Saksanpaimenkoira, narttu
27.08.2002 – 27.12.2004
i. RUS MVA Rasti vom Wiesenborn
e. Svarzekoks Exi
kasv. Outi Kanerva, kennel Svarzekoks

lonkat A/B, kyynär 1/0, lanneranka kuvattu-> ok
purenta ok, hampaat ok, paino n. 25kg
polvet muutos, irtopala otj

Hipsu KoiraNetissä

Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan. Hipsu pieni muutti luokseni ollessaan 13 viikkoinen. Vaikka Hipsun kasvattaja papereissa onkin Outi Kanerva, on Hipsu syntynyt Nurmijärvellä Perttulassa Oili Tuomaisen luona yhdentoista muun pennun kanssa.

Hipsu sopeutui alusta asti hyvin perheeseen. Hipsu oli innokas, äärettömän kiltti mutta ihmisarka. Kaikki vieraat piti ensin haukkua ennen kuin uskalsi mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta. Ensimmäisen kerran suojelumaalimiehen nähtyään Hipsu karkasi pannasta…

Hipsulla oli lähes koko elämänsä ajan ongelmia ruokailun kanssa. Milloin ei nappula maistunut, milloin se maistui mutta itsensä kirputus ja raaputus olivat arkipäivää ennen kuin selvisi, että Hipsu kärsi allegiasta. Kana, kananmuna, kalkkuna, ankka… kaikki siivekkäät aiheuttivat kutinaa ja itsensä syömistä. Kylkensä Hipsu söi ekan kerran auki ennen kuin ehti täyttää vuoden.

Sopivan ruokamerkin etsiminen oli todella hankalaa ja kun se viimein löytyi, loppui kyseisen ruoan maahantuonti. Tilalle tulleessa vaihtoehdossa oli jälleen jotain, joka aktivoi Hipsun rapsuttamaan kylkiänsä.

Hipsu oirehti myös takajalkojensa puolesta ollessaan 6-7kuukautta. Niiden piti olla ”kasvukipuja”. Lonkkakuvausten yhteydessä marraskuussa 2003 selvisi että oikeassa takapolvessa ei ollut kaikki ok, ja alkuepäily oli että ristiside oli mennyt.
Polvi leikattiin tammikuussa 2004 ja leikkauksen yhteydessä selvisi, että kyseessä ei ollut ristiside vaan irtopala joka oli polvessa pyöriessään aiheuttanut nivelrikkoa. Nivelrikko kaavittiin pois ja elämä jatkui.

Hipsu oli iloinen ja touhukas, juoksi ja ui, eli normaalia kotikoiran elämää koko seuraavan kesän. Loppusyksystä 2004 polvi alkoi kuitenkin vaivaamaan ja vaikka kipulääkkeitä syötiin, juoksi koira jälleen kolmella jalalla.

Joulun jälkeisenä maanantaina 27.12.2004 Hipsu pääsi kivuista ja tuskista pois Sateenkaarisillalle.

Hipsu antoi minulle paljon kokemusta koirista. Olin täysin noviisina ottanut itselleni sen kauan haluamani oman saksanpaimenkoiran kun vihdoin olin päässyt pois vuokra-asuntojen ahtaudesta. Minulla ei ollut tuon taivaallisen tietoa rodun kahtiajakautumisesta, saati sitten muustakaan terveystilanteesta. Muistin vain kuin nuoruudessani kultaisella 80-luvulla olin vaarille todennut hänen saksanpaimenkoirastaan, että ”Petti paali, Poma pulisee” kun Toma oli murissut minulle. Siitäkin huolimatta saksanpaimenkoirat ovat aina olleet ihailuni kohteena ja ehkä minulla vielä tulevaisuudessa on ihka aito ja oikea saksanpaimenkoira