Meille on muuttanut Briteistä uusi tyttönen, josta toivon jalostusnarttua tulevaisuuteen.. Fly on todistetusti tiinehtynyt, sen kantoaika ja synnytys on mennyt hyvin ja se on ollut hyvä ja huolehtiva emä. Flyn suku on täynnä tunnettuja jalostuskoiria isänä muun muassa Derwen Doug, emän isänä Sweep (00/293085). Emälinja on vähemmän ainakin Suomessa käytettyä.

Fly on ”toivo” siksi, että sitä ei ole kuvattu, siinä mielessä myös pieni riskiostos, mutta sitähän tämä koko elämä on ja jokainen pentukin jos olisin sellaiseen päätynyt. Fly menee kuviin kesäkuun lopulla ja kaikki peukut ja muut pystyyn että saadaan terveen paperit ja päästään suunnittelemaan Toimivia pentusia. 

Fly on näppärän kokoinen, elastinen ja eloisa, kiltti bc narttu. Se on Briteissä elänyt sisäkoirana, sillä on jonkin verran paimennettu ja on myös syttynyt lampaille.

Tänään oli Kessun vuoro päästä möyhennettäväksi hierontaan. Mitään kummoisempaa ei löytynyt eikä ollut edes syytä epäillä, mutta tokikin meidän lajit on vauhdikkaita ja jumeja tulee aina lämmittelyistä ja jäähkistä huolimatta. Pari päivää iisii ja kovaa ajoa taas! Kessu nautti käsittelystä täysin rinnoin

Menneenä pidennettynä viikonloppuna tuli kierrettyä pari näyttelyä, Yyteri, mökki ja mummula, kisoja kertyi 902 kotoa kotiin. Reissu alkoi Hausjärveltä, missä Mette esiintyi ensimmäisessä näyttelyssään. Se oli koira suoraan pystymettästä kehään ja muutenhan tuo sujui erinomaisesti mutta ryhmässä juokseminen ei Metteä innostanut, näin ollen ryhmäsijoitus jäi saamatta vaikka arvostelu itsessään oli hieno.

Sopivaluustoinen selvän sukupuolileiman omaava narttu, hyvä karvan laatu, kauniisti pyöristynyt kallo-osa, hyvät korvat, kauniit tummat silmät, hyvä kuono-osa ja purenta, tyypilliset kulmaukset, kääntää etukäpäliä hieman ulospäin, hieman pitkä lanneosa, ajoittain laiskasti kannettu häntä, hyvät liikkeet takaa, hieman korkeat ja leveät edestä. Tulos JUN-ERI, tuomarina Pirjo Aaltonen.

Näyttelystä hilpaisimme mökille, josta sitten perjantaiaamuna käännettiin reissubussin nokka kohti Yyteriä. Ajattelin että siellä ei arkipäivänä ole rannalla ketään ja ajatus piti paikkaansa, saatiin olla ihan keskenämme isolla rannalla toista tuntia Eipä noita pieniä olis varmaan kiinni sieltä saanutkaan ennen sitä Niin isolla sydämellä ne juoksivat pitkin poikin!

Yyteristä painelimme mummulaan ja siitä lauantaina täsmäisku Parkanoon näyttämään Sodea Jessicalle. Olipahan mukava nähdä kun edellisestä kerrasta on varmaan toistakymmentä vuotta… Tehtiin kokeenomainen tottis apparoituna ja posetettiin sukulaislikan kanssa.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Kessun ja Soden näyttely Ruovedellä ja sinne lähdettiin aamulla aikaisin. Kessu käyttäytyi varsin vallattomasti kehässä ja innostui ryhmäjuoksussa haukkumaankin mulle… Ravi oli sitten tosi hienoa seuraamista muilta osin

5v. Aavistuksen lyhyt. Hieman jalkava. Kaunis ylälinja. Hyvä rungon tilavuus. Tasapainoiset riittävät kulmaukset. Hyvä etuosa. Hyvä pään profiili. Riittävä karvapeite. Hyvät takaliikkeet. Hauskat etuliikkeet. Tulos AVO EH-2, tuomarina Jari Laakso

Sode puolestaan esiintyi todella edukseen ja ravasi kaunista ja rentoa pitkää ravia. Olisi miellellään heittäytynyt rapsuteltavaksi tuomarin käsittelyssä ja muuten oli ensimmäisessä virallisessa esiintymisessään hyvinkin rentona. 

