Takana tuloksellisesti ei niin loistava kisaviikonloppu, mutta erään kaverin sanoin ”näitäkin tarvitaan”.

Lauantaina starttasin ensimmäistä kertaa elämässäni Salme Mujusen radalla. Ennakkoon olin ymmärtänyt, että niiltä voi ”odottaa mitä vain”. Jotenkin oli se tutina, että nyt voisi menestystä tulla ja ensimmäinen rata olikin hirmu hyvä! Jostain kummasta sitten tuli Saanalla oikosulku putkella ja loppu viimein kun sen sinne sain niin meni väärästä päästä, tosin 10rv tai hyl, eipä sillä nyt tässä vaiheessa niin suurta merkitystä ole. Toinen rata oli sama rata mutta suunta vain muuttui. Arvelinkin vähän ennakkoon, että lopun kolme estettä saattaa olla Saanalle vähän liian iso pala kakkua ja niinhän siinä kävi että jätti sen tokavikan hyppäämättä ja suuntasi suoraan viimeiselle esteelle.. Treenaamme siis takaaleikkauksia seuraavaksi. Tässä vielä se ensimmäinen rata kera putkihyllytysten näytille.

Sunnuntaina KATin kisoissa starttasin Saanalla yhden ja Hilmalla yhden lähdön Kokkosen Tuijan radoilla. En ole Tuijankaan radoilla ennen ollut… Ensimmäisestä tiesin jo valmiiksi olla odottamatta sen kummempia, sillä emme koskaan ole tehneet pöytää radalla. Sitten kun vielä itse onnistuin ohjauksessa tönäisemään siivekettä sen verran että rima tuli alas ennen kuin Saana ehti hypätä, oli hyl valmis.. loppu menikin ihan plörinäksi. Eipä sitten pysytty tavoitteessa nousta 15:sta virallisella startilla kakkosiin, koska se mahdollisuus meni tänään.

Hilmalla taas lähti vähän turhan paljon keulimaan ja rimat lennellen tultiin maaliin 30 ratavirheen kanssa. On se vaan sellainen peli