Tokot on nyt paketoitu hetkeksi aikaa tästä treenikalenterista. En jaksa viritellä enää yhtään ruutunauhaa enkä merkkiä tai muutakaan töttöröä. Olen sen aikaisemminkin todennut, että onneksi harrastamistani roduista on moneksi ja tänään painettiin nenät maahan ja aloitettiin jälkiopinnot Saanan kanssa 
Jälkikauden korkkaamisen kunniaksi meidän “Workaholic” sai uudet valjaat joita sitten jälkihommissa käytetään.
Saana on ajanut yhden namijäljen huhtikuussa 2011 eikä sen jälkeen yhtäkään. Ja voi vitsit sit intoa ja riemua! Nenä tuhisten mentiin askel askeleelta jälki läpi. Mitähän tästä tulee
Saanan jäljen jälkeen Hilmis pääsi ajamaan omansa, jos sanon että pientä edistystä olisi tapahtunut janalla niin saatan olla oikeassa, nyt Hilma meni eteenpäin sen 1,5metriä hyvin ja aloitti kerralla oikeaan suuntaan. Olin pistänyt sinne muutaman metrin päähän namia vahvistaakseni oikeaa toimintaa, Hilma selkeästi yllättyi namista.
“No niin, lopeta se fotoilu! Tääl olis tää keppi”, Hilma ilmaisi kaikki neljä matkalla ollutta keppiäkin hyvällä asenteella. Samoiten kulmat menivät hyvin ja loppupalkkana ollut pallo jaksoi jälleen yllättää
Jälkien jälkeen suunnattiin taas lutraamaan Tuusulanjärveen…
On se vaan ilo katsoa kun toiset nauttivat täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä!
Ja mä nautin mun tytöistä, jokaisesta! Nämä elämän pienet hetket 
Erinin sanoin.. Kun kuitenkin aina, on elämä laina.