-”Hei, mistä se sun mali on?”
-”Tämä on kennelistä!”
-”Niin, niin, mutta mistä kennelistä se on?”
-”Tämä on”
– *hetken hiljaisuutta..* ”Häh?”
-”Niin, Tämä on kennelistä”
-”Anteeks, nyt en ymmärrä…?”

…ja toinen yhtä vinkeä keskustelu eräällä agilitykentällä:
– ”Se on ihan varmasti Mecberger!”
– ”Ei kun Tämä on”
– ”Niin, niin, se on!”
– ”Ei kun Tämä on!”
– ”Että siis mitä?”

Yllämainitut keskustelut kuullostivat todella tutuilta ja käytiin ties kuinka monta kertaa.. aina se sai hymyn naamalle, loppupeleissä myös kysyjälle Ja se kait on ollut perimmäinen tarkoituskin kyseistä kennelnimeä keksittäessä.

Toimi, omaa sukua Tämä on, viralliselta nimeltään Bakteeri, syntyi kuuden pennun pentueeseen Susanna Mölsän luokse Espooseen, mistä tyttö haettiin perheenjäseneksi 17.03.2006. Itse aikanaan ihastuin kovasti nettiä selaillessani Raniin, sen ulkonäköön ja toimivuuteen. Olen ikuinen Rani-fani!

Toimi oppi sille opetettu asiat äärettömän nopeasti ja helposti, useimmiten sitä itsekin jäi ihmettelemään, että miten se nyt tuonkin jo osaa?! Koulutusta varjosti kuitenkin se, että Toimi oli päättömän malinoiskoheltamisensa ansiosta altis tapaturmille ja haavereille; milloin paikkailtiin tassua tai paranneltiin pää viidentenä jalkana juoksemisen seuraamaa kompastumista. Nämä kompastumiset ja muut pieneksi luokitellut vammat kerääntyivät isoksi ongelmaksi, sillä juhannuskisoissa 2008 voimattomalta tuntunut Toimi ontui illalla kisan jälkeen. Toimi kävi fysioterapeutilla jonka kanssa keskusteltiin 5/2007 kuvatun ja diagnosoidun oikean takapolven uusintakuvista.

Kuvautin Toimin uudelleen Timo Talviolla heinäkuussa 2008 ja kommentti oli seuraava; Oikean polven kiputila, johon liittyy lieviä nivelten reunamamuutoksia. Telojen välissä on luukystaa vastaava löydös. Ulkotelassa on rustonalaisessa luussa pieni hiushalkeamaksi tulkittu löydös. Oletan, että muutokset ovat vanhan vamman seurausta. Raajassa on nähtävissä lievänä pitempiaikaista lepuuttamisen aiheuttamaa heikkoutta. Toimenpiteet; Kliininen tutkimus, röntgenkuvaus, oireenmukainen lääkitys, polvi lääkitty hyaluronaatilla (pistos suoraan polveen).

Toimin kanssa harrastuksen pääpaino oli agilityssä, jossa startattiin ensimmäisen kerran toukokuussa 2008 vuosi harjoittelun alusta. Liidot olivat hyvällä mallilla; esteet hallussa kontakteja myöten ja ohjattavuuttakin löytyi… Toimi tykkäsi hommasta yli kaiken! Kinttu kipeytyi kuitenkin niin paljon ja monta kertaa, että vaikka malin vietillä mennään vaikka pää paketissa esteistä yli, oli minun pakko pistää päätös touhulle.

Agilitytreenien loputtua Toimille piti keksiä toinen harrastus. Toko tuntui sopivalta ja Toimi kun on aina tykännyt tehdä tottisjuttuja niin uskaltauduimme jo muutaman harjoituskerran jälkeen ensimmäiseen kisaamme. Syksyn 2008 aikana kävimme Toimin kanssa kolme alokasluokan koetta ja saimme niistä tarvittavat ykköstulokset TK1-tunnukseen. Avoimesta luokasta Toimi sai jo ensimmäisestä kokeesta kilpailuoikeuden voittajaluokkaan, mutta välitavoitteemme, koulutustunnus TK2 saavutettiin neljällä kisalla.

