Tänään oli metsätreenipäivä Nooran kanssa. Aamusta sain kasvattini Skidin (Toimiva Mysteeri) hoitoon ja on kyllä maailman hienointa nähdä omilla jaloillaan seisova, maailmaan niin vilpittömän positiivisesti suhtautuva koira!

Komea Skidi!

No mutta, itse treeniin… Polkaisin valmiiksi parin sadan metrin jäljen neljällä kepillä Goalle metsään muhimaan. Välissä käytiin tekemässä esineruutu valmiiksi ja Saana pääsi ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn elokuun juoksemaan ruutuun. Voi sitä onnea ja riemua! Ehkä meni vähän yliajalle mutta siitä viis, Saana nosti kaikki kolme esinettä ja toi ne varmasti perille asti! Hieno Saana

Saana pinkoo ruudussa

Seuraavaksi oli vuorossa Goan jälki. Onneksi merkkasin esineet joten pääsin toppaamaan sen vauhdin ja kaikki esineet löytyivät. Ensimmäinen keppi meni tosin tuhannen silpuksi mutta se olikin vanha ja monta jälkeä palvellut. Vaatiihan tuo työtä ja toistoja mutta iloa hommassa ainakin on tarpeeksi meille molemmille

Goan perässä metsässä, kuva Noora

Goa vaihtoi hyvin nopeasti esineilmaisut tuontiin, kuva Noora

Välissä Noora oli ajanut Pumba rotikallaan jäljen sekä tehnyt ruudun joten Goa pääsi sitten viimeiseksi etsimään esineitä. Noora kävi viemässä esineet ja Goa kiiti hakemaan ne.

Täältä tullaan!

Lisää kuvia löytyy galleriasta, niin Saanan ruudusta, Goan ruudusta kuin Skidistäkin.

Aamulla Hilma kävi hieronnassa ja oikeasta etujalasta löytyi vanha revähdysvamma. Tämä saattaa selittää sitä, että koira on niin voimakkaasti uinut omalle vasemmalle. Toivon todella että ongelma ratkeaisi tällä diagnoosilla, koska muuta en oikein ole tähän hätään keksinyt…