. Nicely balanced head. Lovely eye. Well carried ears. Good neck and nice flow to topline. Excellent tail. Angulations are balanced front and rear. Good coming and going, just a bit loose topline in side movement.
tulos PEK1 KP, VSP

Paljon onnea Nina ja Hevi! Kiitos
 

Meidän läheiseen lemmikkitarvikemyymälään oli järjestetty Loistokoiran tassupainatusmahdollisuus. Oon jo pitkään fiilistellyt Kessun tassua tatuointina mutta ongelma on ollut tuo että en saa tassun kuvaa mistään. Nyt aukeni se mahdollisuus ja oltiin tottakai jonossa ensimmäisenä. Mukaan otin myös Meten.. ehkä siitäkin joku pieni printti iholle joskus.

Mette on päässyt ”tuubihuiveistaan” eroon, ostin sille leveän pehmustetun pannan joka estää suurimmilta osin karvattomien kohtien rapsuttelun. Lääkityksenä menee edelleen gapapentin ja kortisoni. Molempien annostusta on puolitettu alkuperäisestä ja kortisonin ajattelin nyt ensin ajaa alas. Mette rapsuttelee silloin tällöin, mutta se ei missään nimessä ole sellaista raapimista mitä alussa oli. Yöt menee rauhassa, nukkuu hyvin, syö hyvin, on jo jonkin verran leikkisämpi mutta kyllähän tuo lääke aika pöhnän sille aiheuttaa.

Paras synttärilahja oli tänä vuonna päästä moikkaamaan Tuiskua! Se on nyt asunut jo tovin Piian luona Nurmijärvellä ja Tuiskulla menee erinomaisesti! Saan siitä edelleen päivittäin kuvia ja videoita ja niistä iso kiitos Piia Ikävä oli kova ja Tuisku juoksi suoraan syliin. Itku pääsi Mä oon niin onnellinen siitä että Tuiskulla on nyt asiat paremmin kuin hyvin. Näin tän piti mennä!

Maailman paras Kessu. 5.n pentueen ja 30 elossa olevan pennun isä. Minun aarre. Sielunpeili ja kylkiluuni 6-vuotta! Elämäni koira

Suunnitelma reissata vaunun kanssa lyhyempi reitti Suomen ympäri käynnistyi Ikaalisista jossa hoitelin viimeisen työviikon duunit etänä skidin loman takia. 

Eka suunniteltu pysähdys oli Tuuri. Halusin kerrankin käydä siellä kun kohdalle osui vaikka mitään kummempia ostossuunnitelmia ei ollut. Oltiin yötä Onnelan karavaanialueella ja meni kyl tosi hienosti ötököiden kanssa yö. Tuurissa oli myös Miljoonanäyttely ja käytiin Lyytin ja Leenan kanssa pyörähtämässä näytelmäalueellakin. Pääsivät tyttäret vähän haistelemaan näyttelytunnelmia kun suunnitelmia kuitenkin sillekin saralle on olemassa.

Tuurista matka jatkui kohti Kalajokea jossa oli tarkoitus olla pari yötä. Paikan päällä realisoitui se, että Kalajoki on rajoittanut kaikkea pysäköintiä max 6 tuntiin, joten rannan sijasta oltiin jälleen ABC:n parkkiksella, missä viime vuonnakin saatiin hyvät unet. Herättyä ajettiin rantaan kahville ja lenkille. Lenkki jäi kyllä lyhyeksi kun kieltoja koirille oli ainakin sillä rannalla taas enemmän kuin laki sallii. Lokkilinnan vieressä olisi ehkä ollut parkkitilaa, mutta tuon yhdistelmän parkkeeraaminen sinne ei sitten onnistunutkaan niin Kalajoki jäi osaltaan tyngäksi. He kyllä liputtavat itsensä tuolla ulos meidän tulevaisuuden ajoista…

Matkaa jatkettiin toisen Kalajokiyön sijasta Raaheen. Puskaparkkisovelluksesta löysin meille aivan ihanan pienen sataman, jonne saatiin vielä saksalaisia reissaajia yökaveriksi. Koirat pääsivät uimaan ja me nähtiin upea auringonlasku!

