Ulkona joka paikka jäässä ja sen verran kylmä että ei mitään fiilistä mennä pihalle. Kovasti mietin mitä koirien kanssa tehdä koska koko aamun koirat olivat siinä tilassa että nyt on ohjelmaa järjestettävä. Laitoin pikaisesti iltapäivällä viestiä Vesalle että josko olisi mahdollista päästä RimAlle aksaamaan… ja jes! Sinne päästiin! Kiva muutenkin oli saada kunnon treenit alle kun nyt tulee kintturempan takia pieni tauko agiltyyn.

Aloitin Pikillä ja saatiin kiva pikku treeni, vitsit se on makee agiötökkä!

Sitten Saanan kanssa. Nämä olivat ensimmäiset treenit sitten Saanan tutkimisen. Vähän jännitti nähdä miten PikkuMusta liitää, mutta minusta ihan hyvällä tyylillä. Haki esteille kuten aina, muttei pahasti. Muutamia kokoavia askeleita otti ennen hyppyjä mutta hypyt olivat ilmavia. Joku rima tuli alas mutta pistän ne kyllä mun piikkiin.

Goa tuli viimeisenä. Enhän tietty enää ollut parhaassa terässä itsekään mutta Goa ei roiskinut rimoja. Muutamia tuli alas mutta täysin mun ohjausvirheistä. Sitä on vaan opittava lähettelemään esteille, en mä sen perässä pysy.

Facebook tarjosi jälleen muistoja ja sieltä tupsahti ihana treenivideo BATilta, missä Maijan kanssa käytiin usein tuolloin viisi vuotta sitten. Harmittaa että siitä treenitilasta luovuttiin, se oli kiva paikka ja sopivasti lähellä. Ensi talveksi on kyllä otettava vapaatreenikortti jonnekin! Videolla Hilma, Toimi ja Saana. Ja kuusi vuotta sitten kisattiin Toimin kanssa ensimmäinen tokon voittajaluokan koe saavuttaen ykköstulos ja siirto EVL:lään. Voi niitä aikoja….

Aloitettiin Pikin kans tänään kampanja ”kesäksi kisoihin” Jos nyt ei päästä normi aksaradalle niin kokeillaan ainakin hyppäriä. Ensimmäistä kertaa keppitreeni (tai no viime syksynä mentiin neljä keppiä viisi kertaa että sai pienen tuntuman asiaan). Eniveis, Piki ymmärsi homman aika näppärästiJa hei kamoon, kevät tulee kun aksakamat alkavat tulemaan piiloista pihalle#tammikuu2016

Ainan kanssa tehtiin eilen ekaa kertaa kaukoja. Tänään ajattelin tehdä treenin kanssa mutta neito oli paria tuntia aikasemmin vetänyt possunkorvan naamariin joten nälkä ei ollut ”paras mahdollinen”. Lisäksi vielä painoi vähän uni silmiä mutta kyllä se toimi silti Ehkä huomenna pikkasen suuremmalla nälällä

Goa kävi myös eläinfysioterapeutti Tamara Merenvallan vastaanotolla tänään Käpylässä. Käynti oli enemmän kuin tarpeen sillä Goan selkä ja niska olivat aivan juntturassa pentuprojektin jäljiltä. Välillä oli jo käsittely vaikeaa kun Goa koetti helpottaa oloaan kiemurtelemalla irti, mutta jumit saatiin veivattu auki ja olo varmasti Goalla helpottaa pikku hiljaa. Sillä on hyvä lihaskunto joka ei hirmuisesti ole kärsinyt pennuista. Goan lihaksistosta näkee, että se on laukkaaja ja sille pitäisi saada nyt pitkäkestoisia ravitreenejä. Jahka saan oman kinttuni kuntoon niin eiköhän me lähdetä jälleen fillaroimaan Goutsin kanssa ja pidetään vauhti sellaisena että Goa pääsee ravaamaan

Aina oli mukana ja ekaa kertaa moisessa metelissä kaupunkiolosuhteissa. Neiti ei hätkähtänyt mistään, tuli autosta reippaasti, kävi pissillä, hoitohuoneessa tutki paikat ja kävi nukkumaan. Loppuajan se oli kirjaimellisesti taju kankaallaKovasti se ihmettelee missä siskolikka on ja ulvoi autossa sekä piti sellaista kummallista ääntä että tuntemattomampi olisi jo voinut kuvitella mulla olevan kissan pakun takaosassa. Onhan se Ainallekin vähän uusi tilanne kun nyt kaikki sisarukset ovat maailmalla.

