Meidän A-pentue täytti tänään 1 vuotta! Hienoa ja upeita koiria on pennuista kasvanut ja ensimmäisille on jo varattu luustokuvausaikoja!

Rakenteellisesti myös omaa silmää miellyttäviä tyyppejä

Chihuahua ry:n Uudenmaan alaosasto järjesti yhteiskävelyn johon me mentiin Muusan, Leenan ja Lyytin kanssa. Olisko pitänyt ottaa kaikki kun yhdelläkin osallistujalla oli 8 koiraa mukana Yhteensä koiria oli jotain 40.

Leena ja Lyyti olivat ihan kotonaan muiden chihujen kanssa, mutta niin vain yllätti Muusakin! Koskaan ennen se ei ole moisessa sekamelskassa ollut mutta eipä sillä ollut hätäpäivää. Häntä pystyssä reippaasti meni muiden mukana.

Leenan kanssa suunnattiin Mäntsälän ryhmikseen. Tuomari oli vaihtunut alkuperäisestä mutta ei mulla ollut tietoa kummastakaan joten kehään vaan. 12 lyhytkarvaista chihua, avo-narttuja 5 ja Leenalle osui napakymppi Tuomarina toimi irlantilainen aivan ihana Shirley Murphy.

Very good head. Stunning ear set. used correctly. Beautiful dark eyes. Correct length
of muzzle. Correct bite. Very nice topline. Good angulations. Correct tail set. Very
happy. Very very good movement.
ERI1, PN1, SA, VSP, SERT

Käytiin Pepin kanssa menneenä perjantaina Inuvetissa Hämeenkyrössä virallisissa kuvissa. Meikä sähläsi lausuntojen kanssa ja unohdin täpätä VA kohdan hakemuksesta. Joten siinä meni sitten hetki että saatiin se maksettua ja sitä myöten lausuttua.

Muuten kuvaussaldo oli sitten tämä
lonkat D/C
kyynärät 0/0
olat terveet (ei todettu/ ei todettu)
selkä LTV0 VA0, spondari epävirallisesti terve

Aiemmin Pepiltä on tutkittu silmät joissa lievä distichiasis (yksi ylimääräinen ripsi) sekä polvet 0/0.

Tämän lonkkatuloksen myötä haaveet jalostuksesta Pepin osalta menevät syrjään. Valehtelisin jos sanoisin ettei harmittaisi. Pepin pää on kultaa, se on niin reipas ja avoin koira. Helppo reissukaveri, aktiivinen harrastuksissa… ttu

Saanan viimeinen tytär, M-pentueen Musta Maija siirtyi tänään ajasta ikuisuuteen 14 v 7 kk iässä. 

Kiitos Johanna kodin antamisesta Maijalle

Toimiva Musta Maija
26.11.2011 – 11.7.2026

M-pentueessa on hengissä enää Tuuppis (T. Moottori). Saanan sisaruksista hengissä on yksi, Nyyti hienossa 16 vuoden iässä.

Käytiin Meten kanssa pevisatarkeissa kun sattui sopiva rako. Ihana pieni Möttönen on terve niin silmistä, sydämestä kuin polvistaankin Odotusaulassa hieman jännitti joten Mette kiipesi olkapäälle katselemaan muita koiria sopivan etäisyyden takaa.

Painoa näytti olevan 3,4 kiloa. Hieman järkytyin Ehkä 100g saisi tiputtaa jotta olisi ihan priima, mutta ei tuokaa nyt paha juttu ole.

Pitkästä aikaa oltiin ilmoittauduttu näyttelyihin. Sattuivat molemmat samalle viikonlopulle, mutta hyvä niin vaikka raskasta meinasi ollakin.

Lauantaina Leena oli Hyvinkäällä kaikkien rotujen näyttelyssä. Ensimmäinen avoimen luokan näytelmä ja Leena jatkoi hienoa ja varmaa esiintymistään tuomarina Kari Kuosmanen.

