Oltiin viikonloppuna aksaamassa Metsolla, omat esteet kyytiin ja kentälle. Goalla lähti ihan lapasesta, rimat lenteli, koira oli kuin viulunkieli. Ei auttaneet rauhoittelut ei mitkään, koko otus kävi niin kierroksilla. Mä olin jo että tähän jää, pari viimeistä omatoimitreeniä (kotona kepit ja tämä Metso) ovat meneet niin perseelleen kuin vain voin treenit mennä. On ehdoteltu palaamista alkuun jne, mutta millä se vie koiraa eteenpäin?! Jos ei pysy pakka kasassa niin on meillä muitatakin lajeja, etsin sitten agikoiran jostain muualta. Kuitenkin tuli taas kokeiltua mitä G tekee RimAlla ja pysyihän se ”melkein kasassa”. Mä en voi olla oma itseni sen kanssa, jähmetyn ja unohdan liikkua mutta koira pysyi rauhallisena, ainakin melkein.
Hilmis pääsi humputtelemaan myös, ei sitten MITÄÄN JAKOA neidon menossa mut pääasia että kivaa on 
Saana ja Essi olivat taitavia, kuten aina. Viikonloppuna saa sitten jännittää kuinka käy taas pitkästä aikaa virallisissa starteissa
Illalla päästiin sitten jäljestämään ja Goa mennä puksutti aivan SUPERHYVÄN jäljen! Askeleet meni sekaisin jo parin sadan jälkeen mutta karvan verran yli ykkösen jälki oli kysessä multapellolla. Kolme esinettä mahtui matkan varrelle eikä vietti meinannut niihin ihan katketa, piti muistuttaa. Yli ei kuitenkaan päässyt kun kuski oli tarkkana ;)