Reippaasti kaupungilla

Aina kuunteli seinän takana huutavaa papukaijaa

Unihyökkäyksen uhri

Äippä venyy

Hieman paikan vaihtoa mutta hyvä kun heräsi matkalla, Aina katollaan ja Goa hoidettavana

Viimeinenkin kakara saatiin maailmalle tänään, Konna viipyi meillä viikon muita pidempään ja hetken jo olin että Anni saa hakea täältä Ainan pois.. Konna on kyllä mahti tyyppi!

Mutta nyt elämä palautuu normaaliksi, tai no niin normaaliksi kuin se voi malipentu talossa olla  Kahden vuoden lomien säästö, jännitys koska juoksut alkaa, onnistuuko astutus.. molemmat kuitenkin kokemattomia ja emäntä ja isäntä myös, tuleeko kantavaksi ja syntyyhän pennut elävänä, ovathan ne hengissä vielä viikon, kahden, kolmen.. ja lopulta seitsemän viikon jälkeen. Luoja mikä stressi voi asia olla

Mieletön loma takana, jos ei tuota jatkuvaa huolta pienistä lasketa. Aivan mahtavaa saada seurata koko kakaroiden kehityskaari siihen että saavat lentää seitsemän viikon iässä pesästä omien ihmisten luokse. Jokainen yksilö niin erilainen mutta kuitenkin niin paljon yhteistä. Asuin pentujen kanssa samassa huoneessa neljän viikon ikään asti, sitten oli pakko antaa periksi, koska halusin kuitenkin nukkua yöni rauhassa. Goa nukkui pentulaatikon ulkopuolella hieman aiemmin ja kävi imettämässä pennut muutaman kerran yössä. Pari viimeistä viikkoa pennut asuivat päivät keittiössä ja ulkoilivat viimeisellä viikolla päivittäin, vaikka pakkanen paukkui kymmenen ja kahdenkymmenen välissä. Yöt kakarat nukkuvat siinä vaiheessa keskenään pentulaatikossa reilun kahdeksan tunnin ajan.

Goa oli ja on toki vieläkin kaikin puoli hieno äiti! Synnytys sujui nopeasti, neljään tuntiin kaikki pihalla, sen äidinvaistot olivat hereillä samoin tein. Maitoa riitti ja se huolehti pennuista erinomaisesti. Toivoin, että se olisi itse vierottanut pennut tissistä, mutta ei. Kuitenkin vaikka kuinka suojattiin tissejä, pakkanen puri ja takanisät paleltuivat niin että jouduin kuuden viikon iässä pistämään pelin seis imettämisen osata. Pari päivää muksut olivat kokonaan äitikoira vain aidan takana, mutta sitten pääsi Goa taas vähän opettamaan pentujaan. Antoi imeä, mutta näki että ei enää juurikaan maitoa tullut.

Goa opastaa Konnaa

Nyt odotellaan mitä näistä kakaroista kasvaa, vuoden päästä ollaan jo viisaampia asian suhteen ja osa on varmasti käynyt läpivalaistunakin, ainakin oma Aina tulee menemään vuotiaana kuviin jotta voi sitten toivottavasti jatkaa turvallisesti harrastamista. Mikäli pentue on ominaisuuksitaan käyttökelpoista ja terveys priimaa, niin harkinnassa on jatkojalostus joko Ainalla tai Lyylillä. Mikäli pentueessa ilmenee liikaa puutteita terveydessä ja käytössä, harkitsen vielä mahdollista yhtä pentuetta Goalla täysin erilinjaisen uroksen kanssa.

Koulutellaan nyt kuitenkin lapset yhteiskuntakelpoiksiksi ja omiin lajeihinsa. Toivotaan, että poliisi ja puolustusvoimat saivat Protosta ja Penasta erinomaiset virkakoirat ja että jokainen miellyttää omaa ihmistään. Valinnat omasta mielestäni menivät juurikin niin kuin niiden kuului mennä.

