Ihanaa kun tulee taas kesä ja pääsee fillarilla vetohommiin! Oon odottanut että Sode kasvaa ja saan kokeilla sitä pyörän edessä. Fiilikset eivät pettäneet! Sodesta tulee hyvä veturi! Kessukin jolkotteli mukana ja siinä vaiheessa kun vauhti alkoi kiihtymään, piti mun pistää puhelin pois ja keskittyä pitämään kiinni tangosta kaksin käsin

Nyt vaan vetokamat kuntoon, tän päiväiset oli kyhätty kokoon niistä mitä naulakosta löytyi. Niin siistii! Oon odottanut tätä päivää ja Toton jälkeen Soosi lunasti tämänkin lupauksen! Neito oli kovin, kovin väsynyt lenkistä.. pään nollausta parhaimmillaan

Video löytyy täältä!

Maaliskuun viimeistä päivää vietetään. Kevät on mennyt vauhdilla. Oma asunto on myyty, uusi on ostettu ja sinne päästään toukokuun lopussa. Tosin nykyinen kämppä pitää olla tyhjä huhtikuun lopussa, joten toukokuu asutaan evakossa.

Lauma kasvoi vähän puolivahingossa keväällä parilla chihulla Nyt lupaan pitää suuni kiinni ja pysyä poissa Maisan, Muusan ja Metten kasvattajan sivuilta

Kessu astui kaksi narttua joista oma Tuisku jäi tyhjäksi ja Nelli kantavaksi. Nelli synnytti 12.3. kuusi eläväistä pentua jotka ovat kaksoisastutuksesta huolimatta toooosi paljon Kessun näköisiä ja oloisia. DNA-testi pennuista ja isäehdokkaista otetaan huhtikuun puolessa välissä ja sitten vain odotetaan vahvistusta sille että ovat Kessun pentuja. 

Koirat voi hyvin poislukien Saana. Saana sai menneenä viikonloppuna kohtauksen, missä jalat eivät kantaneet ja Saana kaatuili kyljelleen. Kohtaus oli ohi muutamassa minuutissa eikä se ainakaan toistaiseksi ole toistunut. Saana oli tajuissaan koko kohtauksen ajan. Tilannetta ja Saanaa seurataan tarkalla silmällä joka päivä ja jokainen päivä eletään päivä kerrallaan. Muuten mummocollie on ollut reipas, kulkee lenkit hyvällä ravilla ja ruokakin on maistunut.

Kessun kanssa pähkäilin muutaman päivän että mennäänkö rally voittajaan vai toko avoimeen.. vai tehdäänkö koulari alokkaasta. Treeniryhmä oli ystävällinen ja päätti mun puolesta että toko avo on meidän seuraava steppi Tällä hetkellä koevalmiina ovat jäävät, hyppynouto ja merkinkierto. Muita sitten treenataan tarvittava määrä.

Soden kanssa tehtiin kanssa päätös, että meidän koeura alkaa tokosta. Kävin eilen alokasluokan liikkeet läpi ja ne on ihan ok mallilla. Odottamista ja rutiinia pitää tehdä, ottaa liikkuri mukaan ja pikkuhiljaa kasvattaa häiriötä. Soosi on kasvanut talven aikana henkisellä tasolla paljon ja uskon että ollaan kokeessa loppuvuoteen mennessä

Tuiskun kanssa koetetaan pentuetta uudelleen seuraavista juoksuista jotka ovat heinäkuussa. Sitä ennen on uusittava silmäpeili ja ajatuksena on myös tsekkauttaa että värkki on kunnossa. Aksaa ja hoopersia tehdään pikkuhiljaa, ehkä välillä rallya.. mutta mitään tavoitteita ei kisaamisen suhteen ole. Oma ajatus on, että Tuisku voisi käydä Kennelliiton perusradalla että saataisiin jotain jotain merkintää KoiraNettiinkin. Kuskikin moiseen on löytynyt

Chihut kulkevat taas kesällä mukana treeneissä häiriönä isoille koirille ja opettelemassa käyttäytymistä jos vaikka joskus erehdytään jonkun kanssa näyttelyyn. Osaavat sitten olla vieraidenkin koirien kanssa.

Onnistuin saamaan kaksi kisapaikkaa samalle päivälle ja näillä bensahinnoilla otetaan tietty kaikki irti yhdestä ajosta. Ekalla radalla Kessu oli oma ihana ja vauhdikas itsensä saavuttaen 97 pistettä ja sijoituksen 2/16

Rata oli varsinaista pyöritystä ja spiraalien kanssa kyllä pitkäkin. Eniten jännitin etukäteen hypyn jälkeistä haluunottoa ja siitä pyörähdystä mutta se menikin erinomaisesti.

Toisella radalla Kessu teki sitten ”Ainat” ja lähti ihan lapasesta, karkasi jopa mua ennen maaliin. Tuloslappuunkin oli kirjoitettu ”täsmällinen ohjaus, hienosti hillitsit koiran” Rataan oli löydetty jälleen muutama kinkkinen kohta ja niistä kyllä selvittiin. Jouduin uusimaan kyltin 5 koska Kessu ei ensimmäisellä noussut seisomaan. Kaikesta koheltamisesta huolimatta saavutettiin 83 pistettä ja koulutustunnus RTK2

Saatiin meidän iloksi tänne pieni ja pörröinen black-tan narttu Mette, virallisesti Five Seasons Mexican Virginia Mette on syntynyt 1.12.2021, ikäeroa Muusaan on kolmisen viikkoa. Tämä väri ja karva on ollut se mitä olen alusta asti halunnut ja toivonut!