2,5v. Hyvät mittasuhteet, rungon ja luuston vahvuus. Erinomainen purenta. Hyvä
kuonon pituus, kauniit silmät. Kallo voisi olla hieman leveämpi. Oikein kiinnnittyneet
oikea asentoiset korvat. Kaunis ylälinja hännän kiinnitys. vahva kinner. Tasap
kulmautunut. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu yhdensuuntaisesti takaa, leveästi
edestä. Kantaa hännän oikea asentoisesti. Riittävä sivuaskel. Saisi kantaa itsensä
ryhdikkäämmin. Rauhallinen käytös.
Tulos AVO-ERI2

Sunnuntaina suunnattiin Pepin kanssa Lammille Mittelspitzien erkkariin. Peppi on kyllä suhteellisen huvittava kun se makoilee tai istuu ihan rauhaksiin ennen kehää, mutta kun päästään sinne niin alkaa säätö. Tänään näyteltiin Siru Rajalan silmien alla.

1v 8 kk. Hyvän kokoinen, mutta mittasuhteiltaan turhan pitkä nuori narttu. Melko hyvät
pään mittasuhteet, kuono ei saa olla enää yhtään lyhyempi. Hieman pyöreyttä
kallo-osassa. Kauniit tummat mantelisilmät. Oikea purenta. Hyvin asettuneet korvat.
Hieman haalistunut kirsupigmentti. Täyteläinen rintakehä, lanneosa saisi olla
lyhyempi. Riittävä raajaluuston vahvuus. Hieman pysty olkavarsi, muuten ok
kulmaukset. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman korkealla askeleella edestä. Hyvä
häntä. Riittävän karhea peitinkarvan laatu. Ihanan touhukas käytös.
Tulos NUO-EH2

Leenalle katselen nyt jotain muitakin näyttelyitä tähän kesälle, Peppi menee kehään seuraavan kerran sitten kun on täyttänyt kaksi.

Niin se tuli Lyylinkin aika lähteä. 10 vuotta 5 kuukautta ehti mittariin tulla ikää. Osanottoni Noora ja koko perhe, Lyylin on nyt hyvä olla. Enää on goalaisia hengissä neljä kahdesta pentueesta.

Toimiva Tyylitaju ”Lyyli”
6.12.2015 – 12.5.2026

Luppa ja Läppä ovat asuneet meillä tänään vuoden!

Ollaan tultu valovuosi eteenpäin siitä kun mummelit tulivat tontille. Taisin odotella niitä nelisen tuntia sisälle ensimmäisenä päivänä ennen kuin Zaza ensimmäisenä uskaltatui kurkkimaan ovelle. Ihmisen läsnäolo ei merkinnyt niille mitään.

Suut ja korvat on hoidettu kuntoon. Zazan tilannetta konsultoin juuri eläinlääkärin kanssa ja tällä hetkellä ei lähdetä poistelemaan enempää hampaita. Suussa niitä taisi olla enää viisi. Läppävika ei haittaa Zazan arkea millään muotoa, lääkityksestäkin keskusteltiin mutta kun oireita ei ole, se on aikoja ollut tämän sydämen kanssa, niin hoidosta saattaisi olla jopa haittaa tässä vaiheessa. Mene ja tiedä, koiran mukaan mennään ja Zazaa on olosuhteisíin nähden siltä osin elämänsä kunnossa. Myöskään nelosen polvi ei haittaa sen menoa. Liikkuu puhdasta ravia, hyppii sohvalle ja sieltä alas ja tekniikkakin on parantunut jo loikkimisen osalta. 

Luppa taasen ei jätä mua hetkeksikään silmistään. On läsnä ja lähellä, mutta ei halua syliin. Tulee kyllä rapsuteltavaksi ja nousee jalkaa vasten. Nyt se on alkanut hyppimään ruokaa tavoitellessaan ja on aina kerjäämässä. Korvia rapsuttelee joskus, mutta ne ei haise eikä sen kummemmin eritä. Reunat ovat puhtaat eikä muutkaan enää nuole sen korvia. Hampaita ei suussa ole yhtään, mutta se ei menoa haittaa. 

