Mun mielestä jokaisella pitäs olla oma Goa, joka tiputtaa pilvistä siinä vaiheessa kun alkaa kuvittelemaan että tässähän osataan jotain. Alkaa olemaan mulla jo paikat kipeenä tästä jatkuvasta tippumisista…Tänään siis meidän elämän ensimmäinen vierasjälki ja vieraat esineet, jäljen ikä noin 40min. Goa lähti jo autosta siinä tilassa että on menossa tekemään aivan jotain muuta kuin jälkeä. Ilmoittautumistreeni ja vähän herättelyä että hei.. olis yks jälki tehtävänä. Pieni palautuminen ruotuu, josta ryykäsy yli paalun jäljelle. Hukka heti pian ja pyörimistä minne sattuu… samalla kaavalla about koko jälki. Kulmat 1-4 katastrofeja, samoin jäljet siinä välissä. Viimeisestä esineestä yli, kaksi ekaa ilmaisi kyllä.

Herää kysymys oonko itse ohjaillut ennen liikaa koiraa jäljellä koska olen tienyt missä jälki menee? Tänään en tiennyt eikä se juuri siinä heinikossa näkynyt, vain satunnaisia painaumia siellä täällä. Reilu 20cm korkeeta heinää, välillä kuiva pohja jossa kaatuineita heinänkorsia. Tosin tollasella pohjalla ajettu ennenkin. Koko kotimatkan mietin että opinko ikinä luottamaan Goaan kisakoirana? Okei tää oli vaan yks jälki, mutta kun näitä tulee juuri kun tuntuu että nyt menee hyvin ja tää ehkä lähtis kulkemaan ja luottoa koiraan tulemaan Mie romahdan…