Kiitos projektissa tiiviisti mukana eläneille! Kiitos Mika ja Eemeli kärsivällisyydestä, kiitos Essi avusta synnytyksessä ja sirutustarkissa, kiitos Katja puheluminuuteista! Kiitos kaikki jotka kävitte pentuja paapomassa, teitte arvokasta työtä! Kotka kuittaa

Pena kököttää

Kun pennut lähtivät viikonloppuna, oli olo hieman haikea.. mitäs sitä nyt sitten tekisi, ennen kuin tajusin että hei mähän oon taas vapaa menemään TREENAAN! Wuhuuu! Varasin tänään Lotan hallille aikaa ja voi vitsit meillä oli superkivaa! Piki kävi treenaamassa agia sitten viime vuoden. Vähän muisteltiin alussa perusjuttuja mutta lopulta jo pientä radan pätkää. On se vaan makee aksasaku!

Goan kanssa tehtiin ensin tottista ja perään vähän aksaa. Oli vähän mama intopiukeena mutta hyvin suoritti annettuja juttuja.

Aina kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hallissa, lähinnä korjailtiin tavarat pois ja juostiin hallia ympäri ja istuttiin vaan lattialla. Kovin oli kiinni mussa ja toisaalta ihan kiva. Pieni pätkä seuraamistakin tehtiin. On se aika hauska ötökkä

Saana ei tänään treenannut kun oli eilen niin rankassa käsittelyssä ja ohjeena oli olla iisisti muutama päivä.

Saatiin tämmöinen pikainen extempore-aika Tamaralle ja sinnehän suhattiin tänä aamuna. Tamara on tähän mennessä kohdentanut Toimin ongelmat polveen ja Hilman ongelmat ristiselkään ennen kuin edes lääkärit ovat niistä mitään löytäneet. Näppituntuma on jotain maagista! Niinpä sitten näiden surujen keskellä käytiin Saanan kanssa katsomassa että mitä löytyy… Saanalta availtiin ensin jumeja, käytiin nikamat ja nivelet läpi yksi kerrallaan, venyteltiin ja veivattiin paikat ja koirassa toki oli paljon jumeja, mutta MITÄÄN FYYSISTÄ VIKAA SIINÄ EI OLE. Tiedän, uskon ja luotan Tamaraan kuin vuoreen, joten meidän seuraava etappi tässä muutaman päivän huilin jälkeen on agilitytreenit. Koira on fyysisesti terve ja sillä on hyvä lihaskunto,  ei ole mitään syytä jättää Saanaa eläkkeelle. Seuraillaan etenemiä, rimojen ylhäällä pysymistä ja muutenkin touhuja. Hoidetaan jumeja auki uudelleen tässä jonkin ajan kuluttua ja aletaan elää normaalia elämää. Koitan itse olla stressaamatta sen pompottelusta, sille ei nyt tällä hetkellä ole mitään tehtävissä. Saana ei ole millään tavoin kipeä eikä sairas. Se mitä tapahtuu jollain solutasolla aineenvaihdunnan osalta, keskushermostossa, kaliumkanavan häiriötä tms, sitä ei olla vielä selvietty eikä se myöskään selviä hetkessä. Avoimuutta ja keskustelua tämä asia vaatii, Lohen ryhmä tutkii ja miettii ja muuta ei nyt voi kuin odottaa…

Menossa Tamille

Selän venytystä

Takajalka venyyyyyy

Kinttua toiseen suuntaan

Etuosan availua

Potilas Saana

Kun joku aika sitten otin yhteyttä Lohen tutkimus ryhmään pompottavista bordercollieista niin tänään sitten päästiin tutkimuksiin neurologin vastaanotolle Viikin pieneläinsairaalaan. Samalla käynnillä luovutettiin verinäyte tutkimusryhmälle.

Yleinen kliininen tutkimus: Rauhallinen syke, hyvä lihaksisto kaikissa neljässä jalassa.