Raahesta matka jatkui Ouluun, jossa käytiin perinteiseen tapaan moikkaamassa mun Oulun poikia Kyytiä ja Exää AnnMarin luona. Kyyti voi ikäisekseen hyvin, Exällä on ollut mahan kanssa jotain häikkää lähes koko ikänsä. No, jos on niinkin sisäsiittoinen kuin sen olettaa olevan, niin eipä se ole ihme. Ajatusmaailmassa ikinä en tuollaisilla prosenteilla yhdistelmää tekisi, enkä kyllä oikein millään muullakaan. Nollat taulussa tai mitä lähempänä on hyvä. Tokikin silloin skaala pentueessa voi olla suurempi, mutta mieluummin se kuin sukusiitosrasitteet. Nää nyt ei kuuluneet millään tavalla kesälomareissuun

Vasta Oulussa ollessa selvisi, että Nallikarin kylpylä on ollut jo monta vuotta kiinni. Nallikarin karavaanialue oli ihan liian hintava ja vettäkin sattui juuri alkaa satamaan joten laitettiin karavaani liikeelle ja päätettiin ajaa Kemiin. Jospa siellä olisi joku yöpaikaksi sopiva. Hengailtiin hetki Kemin sisäsatamassa ja koitettiin etsiä parkkialuetta mutta tuo yhdistelmä aiheutti taas omat haasteensa. 

Katselin puskaparkkisovelluksesta että Ala-Paakkolassa olisi Kemijoen rannassa joku mesta jossa voisi yöpyä joten suunnattiin Kemistä kohti sitä. Löytyikin hieno kyläyhdistyksen ylläpitämä levennysalue jossa itse pääsi iltapesulle kylmään Kemijokeen ja koirat uivat myös. Paikalla kävi pariskunta ihmettelemässä koiramäärää ja juteltiin muutenkin niitä näitä. Aamulla jätettiin pieni korvaus kyläyhdistyksen kassaan turvallisesta yöpymisestä sekä huussin käytöstä.

Seuraavana oli vuorossa Rovaniemi. Vaikka en ole jouluihmisiä, halusin käydä joulupukin pajassa. Joudutiin sitten koko konkkaronkka joulupukin piinapenkkiin ja hänelle olikin korviin kantautunut tieto, että olen syönyt liian vähän jäätelöä tänä kesänä. Pitäisi kuulemma korjata tilanne ennen syksyä

Pyörittiin aikamme Rovaniemellä ja mietittiin että ei jäädä sinne yöksi. Käytiin kyllä uimassa ja hoidettiin ruokailut, mutta ajettiin yöksi Vikakönkäälle. Upea paikka ja komea koski riippusiltoineen, mutta hyttysiä enemmän kuin laki sallii. Rauhaton paikka myös nukkua kun iso tie meni vieressä ja Suomi edelleen kulkee renkailla… 

Aamulla meillä oli sitten suunnitelmat vähän auki. Ajettiin nyt Rukalle ensin, halusin käydä siellä koska edellinen kerta oli joskus vuonna 2003.. koko paikka oli muuttunut niin että en enää tunnistanut mestaa. Eikä kyllä halunnut sinne jäädäkään. Kävelyllä käytiin toki kuten joka pysähdyksellä.

Rukalta matka jatkui Kuusamoon jossa alettiin miettiä että missäs seuraavan kerran ollaa yötä. Leiri oli kuitenkin päivällä pystyssä urkkakentän vieressä ja samaisesta mestasta käytiin myös lenkillä kauniissa Kirkkosaaressa.

Yöpymispaikka löytyi jälleen Park4night-sovelluksesta ja saatiin nukkua rauhassa kauniin Kuusamojärven rannalla Salpalinjan linnoitusalueen vieressä. Paikasta oli alle 40 kilometrin matka Venäjän rajalle.

Seuraavana oli vuorossa Raatteentie. Olen halunnut käydä siellä monta kerta, mutta nyt reissu suuntautui sopivaan suuntaan ja käytiin katsomassa niin näyttelyalue kuin Talvisodan monumentti. Alueelle kannettu jokainen kivi kuvastaa taistelussa kaatuneita. Veti kyllä hiljaiseksi…

Reissun ”pakko käydä” paikat olivat siinä. Seuraavaksi oli vuorossa sukulointia Itä-Suomessa, mutta sitä ennen pari yötä ja rauhoittumista jumalattoman punkkimäärän keskellä Riistaveden mökillä. Onneks elukoilla on lääkkeet, mutta silti.