2v 2kk. Hyvä rungon pituus, riittävä tilavuus. Etuosa saisi olla täyteläisempi. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä ylälinja. Sievässä päässä turhan komiat korvat. Hyvät sivuliikkeet, edestakaisin liikkeet voisivat olla leveämmät. Tulos AVO EH-3, tuomarina Jari Laakso

Mette saatiin vihdoin rekattua Kennelliittoon numerolla FI23804/23.

Vaikka on otettu hallivuoro kesäksi, niin käydään silti silloin tällöin ulkona treenaamassa koska kentän koko ei ole silloin este. Isolla kentällä on tosi tärkeää tehdä välillä että saa kunnon välimatkat esteiden välille. Kessu ja Sode treenasivat Jankkilan episten mölli ja kisaratoja. Tuiskulle tilanne oli liian hektinen, eikä sen keskittyminen ollut läheskään sitä luokkaa mitä hallissa on viime aikoina ollut. Koetin tehdä, mutta totesin että hommasta ei tule mitään ja Tuisku sai mennä takaisin autoon.

Lotta oli hieman sivullinen uhri, kun ison koiran hampaat kolahti sen vasempaan poskeen.  Silloin tilanne ei näyttänyt niin pahalta, mutta nyt kun mentiin katsomaan ellille että miltä suu näyttää, oli iso poskihammas haljennut ja se piti poistaa. Meillä ei ole vielä koskaan chihut ”vaurioituneet” isojen koirien kanssa ja tämäkin oli täysin tapaturma ja vahinko, valitettavasti se koitui Lotan harmiksi. Nyt on kuitenkin suu siivottu eikä esim. murtumia ollut näkyvissä.

Ensin molemmat silmät, sitten hammas.. nyt olis 3/3 joten riittäiskö Lotan osalta. Ikää kuitenkin vasta 7,5 kk ja painoakin tullut kivasti tasan 2kg.

Pidemmän aikaa on jo ollut päässä, että pitäisi päästä ötökät käyttämään hieronnassa. Sen verran kuitenkin vauhdikkaita lajeja meillä että jotain jumia on taatusti aina. Bongasin meidän koirauimalan sivuilta, että siellä on koirahierojaopiskelija tekemässä hierontoja varsin iisiin tuntihintaan nyt toukokuun ajan ja varasin sitten ajan kaikille isoille. Tytöt pääsivät ensimmäiseen kahteen aikaan ja tuli kyllä tarpeeseen.

Tuisku venkuloi koko hieronnan ajan. Mutta oli siinä jumejakin vähän siellä sun täällä. Niska, selkä..  se on muutenkin muuttunut jotenkin kauhean skrodeksi etupäästään, painoakin tullut kilo lisää ollen nyt 19 kg.

Sode sen sijaan odotti vuoroaan kuorsaten mun sylissä ja otti hieronnan tosi rennosti. Ei mitään mainittavia asioita, neito oli hyvässä kunnossa ja toivotaan että kuva ensi kuun lopussa kertovat samaa. Hieman jännittää vaikka sisarukset on jo terveiksi kuvattu.

Huhtikuu alkaa kääntymään toukokuuksi. Saatiin vihdoin lämmöt tännekin ja lumet suli ennätys nopeasti! Onneksi Oon huomannut etten oo talvi-ihminen ollenkaan. Ulkotreenikausi meillä on käytännössä ollut koko talven, mutta lumien sulettua päästin myös isolle hiekkakentälle treenaan.

Ilon lähtö on ollut kova pala, mutta on ajateltava yksilöiden ja lauman parasta Jos homma ei toimi, miksi kiusata kaikkia. Ilolla on kuitenkin mitä parhain koti ja heillä on pyyhkinyt hyvin siellä. Ilo on kotiutunut hienosti.