Neurologinen tutkimus: virkeä, takajaloissa hypometriset liikkeet (videolla nostaa takajalkoja voimakkaasti vatsan alle). Normaalit asentotuntoreaktiot. Selkäydinrefleksit: ylikorostuneet takajaloissa, etenkin vasemmassa takajalassa, normaalit etujaloissa. Normaalit aivohermot. Ei aristusta selän palpaatiossa, selän ojennuksessa eikä selän ojennuksessa painettaessa samalla lumbosakraalivälistä. Ei aristusta kaularangan taivuttelussa.

Saanalta tutkittiin siis veriarvot, selkä magneettikuvattiin ja lisäksi tehtiin EMG (lihassähkökäyrä) ja RNS (repetitiivinen hermostimulaatio). Saana on näiltä osin TERVE!

Ja koska tutkimuksissa ei löydetty poikkeavia löydöksiä, kysymyksessä on todennäköisimmin toiminnallinen ongelma, kuten ionikanavadefekti. Nyt tarvitaan sukulaiskoirilta verinäytteitä Lohen ryhmälle jotta he voivat alkaa tutkimaan dna:ta löytäen mahdollisesti jotain geenimutaatiota joka selittää moisen käyttäytymisen. Saanan Nyyti-sisko siis pompottaa (tai pompotti, Nyytiltä löydettiin cauda equina -kompressio selästä joka operoitiin juuri), samoin muutama muu samasta pentueesta. Saanan kaksi jälkeläistä pompottaa joten mikään yhden koiran ongelma tämä ei ole. Toivoisin kovin että syy selviäisi, edes joskus. Saisi rauhan itse tästä asiasta joka vaivaa ja piinaa joka päivä. Saana itse on iloinen, reipas ja tyytyväisen oloinen koira. Se ei näytä mitenkään kipuilevalta vaan on täynnä energiaa joka pitäisi saada kohdistettua järkevään toimintaan.

Niin lähtivät virkamiehetkin rakentamaan uraansa omien ohjaajien kanssa. Molemmilla meni kotimatkat hyvin ja kotona on menty hännät töttöröllä. Proto oppi tänään nostamaan jalkaa ja oli uudella pihallaan heti kinttu pystyssä pissimässä! Hyvä Proto, hieno äijäViisi pentua nyt omissa kodeissaan, palaute on ollut pelkästään positiivista, pennut ovat juuri sitä mitä ne ovat olleet täälläkin; reippaita, luottavaisia ja vauhdikkaita malinoisin alkuja. Olen tyytyväinen

Kotiin jäi siis vielä Konna ensi viikon loppuun. Kuitenkin tässä yritetään Ainan kanssa päästä sinuiksi ja Aina lähtikin tänään automatkalle yksin ilman Konnaa, Konna jäi puolestaan opettelemaan kotiin yksin oloa. Hiljaista oli niin autossa kuin kotona kun palattiin joten mission completed 

GAS-tiimi :D

Jotenkin ajattelin että meno olisi rauhoittunut kun on VAIN KAKSI pentua talossa.. taisin olla väärässä :D

Tällä hetkellä olo on kyllä kaikkensa antanut, osittain haikea mutta myös helpottunut ja onnellinen. I did it

Nyt on kolme pentua saatettu matkaan omiin koteihin. Toimiva Tykki ”Falco” lähti Jannan kaveriksi Keravalle, Toimiva Täsmäohjus ”Kyyti”, Ann-Marin matkaan Ouluun ja Toimiva Tyylitaju ”Lyyli” Nooran mukana Hämeenlinnaan. Huomenna lähtevät sitten virkapojat Toimiva Taskuvaras ”Proto” ja Toimiva Torpedo ”Pena” omien ohjaajiensa matkaan. Toimiva Taktiikka ”Konna” jää meidän seuraksi vielä viikoksi emännän työreissun takia.

Aamurallatuksen jälkeen jäljelle jääneet ottivat iisii

Lämpotila oli yön aikana noussut reilusti ja mittari näytti vain -5°c, joten oltiin isojen lenkin jälkeen reippaasti ulkonakin. Siinä oli porukka ihmeissään kun Goa alkoi rallattamaan munapallon kanssa pitkin pihaa

Äippä leikkii munapallolla

Vauhtia oli taas enemmän kuin laki sallii

Ihana Saana <3