Ensimmäinen VOI-koe suoritettiin tammikuun 2010 lopussa ja hyvillä pisteillä pääsemme jatkamaan kohti erikoisvoittajaluokkaa. 2008 tokon rm-kisoissa alokasluokkaan Kirkkonummella osallistuessa päätin, että parin vuoden päästä haluan olla mukana kyseisessä kisassa ylimmässä luokassa. Tavoite täyttyi ja vaikka tulos nyt ei ollut päätä huimaava, osallistuttiin me Toimin kanssa 2010 tokon rotumestaruuskisoihin Tampereella EVL-luokaan saavuttaen kolmostuloksen. Haave siis toteutui. Nyt takana on seitsemän EVL-koetta ja kolmesta viimeistä tulos EVL1. Toimi siis valioitui tokossa lokakuussa 2010, tavoitellun aikataulun mukaisesti

Loppuajan Toimi eli aktiivisena eläkeläisenä, Toimin mieltä pidettiin virkeänä eri touhuilla tottiksen, nenäjuttujen ja agilityn parissa. Se toimi minulle myös eräänlaisena terapiakoirana, Toimin kanssa oli helppo tehdä asioita kun se on valmiiksi koulutettu ja osaava koira.

Toimi oli kiltti ja sosiaalinen tapaus; sen kanssa uskalsi mennä minne vain. Toimi nautti suunnattomasti kaikenlaisesta yhdessä tekemisestä, lenkeillä vapaana kirmaamisesta, Hilman ja muun lauman jallittamisesta ja keppien kantamisesta. Tutut ihmiset saivat Toimilta rajattomasti hellyyden osoituksia ja yleensä olivatkin vaikeuksissa Toimin päättäessä, että syliin on päästävä… hinnalla millä hyvänsä. Turha siinä oli sitten enää pyristellä vastaan kun oli 30 kiloa elämästään nauttivaa malinoisia sylissä pusuttelemassa korvaa märäksi!

Kesällä 2011 halusin varmistaa mitä polvelle ja muulle kropalle kuuluu, etenkin kun Toimi ei liikkunut mitenkään kovin puhtaasti takaosastaan. Lonkat, lanneranka ja polvet uusintakuvattiin Mevetissä. Luustollisia muutoksia ei polviin ollut enää tullut! Selkä oli edelleen priimaa ja lonkat ok. Ainoa mitä kuvissa näkyi oli kalkkeumaa ristisiteiden kiinnityskohdassa. Nivelnesteet tutkittiin ja arvioitiin kunnoltaan erinomaiseksi ja polvet piikitettiin kortisonilla. Reilu viikko operaatiosta Toimi kirmasi taas kuin kuka tahansa nuori koira pitkin maita ja mantuja ja liikeradat takaosasta muuttuivat radikaalisti parempaan! ”Tämän koiran elämä ei polvivammoihin lopu!” sanoi Toimia hoitanut Lotta meille.

Keväällä 2012 Toimi liikkui vielä kohtuullisen hyvin polvivammaiseksi koiraksi. Kesän aikana tilanne kuitenkin paheni ja Toimi ei enää istunut normaalisti vaan samalla tavalla kuin pikkupennut, pyllyllään tai lonkkalevossa. Makuulta ylöspääsy oli ongelmallista ja hieronnassa elokuussa havaittiin lihaksien lähes hävinneen takapäästä, vaikka Toimi oli liikkunut koko kesän, uinut, juossut.. nauttinut elämästään. Viimeisimpinä päivinä se ei enää edes istunut, eikä myöskään seissyt. Toimi kävi muutaman sekunnin odottelun tähden maate eikä meinannut päästä enää ylös kuin vaivalloisesti etupäällä rämpien. Toimi oli iloinen ja virkeä loppuun asti, valitettavasti vain kroppa ei enää toiminut ja minun oli tehtävä vaikeaakin vaikeampi päätös. Toimi pääsi pois kivuista ja säryistä syyskuisena aamupäivänä. En tiedä koska tämä kipu ja tuska hellittävät, mun pieni rakas Toimiva on poissa, lopullisesti.

Toimin kanssa elämä oli helppoa ja kivaa, minulle se oli Täyttä Kultaa, valitettavasti vain sain nauttia tästä kullasta aivan liian vähän aikaa. Suru ja ikävä ovat suunnattomat

9/2012
Taskuraketin ohjaaja, Suvi