Viimeistä kuukautta viedään tälle keväälle. Otetaan nyt kaikki irti kun taitaa muutenkin tuo aksa jäädä kesällä sitä vähän tauolle. Kevät on nyt tahkottu, koetetaan juoksujen jälkeen jotain kisoja ja katotaan missä mennään vai meneekö hanskat tiskiin.

Tänään kuitenkin Essin kanssa treenimässä. Meillä oli paljon hyvää ja sitten yks saakelin vaikee kohta. Puomin ja putken jälkeinen hyppy.. voi luoja että ei pysynyt rima ylhäällä… no ne pätkät on leikattu pois, en halua niitä muistella Mä en oikeesti tiedä mitä ton rima-asian kanssa pitäs tehdä, tuo pelin vetäminen seis maahanmenolla ei tunnu toimivan, tyyppi odottaa vaan häntä heiluen että koska jatketaan, ei ota siitä yhtään itseensä. Jos pakka pysyy kasassa, eikä mene meillä kilpajuoksuksi niin aika vahvoilla ollaan. Niin ei vaan ole vielä oikein käynyt.

Goa on hirmu herkkä ohjattava, sen kanssa ei kuitenkaan voi olla edes ajatustasolla seuraavassa esteessä vaan ohjattava este kerrallaan ja kuitenkin selkeästi minne ollaan menossa muuten (ja siitäkin huolimatta) tulee rimoja alas. Toisaalta.. me tehtiin loppuun 17 esteen rata ja vain yksi rima tuli alas, että olisiko kuitenkin edistystä edes hivenen havaittavissa… 

”Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään.”

Saana liiti Essin kanssa tänään, mitäs niillä.. mun huipputytöillä. Hyvin meni