Skidi innostui treenaileen Minttua ja kivaa pikku videota saatiinkin. Näitä lisää, molemmat tykkää! Chihut on muutenkin lähinnä asuneet ulkona kun lämpötilat tuli kohdilleen, on varsin väsynyttä sakkia iltaisin kun ne viimein pääsevät sisälle

Tuiskun kanssa on tosiaan tapahtunut jotain kummaa. Nyt kun Ilo lähti, aika riittää myös Tuiskun kanssa spesiaaliin toimintaan ja se on vastannut erinomaisesti siihen. On käyty kaksin metsässä useaan otteeseen, tehty temppuja ja käytetty nokkaa siellä. Päästiin myös paimentamaan talven jälkeen ensimmäistä kertaa ja Tuisku ei ollut läheskään niin ruosteessa kuin olisi voinut kuvitella. Se on saanut talven aikana roppakaupalla lisää itsevarmuutta ja kesti ohjausta todella hienosti. Lisäksi me on saatu hooperstreenit tosi hyvälle mallille ja pakko se on vetää sanojaan takaisin, jotain on osattu tehdä oikein sitten kuitenkin

Ennen kaikkea me ollaan saatu iloinen hymy ja korvat näkyville

Soden kanssa on tehty vain hoopersia. Mun on pakko tunnustaa, että oon korviani myöten täynnä tottista ja tokoa tällä hetkellä vaikka koira on kisavalmis alokkaaseen. En ole saanut edes lisuria hommattua että päästäis ilmoittautumaan. 

Hoopersissa Soo on mennyt tosi paljon eteenpäin. Pitää itse ymmärtää että se on jo aikuinen koira jolta voi vaatia asioita ihan eri tavalla ja hyvin se on siihen vastannutkin Otettiin kesäksi hallikortti joten päästään tekemään myös aksaa hallissa. Viralliset kuvat mennee kesä/ heinäkuulle vaikka kaksivuotta tulikin maaliskuussa mittariin. Käytiin myös tsekkaamassa laukausvarmuus Sipoon ampumaradalla vaikka toi nyt ei ole ikänä mihinkään koviin ääniin reagoinutkaan. 

Kessu on sitten ollut toipilaana kuun puolesta välistä. Missä lie tassunsa satuttanut, mitään sieltä ei kuvissa löynyt mutta julmettu mätäpaise tassuun ilmestyi alle vuorokaudessa. Pikkasen jännittää saadaanko töppönen sen näköiseksi että kehdataan toukokuun lopussa mennä näyttelyyn. Varoaikojen puolesta homma ok, mutta muuten en tiedä. Töttörö päässä mennään ainakin näin kuukautta ennen näyttelyä. Varpaassa on vanha kynsivamma, ontui talvella hetken aikaa ja paikallistin sen tuohon missä tuo ”reikä” oli, mutta se ei ole syynä tähän mitä kävi nyt… kynsi on erivärinen ja tulee varmaan olemaan loppuelämän.

Ilolle löytyi koti. Poitsu pääsee elämään lapsiperheen arkea ihan tähän muutaman kilometrin päähän sekä treenimuoto muuttuu enemmän labbiksille ominaiseksi, eli käytännön metsästykseen Koeajossa Ilo näki riistaa ensimmäistä kertaa ja kyllähän se heti tiesi mikä homman nimi on ja nappasi linnun suuhun Toivon paljon onnistuneita noutoja Onnea matkaan kultanoutajani

Aina ei asiat mene kuten ajattelee ja toivoo Kun järjestelyitä saa tehdä jo narttujen kesken, niin ei riitä aika ja resurssit siihen, että poikien keskenkin saa tehdä omat säätönsä. Neljä lenkkiä päivässä plus muut säädöt sisällä.. homma ei vaan toimi.

Tuisku on nyt saanut tietyn siunauksen jäädä porukkaan, joten jotain muuta ratkaisua on mietittävä. Tiedän että Ilo on maailman suloisin ja rakastavin koira joka pärjää ihan missä vaan missä sen ei tarvitse saada jatkuvaa palautetta murinan, hampaiden näyttelyn ja valitettavasti myös puremisen muodossa. Kessu ärstyyntyy Ilosta ja kohtaamisia on sisällä koko ajan. Tiesin etukäteen, että Kessu ei tykkää omanikäisistä uroksista muiden kanssa sillä ei ole ollut ongelmaa. Ajattelin että rotu joka ei provosoi eikä provosoidu on hyvä valinta vielä isolla neljän vuoden ikäerolla mutta olin väärässä.

Niinpä rakas ja rakastettava hömelö luppakorvani Ilo etsii uutta kotia ennen kuin naamassa on vielä enemmän naarmuja ja osumia. 

Ilon kanssa on treenattu tottista/ tokoa, hoopersia, nenäjuttuja sekä näyttelytreeniä. Se on ilmoitettu ensi viikonlopuksi labbisten erkkariin Tuulokseen.

Tämä koira on kultaa