Schabrador, uros; leikattu
12/1998 – 14.2.2008
kasv. ?
purenta ok, hampaat ok, paino 33kg

Eppu muutti luokseni kesällä 2001 erokoirana Tampereelta. Eppu löytyi paikallisen ilmaisjakelulehden myydään -palstalta… ”Annetaan hyvään kotiin sekarotuinen 2½vuotias uroskoira”, vieläkin kotoa löytyy tuo pieni ilmoituslappunen. Eppu oli tuolloin vielä leikkaamaton pojan kloppi, ja metkutkin olivat sen mukaisia. Jälkikäteen ajateltuna oli täysin tollo idea ottaa kouluttamaton sekarotuinen ja isokokoinen uroskoira ensimmäiseksi koiraksi. Sain tehdä pitkä päivätyön saadakseni Eppuun edes jonkinlaisen kontaktin, Eppu ei sitä kontaktia välittänyt luoda. Esimerkiksi lenkeillä Eppu ei yhtään katsonut missä itse menen, vaikka Eppu joskus erehtyi katsomaan minua, ei sitä pätkääkään hetkauttanut vaikka olisin sillä sekunnilla kääntynyt juuri vastakkaiseen suuntaan.

Tullessaan minulle Epun luotto kohti ojentuvaan käteen vierailta oli hukassa ja aikaa meni parisen vuotta sen takaisin saamiseksi… Kävimme paljon yhdessä eri koulutuksissa ja Eppu oppi tottiksessa perusliikkeet, niiden suorittaminen oli kylläkin Epusta huuhaa-hommaa ja motivaatiota tekemisiin piti hakea milloin milläkin herkkupalalla, pallon tai patukan eteen Eppu ei tehnyt mitään.

Agility oli aina yksi Epun lempiharrastuksista ja siinä Eppu pääsikin näyttämään korkeita ja ilmavia loikkia. Taistelutahtoa Epulta ei myöskään löytynyt, vaikka joskus pappa erehtyikin tyynyyn puremaan;)

Eppu ei ikinä ole ollut syli- ja hellittäväkoira, vaikka rapsutuksista pitikin. Hännän päällinen oli paras raaputuspaikka;) Tuttuja ja oman perheen jäseniä kohtaan Eppu oli siltikin aika mussukka.

Eppu oli koko elämänsä vallan leikkisä koira. Ikä ei tullut leikeissä vastaan vanhoillakaan päivillä, vaikka palautuminen kestikin jo tovin verran pidempään.

Ystävänpäivä vuonna 2008 oli yksi elämäni raskaimmista, silloin tuli jälleen yksi kirkas tähti lisää saattaessani monivuotisen ystäväni viimeiselle matkalle. Sateenkaarisilta sai uuden asukkaan. Epulla on nyt hyvä olla. Vain yksi on se ensimmäinen, minulle se oli Eppu luppakorva.

Kunnes jälleen kohdataan… peppupappaseni!

helmikuu 2008
Suvi