Luppa ja Läppä ovat asuneet meillä tänään vuoden!

Ollaan tultu valovuosi eteenpäin siitä kun mummelit tulivat tontille. Taisin odotella niitä nelisen tuntia sisälle ensimmäisenä päivänä ennen kuin Zaza ensimmäisenä uskaltatui kurkkimaan ovelle. Ihmisen läsnäolo ei merkinnyt niille mitään.

Suut ja korvat on hoidettu kuntoon. Zazan tilannetta konsultoin juuri eläinlääkärin kanssa ja tällä hetkellä ei lähdetä poistelemaan enempää hampaita. Suussa niitä taisi olla enää viisi. Läppävika ei haittaa Zazan arkea millään muotoa, lääkityksestäkin keskusteltiin mutta kun oireita ei ole, se on aikoja ollut tämän sydämen kanssa, niin hoidosta saattaisi olla jopa haittaa tässä vaiheessa. Mene ja tiedä, koiran mukaan mennään ja Zazaa on olosuhteisíin nähden siltä osin elämänsä kunnossa. Myöskään nelosen polvi ei haittaa sen menoa. Liikkuu puhdasta ravia, hyppii sohvalle ja sieltä alas ja tekniikkakin on parantunut jo loikkimisen osalta. 

Luppa taasen ei jätä mua hetkeksikään silmistään. On läsnä ja lähellä, mutta ei halua syliin. Tulee kyllä rapsuteltavaksi ja nousee jalkaa vasten. Nyt se on alkanut hyppimään ruokaa tavoitellessaan ja on aina kerjäämässä. Korvia rapsuttelee joskus, mutta ne ei haise eikä sen kummemmin eritä. Reunat ovat puhtaat eikä muutkaan enää nuole sen korvia. Hampaita ei suussa ole yhtään, mutta se ei menoa haittaa. 

Nää mummot ovat vaan ihan parhautta! Toivon että vuosia on jäljellä vielä useita molempien kanssa