Korjaussarjaa eiliselle ja eilisellä kisakuviolla. Rimoja lenteli korkeuksilla 45-65cm, joka kerta peli seis, koira maahan ja sanomista asiasta. Kun keskittyy, hyppää hyvin ja ilmavasti, ihan nuo 65 hypyt. On aika kädetön olo noiden rimojen kanssa. Viime vuosi tehtiin tunnetilan kanssa töitä että saatiin pahin kaahaaminen pois, nyt on ohjattavissa mutta ei keskity hyppäämään.

Kaikesta huolimatta loppulenkillä onnellinen koira

Ainan kanssa tehtiin tottista, seuraamista ja maahanmenoa. Jotenkin se tökki tänään molemmilla joten leikittiin sitten tyynyllä lopuksi. Irroitusharjoituksia ja Aina oli kyllä ihan pätevä 

Aina ja tyyny

Saanan meno oli aamulla taas IHAN KAMALAN NÄKÖISTÄ. Vertyi kuitenkin lenkillä ja treenissä hyppäsi kovaa ja vauhdikkaasti.

Välineurheilua :D

Lisäksi olen aika innoissani! Olen ehkä löytänyt Goalle sulhon talven 2017-2018 pentueeseen! Vaikka aikaa on vielä, niin meinaa jo epätoivo iskeä koska en halua käytää mitään parivuotiasta koiraa.. mielummin pikkuisen vanhempi. Uroksesta ei muuta lisätietoa vielä mutta on se vaan pirun komea! Katsotaan mitä siellä korvien välissä on kun pääsen sitä toivottavasti jo ensi kuussa tapaamaan!

Kun kaikki tuntuu menevän niin hienosti, niin sitten tietty käy jotain. Juuri kun on selvitty säikähdyksellä Lyylin päävammasta, niin Kyyti meni ja teloi itsensä eilen vapaana juostessa omalla pihalla. Röntgenkuvissa todettiin sääriluun murtuma. Murtumalinja siisti, ei irtopaloja. Luun päät vastakkain. Pohjeluu ok. Ei vielä leikkausta. Viikon päästä kontrollikäynti miten on lähtenyt luutumaan ja koppihoitoa kuukauden päivät. Että kaikkea pitää sattua

Maailman seitsemäs ihme tuntuu olevan saada malinois kasvatettua ehjänä aikuiseksi….