Rakkaista rakkain on poissa
TOIMI

27.1.2006 – 11.9.2012
Suru on suunnaton, suuri koirapersoona on poissa. Mun rakas sukkatyttö!
Nyt ei ole enää kipuja, on vain kauniit muistot.

Koko kööri suuntasi aamupäivästä ajelemaan jäljet, niin tai siis Toimi oli vain maskottina mukana. Eniveis, Hilma ajoi ensin ja 1,5metrin lähetys jäljelle onnistui, Hilma tarkasti takajäljen mutta vaihtoi omatoimisesti oikeaan suuntaan. Jäjesti suu kiinni, tarkasti, hyvällä asenteella, löysällä liinalla…

Poissa on ystävä kallehin
Herrasmies Otto (Eyespy Othello),
Toimiva M-pentujen iskä siirtyi eilen taivaallisille treenikentille tapaturman seurauksena.

2004 – 2012

Oli ilo saada tutustua näin mahtavaan koiraan!
Osanottoni ja paljon halauksia Marjalle ja koko perheelle!

Eilinen tuntui olevan kaikin puolin surullinen päivä myös toisen ystäväni puolesta. Olette ajatuksissa, paljon voimahaleja jatkoon! Tähän väliin voisi sanoa… ei kauaakaan kun sain lukea Saanan isän Piskin menehtymisestä myöskin tapaturman seurauksena vain viisi vuotiaana.

Pitäkää huolta rakkaistanne! Kun kuitenkin aina, on elämä laina…

Tokot on nyt paketoitu hetkeksi aikaa tästä treenikalenterista. En jaksa viritellä enää yhtään ruutunauhaa enkä merkkiä tai muutakaan töttöröä. Olen sen aikaisemminkin todennut, että onneksi harrastamistani roduista on moneksi ja tänään painettiin nenät maahan ja aloitettiin jälkiopinnot Saanan kanssa

Jälkikauden korkkaamisen kunniaksi meidän ”Workaholic” sai uudet valjaat joita sitten jälkihommissa käytetään.

Saana on ajanut yhden namijäljen huhtikuussa 2011 eikä sen jälkeen yhtäkään. Ja voi vitsit sit intoa ja riemua! Nenä tuhisten mentiin askel askeleelta jälki läpi. Mitähän tästä tulee

Saanan jäljen jälkeen Hilmis pääsi ajamaan omansa, jos sanon että pientä edistystä olisi tapahtunut janalla niin saatan olla oikeassa, nyt Hilma meni eteenpäin sen 1,5metriä hyvin ja aloitti kerralla oikeaan suuntaan. Olin pistänyt sinne muutaman metrin päähän namia vahvistaakseni oikeaa toimintaa, Hilma selkeästi yllättyi namista.

”No niin, lopeta se fotoilu! Tääl olis tää keppi”, Hilma ilmaisi kaikki neljä matkalla ollutta keppiäkin hyvällä asenteella. Samoiten kulmat menivät hyvin ja loppupalkkana ollut pallo jaksoi jälleen yllättää

Jälkien jälkeen suunnattiin taas lutraamaan Tuusulanjärveen…

On se vaan ilo katsoa kun toiset nauttivat täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä!

Ja mä nautin mun tytöistä, jokaisesta! Nämä elämän pienet hetket

Erinin sanoin.. Kun kuitenkin aina, on elämä laina.

Tänään oli vuorossa meidän viides yrittämä erikoisvoittajaluokkakehässä. Saana oli ollut koko viikon hyvä treeneissä, vaikka eilen meinasi jälleen aiheuttaa mulle harmaita hiuksia ohjatun treenissä. Ei siis mitään ihmeempiä treenejä, mutta mielenkohotusta ja fiilistelyä ja pientä paineenpurkua.

Koe järjestettiin Hollolassa ja oli ihana kun sai duunipäivän päätteeksi nukkua kunnon yöunet ja päästä lähtemään matkaan vähän myöhemmin kuin kukonlaulun aikaan. Eniten jännitin sitä, että koepaikalla oli kaksi kehää vierekkäin ja toisessa alo & avo luokan koirat.. siellä kun saattaa sattua mitä vaan, tai että mun tuurilla siellä kuitenkin joku huutaa juuri ”maahan” kun meillä on paikkaistumiset menossa. Näin kyllä kävikin, mutta ainakaan se ei Saanaan vaikuttanut.

Saana oli koko kokeen ajan hirmu hyvässä ja keskittyneessä tilassa, seuraaminen ei ollut parasta Saanaa, jälleen se yritti taakse hitaan aikana. Z:ssa istuminen oli toooosi hidas, mutta istui, muut jäävät hyvät. Luoksetulossa oli pienen pientä ennakointia havaittavissa lähdössä ja eka stoppi valui aika pitkälle, muuten ok. Ruutu oli aivan SUPER, vaikka Saana menikin ruudussa tosi reunaan, ei tainnut olla kuin pari senttiä ruutunauhaan. Mutta ennen kaikkea, että se löysi ruutuun kerralla. Auttoi siis oman merkkauksen vaihtaminen.

Ohjatussa saimme jälleen oikean. Se on tähän mennessä tullut joka kokeessa. Mua jännitti ohjatussa se ukko joka tuli työntämään kuulaa sinne kehän reunan lähelle. Onneksi Saana ei antanut sen häiritä itseään. Luovutus oli kyllä ihan übervino, ei ole tämmöistä tapahtunut treeneissä, hyvin kuitenkin siirtyi siitä sivulle. Hyppynoudossa ei valittamista. Tunnari, jesss!! Se onnistui! Eli paluu taaksepäin treeneissä auttoi. Kiitti vielä Jenny kapuloiden hajustamisesta! Kaukoissa tuli sitten joku ihme klikki ja jouduin pari ylimääräistä käskyä antamaan, muuten ok eikä tainnut valua eteenpäin mitenkään kovin.

Näillä eväillä meidät palkittiin kolmannella ykköstuloksella jota seurasi tietty koulutustunnus TK4 ja kun näytelmätkin on hoidettu alta pois, tuli Saanasta Suomen tottelevaisuusvalio tämän kehän myötä. Kiitos Jessica maailman parhaasta Saanasta! Kiitos kaikki meitä matkanvarrella auttaneet! Kiitos Mika! Kiitos Sanna Saanan hyvästä lihashuollosta! Erityiskiitos työkaverilleni Maricalle joka mahdollisti tämän kokeen vaihtamalla vuoroja kanssani. HOTille kiitos hyvin järjestetystä kisasta ja hienoista palkinnoista! Uudet ohjatun kapulat tulivat tarpeeseen.

Tästä porukasta vielä Nysse taitaa yrittää tänä vuonna kolmosta Mikan kanssa. Meidän osalta kisakausi oli nyt tässä ja jatkamme ensi vuonna sitten uusin kuvioin.  Tähän on hyvä lopettaa, I like