Nää mummot ovat vaan ihan parhautta! Toivon että vuosia on jäljellä vielä useita molempien kanssa

”Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika…”

Sissi lähti uuteen kotiin. Varmasti henkisesti yksi raskaimmista päätöksistä mitä olen tehnyt. Laumadynamiikka ja Sipen omat rajoitteet tässä porukassa muodostivat sellaisen solmun, jota ei pelkällä tahdonvoimalla saanut avattua. Kodin pitää olla paikka, jossa voi rentoutua, ei jatkuva hallintatyömaa. Se kiihtymys ja stressi, jota Sipe koki täällä, on nyt jäänyt taakse. Se on saanut tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä vähemmän kuormittavassa ympäristössä.

Mekin saimme tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Mun oma olo on kylläkin tosi outo – tuntuu helpotusta, surua ja tyhjyyttä. Olen (jälleen kerran) luopunut koirasta. Tällä kertaa koira vaati paljon huomiota, järjestelyä ja energiaa ja tilalle on jäänyt nyt valtava aukko.

On tämä kyllä aika itsetutkiskelun paikka. Bordercollieita ei enää tule, sen olen päättänyt. Ja tulen tämän päätöksen kanssa taistelemaan pitkään. Sama se oli irtaantuminen belgeistä kohta kuutisen vuotta sitten. Kun olen vuosia elänyt sellaisten rotujen kanssa, hermoni ovat olleet jatkuvassa vireystilassa. Päätös olla ottamatta enää bordercollieta on lupa itselleni hengittää helpommin tulevaisuudessa. Se ei ole merkki siitä, etten pärjäisi niiden kanssa vaan siitä, että tiedän nyt mitä se minulta vaatii – en halua enää maksaa sitä hintaa.

Missio vai mielenrauha

Ties monesko epäonnistuminen ja uuden bc:n tähän laumaan sopeuttaminen sysäsi liikkeelle ajatuksen, mikä on välillä kolkutellut taustalla mutta en ole ehtinyt enkä halunnut kuunnella sitä. Kun olen kolmatta vuosikymmentä paahtanut halleilla, kisoissa ja treeneissä säässä kuin säässä, tunnen olevani  ”done”. Aiemmin parikymppisenä rakastin tätä touhottamista ylikaiken, nyt yli 20 vuotta myöhemmin se on alkanut tuntua suorittamiselta. Mä en jaksa taas aloittaa alusta. Motivaatio on hiipunut pikkuhiljaa. Treeneissä tunsin Sissin kanssa suurta onnistumista ja me mentiin hurjasti eteenpäin hallikauden aikana, olin sitoutunut kouluttamaan sitä. En siltikään koe että tämä on luovuttamista, se on kasvua ja prioriteettieni muuttumista. Koirat eivät häviä elämästäni kuitenkaan mihinkään, tekeminen ja oleminen niiden kanssa muuttuu. Valitsen mielenrauhan.

Haluan tänä kesänä olla ”vain” koiranomistaja. Reissaan, lenkkeilen, mökkeilen, uin, kahlaan ja nautin siitä, ettei ole treeni- tai kisaressiä. Yli 20 vuoden jälkeen olen ansainnut kesäloman koiraurheilusta. Se rauha on tällä hetkellä arvokkaampaa kuin mikään muu. Tuntuu, että nyt tarvitsen taukoa ainakin kaikesta tavoitteellisesta harrastamisesta. Juuri nyt, että saan ajatukseni järjestykseen ja kasattua itseni tästä menetyksestä.

Kessun instatili sekä hipsucolliet päättyivät. Kessua ei tarvitse enää erikseen ”mainostella” urosehdokkaana, Sode ei ole monikossa. Tein niille uuden yhteisen instan omaksi ilokseni pienellä lähipiirillä. Mitä järkeä on tehdä somea, omata seuraajia satoja, mutta vain 10 tykkäystä per julkaisu.

ps. Eihän me sinne Norjaankaan tällä laumalla päästä. Tai päästään, jos haen niille kaiken maailman traces-todistukset. Siihen en ryhdy. Ollaan sitten kotimaassa, on sitä näkemistä täälläkin.