Mintun rekkarointi Kennelliitossa on vihdoin valmis ja Minttu sai näin Suomen kansalaisuuden

Kelit kohdillaan ja ajeltiin perinteiselle Yyterin reissulle. Tällä kertaa tämän lauman kanssa mentiin ihan viralliselle koirarannalle ja voi että mikä paikka! Biitsiä satoja metrejä, merivesi ihan älyttömän lämmintä ja matalaa rantaa metritolkulla. Heitettiin kaikki talviturkki siellä

Tässä kun ei ole muuta saatu aikaiseksi, niin käytiin Kessun kanssa luonnetestissä. Tuomareina Katri Leikola ja Kai Tarkka. Koe järjestettiin Hyvinkäällä ITUn kentällä.

Mulla ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia testin suhteen, kun en aina tiedä onko Kessu lintu vai kala, vaikka se mulle koirana myytiin Veli on testattu Leikolan toimesta 110p, joten jotain sellaista odottelin…

Osa-aluepisteet olivat seuraavat
Toimintakyky +1a Kohtuullinen
Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen luoksepäästävä, avoin
Laukausvarmus +++ Laukausvarma

Loppupistemäärä oli 207p

Olen metsästänyt toista harrastuskoiraa jo yli vuoden. Syystä tai toisesta mahdollisuudet ovat menneet aina ohi. Vaihdoin jo rotuakin välissä ja koetin saada käyttölinjan labbista. Yhdestä pentueesta olikin minulle luvattu narttu jos niitä vaan syntyy tarpeeksi. Kuitenkin alkoi tuntua, että labbis ei ehkä tähän tilanteeseen ole se mitä eniten haluan ja peruin varauksen. Lopulta kyseisestä pentueesta ei olisi pentua edes riittänyt…

Sitten kuulin mahdollisuudesta saada Saanan veljen tytär sijoitukseen, mikäli siis pentuja syntyy tarpeeksi. Tilaisuus mitä en vaan voinut jättää käyttämättä! Sode muutti seitsemänviikkoisena meidän jonon jatkoksi ja on kyllä jo parissa päivässä osoittanut olevansa varsin määrätietoinen neitikoira. Odotan niin innolla mitä me saadaan yhdessä aikaiseksi!

Soden nimeä pähkäilin laidasta laitaan. Pentulaatikkonimi Liekki ei vaan sopinut suuhuni.. tyty näytti vähän ”sotkuiselta” hassun värisine karvoineen ja Sotku ei nyt ihan mennyt virallisena kutsumanimenä. Siitä sitten väännettynä Sode

Se hetki kun elämä romahtaa. Mun pieni suklaasydän, kultapoika, varjoni.. Mickey Mouse. Olit luonani niin vähän aikaa ja olisin halunnut pitää sinut AINA! Ihan aina! Toista sun laista ei ole, eikä tule. Olet rakas

Miki lopetettiin pahojen hengitysvaikeuksien takia, mun sydän on palasina

Meidän Mickey Mouse sai Suomen paperit ja löytyy nyt siis myös Koiranetistä

Kiirettä pitänyt, maaliskuu on edennyt jo viimeiseen päivään. Elämä on aika erilaista kuin ennen. Lauma on balanssissa, rauhoittunut. Ja ennen kaikkea, minä olen rauhoittunut. Aikaa on ollut ajatella koko viime syksyä, Ainaa, Totoa.. niiden poismenoa. Sekä tietty uusia perheenjäseniä ja vuoden vaihteessa vaihtuneita työkuvioita. Iso osa elämää on mennyt muutamassa kuukaudessa ihan uusiksi ja huomattavan paljon helpommaksi.

Ja ei, ei tartte soittaa valkotakkisia vaikka nämä pienet ovat taloon tulleet Seurakoirat ovat seurakoiria ja harrastuskoirat ovat sitten erikseen. Pieni tarvitsi kaverin. En kuvitellut ottavani sitä nyt, mutta näin vain kävi. Mikiä olin kuolannut jo parisen viikkoa ja kun taas piti luottaa siihen tunteeseen mikä tuli, niin vaihtoehdot oli aika vähissä. Molemmat minit ovat tuontikoiria. Suomesta tuskin olisin tällä ajalla edes saanut pentua. Ihan luovutusikäistä en edes etsinyt vaan hieman vanhempaa. Miki ja Minttu ovat molemmat puolivuotiaita vajaan kuukauden ikäerolla, joten taas on ”sisko ja sen veli” kotona Huikea parivaljakko jonka menoa seuratessa tulee väkisin hymy huulille

Osin koiravalinta oli myös lapsen näkökulmasta. Miten paljon helpompi hänen on hallita tämän kokoisia kuin isoja koiria. Näistä pikkumurusista on seuraa koko perheelle.

Haaveissa on tietty jo kauan ollut myös toinen oikea harrastuskoira. Olin ottamassa labbista, mutta peruin varaukseni jo ennen kuin pennut syntyivät. Eikä niitä olisi edes sitten riittänytkään. Nyt on kiikarissa bordercolliepentue… katsotaas kuinka käy

Muutenkin menee hyvin. Kessu on edennyt valtavin harppauksin ja odotan innolla että päästään metsään kokeilemaan hallissa talvella opittuja juttuja. Sekä tietty isolle kentälle tekemään tottiksia. En osaa sanoa, onko Kessu tänä kesänä jo koekunnossa pk-puolella, mutta viimeistään sitten ensi vuonna. Mikäli näitä kokeita nyt joskus vielä edes järjestetään. Rallyynkin olisi kiva päästä sen kanssa koettelemaan

Saana elelee eläkeläisenä mukana kaikessa. Touhuilee minkä kerkeää eikä siitä kyllä millään uskoisi että se on jo 11,5v! Tämmöinen toinen, kiitos

Voi vehnä… ei pitäs mennä chihukauppaan kun sieltä saattaa löytyä vaikka mitä. No, sen seurauksena Mikki tuli osaksi meidän porukkaa. Mä oon ihan myyty! Mikki on Venäjän tuonti, hyvin reipas pieni seuralainen. Mintun kanssa tulevat hyvin juttuun. Selkeästi Minttukin tarvitsi kokoisensa kaverin

Ihan aina on haaveissa ollut pikkukoira. Koskaan ei chihuahua Pienen etsiskelyn ja tutkimisen jälkeen totesin, että mikseipä sitten kuitenkin chihuahua Näin löytyi Minttu, joka saapui eilen Suomeen ja meidän perheeseen. Ihan mahtipentu! Reipas, aktiivinen, sosiaalinen ja hyvä syömään. 

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Toton käytös ylitti sallitut rajat. Viime aikoina jälleen lisääntyneet jäykistelyt ja murinat kotona eivät enää riittäneet, vaan Toto puri miestäni päähän leikin tiimellyksessä. Luojan kiitos vammat eivät ole vakavat, eikä kohteena ollut lapseni tai sen kaverit. Vaihtoehtoja ei enää jäänyt.

Kiitos Toto kaikesta, suurien tunteiden koira

6.12.2015 – 9.1.2021