Tampereella käväistiin Saanan kanssa pinkomassa yksi agi- ja yksi hyppyrata. Ensimmäisellä radalla nolla kaatui tokavikaan esteeseen, keppeihin jossa Saanalla meni rytmi sekaisin kun sujahti avokulmasta liian vauhdilla sisään. Taipui kyllä ekaan väliin mutta sitten kävi virhe. Harmitti aivan vietävästi. Saana oli niin hyvä ja ohjattavissa, olisi ansainnut nollansa…

Toisella radalla kämmäsin sitten itse melkein radan helpoimmassa paikassa ja Saana tuli esteestä ohi. Jälleen vitonen. Illan parasta antia oli kuitenkin olla Saanan kanssa radalla levollisella mielellä. Se oli ohjattavissa ja kuulolla joka tilanteessa ja me nautittiin molemmat hommasta. Ja jos kerta se on näin lähellä niin kyllä se nolla sieltä sitten tulee kun on tullakseen Ei Saana maailman nopein koira ole, mutta noillakin kämmeillä ajat oli aika mukavia