Yllättävää, mutta tämän lauman kanssa on ihan superhelppoa reissata. Ihmisiä tuli eri paikoissa juttelemaan ja ihmettelemään, mutta koirat handlasivat tilanteet tosi hyvin. 

Kessu on vouhkannut maanantai-illasta alkaen Soden juoksupäivästä 6 alkaen Soden perään. Käsiveska on kyllä heilunut siihen malliin että siinä on Kessukin ollut ihmeissään. Tänään perjantaina käytiin sitten Buustin luona Porissa kylässä mutta tiedä sitten mitä hemmettiä kävi tai on käynyt. Kede kyllä vielä eilen torstai-iltanakin vouhkasi Soden perään mutta ei enää tänään. Ohi on, eikä Buustiakaan asia kiinnostellut sen enempää. Loppuvuodesta sitten uusi yritys. Joko oli tosi poikkeavat juoksut tai sitten olisi pitänyt vaan uskoa kokenutta urosta. Vituttaa enemmän kun laki sallii….

Gapapentiini yhdessä kortisonin kanssa näyttää toimivan. Mette on toki väsynyt, rapsuttelee satunnaisesti mutta enää murto-osan siitä mitä tämä alkuhelvetti oli. Muutenkin silmiin on palannut Mettemäinen ilo

Meillä oli tänään käynti Aureksessa. Mette oli aamusta hyvillä unillä kun herätin sen ellireissulle. Lääkitys on ollut kohdillaan ja opiaatit ovat pitäneet ötökän enemmän untenmailla. Tokikaan tämä ei ole se Mette mitä mä haluan jatkossa katsoa, mutta Möttönen tarvitsee nyt aikaa toipumiseen ja voimien keräämiseen. Mennään se sitten nukkuen jos tarpeen.

Lääkerepertuaari on nyt ollut Prednisolon, Tralieve pistoksena ja pari viimeistä tabletteina, Isaderm-voide sekä pesu joka Clorexydermillä kolmesti päivässä. 

Metellä on toki juoksut tärpeissä nyt päällä joten mitään hormonaalistakaan ei täysin voi sulkea pois. Raapenäytteet puhtaat, ei ulkoloisia, kapia tai muutakaan. Korvat siistit, tassut ok. Niskan iho kuivahtanut ja kauttaaltaan karstainen, ei enää märkäeritettä.

Sai Cytopoint-pistoksen ja aloitetaan Gapapentiini. Isaderm-voidetta jatkossakin. Koko kööri sai myös ulkoloislääkityksen vaikka raappeesta ei löytynytkään mitään eikä meillä oireile ei ihmiset eikä toiset koirat. Mutta koska en vielä ollut ratkaissut edes meidän punkkientorjuntaa tälle vuodelle, niin saatiin koko köörille Nexgardin resepti.

Gapapentinin aloittamisen jälkeen Mette rauhottui. Illalla se nukkui rauhassa ja oli muutenkin oma itsensä. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Pääasia tietty että Mette on täällä meidän kanssa. En todellakaan ole valmis luopumaan siitä vielä! Metellä on koko elämä vielä edessään.. karvan verran alle 2,5-vuotias koira.

Soden juoksut alkoivat, vitsit jännää! Kohda lähdetään sitten Buustin luo kylään. 

Lotta kärsii valeraskaudesta ja maitoa tulee ihan omiksi tarpeiksi, voi näitä meidän juoksupyllyjä.. Hän haluaisi olla äiti eikä vain hoitotäti.. tätä onnea ei vaan Lotalle tulla suomaan.

Samaan syssyyn että Metelle haettiin tänään vähän stydimmät kipulääkkeet että selvitään perjantain Aureksen aikaan. Tralievellä mennään, nyt on kovat piipussa mutta Mette ei pysty edes nukkumaan tällä hetkellä. Koko rinnus ja etuosa etujalkojen välistä on kipeä!