Eilen ja tänään olen jälleen touhunnut ja yrittänyt tasapainottaa onnensa kukkuloilla kekkuloivaa beeceetä keskittymään olennaiseen, eli tekemään opetetut asiat oikein. Selkeästi Saanan virheet johtuvat väärästä tunnetilasta ja ylimääräisestä säätämisestä, se ei kuuntele annettavia komentoja kun olisi jo mielummin menossa tekemään “kyllä bordercollie tietää” -asenteella

Ohjattu on nyt sujunut eilen ja tänään hyvin (tähän väliin koputetaan puuta!!). Ruudussa olen tehnyt vain paikkaa, sekin alkaa jälleen hahmottumaan enemmän keskelle kuin oikeaan reunaan. Luoksetuloon olen tehnyt vain vauhtia jätetään ne stopit sitten kokeeseen Tunnarissa on pientä maistelua, mutta joka päivä on nyt otettu yksi toisto ja kapuloiden väistäminen on jäänyt. Seuraamisessa alkaa töppöset pysyä maantasalla eikä ravissakaan juuri enää hypi. Hidas käynti myös parantunut, ei hae enää niin voimakkaasti taakse. Kaukoissa olen pitänyt jälleen rimaa mahan alla ja nousut ovat nyt olleet enemmän taakse kuin eteenpäinvieviä, pysyy myös ekalla nousulla seisomassa ilman ennakoimista. Metallihyppynouto vauhdikas. Sit huomenna vielä jotain pientä kevyttä ilonpitoa ja räpylät olkapäitä myöten ristissä lauantain kehään… meni syteen tai saveen.