Chihuyhdistys järkkäsi terveystarkkipäivän ja olin jo aikani kytännyt mahdollisuutta viedä Minttu ja Maisa tarkkiin ihan oman mielenrauhani takia Manasin etukäteen jo, että Mintun polvet ovat varmasti vitosen polvet ja mitä sitä muuta voi olla. No lopputuloksena Mintulla polvet ihan virallisesti 0/0, sydän ok, ei sivuääniä (pulssi 100) ja silmät puhtaat. Maisalla polvet 0/1, sydän ok ei sivuääniä (pulssi 110) ja silmät myös puhtaat! Mulla on terveet pikkuhihhulit

Siihen malliin alkoi kisakinttua ohjaajalla kutittaan, että käytiin kokeilemassa miten rallytokon avoin luokka toimii kisatilanteessa. Hyvällä fiiliksellä ja heiluvalla hännällä mentiin rata läpi. Ohjaaja töpeksi pisteet mutta who cares, I don’t! Me saatiin se mitä lähdettiin hakemaan. Tulos avo hyv, 94 pistettä!

Kun ihminen on huono sanomaan ”ei” niin tässä sitä taas ollaan. Toisaalta olen onnellisessa asemassa, että jostain päin maailmaa edes saa chihuja sillä Suomessa ne tuppaa olemaan tosi kortilla.

Maisan pikkuserkku Muusa matkusti tänään Suomeen ja tavattiin kasvattajan kanssa jälleen Jätkäsaaressa. Naureskelen aina, että mitähän alueella olevat ihmiset ajattelevat kun unkarilainen pakettiauto tulee joka kerta samoille kulmille ja jengi on hakemassa sieltä koiria mutta siinähän sitten ihmettelevät Muusakaan ei ollut peräkonttipentu vaan se luovutettiin ihan sivuovesta

Ihana pieni, reipas ja häntä heiluu ihan koko ajan!

Huomenna tuleekin sitten vuosi hihhulielämää takana. Mintun (ja Maisan) hain ihan samalta sivukadulta aikanaan ja ihania chihuja olen elämääni saanut

On se vaan nöyrryttävä ja todettava, että tällä kertaa jäätiin ilman pentuja Tuiskussa ei ole näkyvissä mitään fyysisiä merkkejä tiineyden puolesta. Edelleen se kiehnää kyljessä mutta se onkin ainut… ehkä sitten on vain kotiutunut niin hyvin ja toteaa että ”täs mä nyt oon”.

Mua harmittaa isosti! Tuisku on kuitenkin ostettu ennen kaikkea jalostusta silmällä pitäen, tykkään että sillä on hyvä suku ja sukulaisissa on paljon hyviä koiria. Se on terve, isokokoinen narttu. Sosiaalinen ja helppo arjessa. On hoidettu rekkaukset Kennelliittoon, tehty dna-testit ja kaikkea. 

Seuraavaksi Tuden kanssa silmäpeilin uusinta ja mitä luultavimmin tulen tsekkauttamaan että sen värkissä on kaikki kunnossa. Seuraavista juoksuista yritetään uudelleen. Uroksen suhteen en ole tehnyt mitään päätöstä. Myöskään mitään pentuvarauksia en nyt ota suuntaan enkä toiseen. Siihen keskitytään sitten jos on jotain syytä asian suhteen.

Meidän pieni ihanuus Maisa täytti tänään 1-vuotta! Synttärin kunniaksi syötiin vähän extrajuustosiivuja

Kaikenlaista odottelua tässä nyt on. Ensimmäinen odottelu päättyi menneenä viikonloppuna siihen, että saimme tiedon että pääsemme keväällä muuttamaan omakotitaloon! 

Toinen odottelu on, onko Tude tiine vai ei. Tuisku on äärettömän läheisyydenkaipuinen tällä hetkellä. Se tuojottaa ja seuraa mua herkeämättä ja tämmöinen ei kyllä ole ollut vielä tähän mennessä Illalla on rymynnyt sänkyyn sen enempää kyselemättä. Kuvittelen näkeväni kaikenlaista mutta siltikään en uskalla panoksia pentueen puoleen pistää. Nyt ehkä on noin 20 vrk, tai sitten vähemmän.. tai enemmän. En tiedä.

Tuisku aloitti kääntämään häntää juoksujen seiskapäivänä. Kessu ei kovin tosissan touhua ottanut ennen kuin vasta 10-12 päivinä, että siltäkin osin ihan ajallaan. Sen jälkeen ei selkään enää ollut asiaa joten juoksut oli ja meni.

Käytin Tuden vaa’alla viime viikon lopulla ja 400g oli tullut juoksuja edeltävästä punnituksesta. Soosia kohtaan Tuisku on tosi kiukkuinen, mutta ei esim. chihuja. Kaikki merkit viittais tiineyteen, mutta mitään ulkoista ei asiasta näy. Mietin ultraa… mutta sekin on sitten vain oman mielenrauhan takia? Kyllähän tiineys pitäisi alkaa jo kohta näkymään jossain muussakin kuin iholla kiehnäämisessä.