Vielä jokin aika sitten olin valmis lyömään hanskat tiskiin, mutta nyt.. Olen oikein tyytyväinen kehitykseen! Näyttää juuri siltä miltä kuvittelinkin sen näyttävän Kiitos meidän personal trainerille!

On jäänyt päivitykset vähemmälle mutta touhuttu on senkin edestä!

Menneenä viikonloppuna olimme reissussa. Koirat saivat kuitenkin treeniä siitä huolimatta, Saanalla ajelin metsäjäljen ja lisäksi kaikki pääsivät tekemään myös esineruutua. Goa teki ensimmäistä kertaa ja oli kyllä näppärä peli, ei voi muuta sanoa! Kuvia galleriassa, Saana, Hilma & Goa. Nyssekin teki ruutua mutta siitä ei otettu kuvia.

Maanantaina oltiin kuukauden tauon jälkeen pureskelemassa ja Goa on ihan liekeissä! Ja eikun taas taukoilemaan… Tottista käytiin tahkoamassa Mian opissa ja päästiin jälleen askel eteenpäin tai itseasiassa aika monta Niin ja päivällä treenattiin JKKlla tottista ja piiloja. Goa teki ensimmäistä kertaa eteenmenon täydeltä kentältä sekä opetteli kiertämään oikeaa piiloa. Saanalla noudot ja eteenmeno. Se keuli sunnuntain tottiksessa niin paljon että jouduin aikalailla puuttumaan, mutta nyt oli hyvä. Sille ei kyllä välipäivät sovi

Tiistaina oli sitten ekat viralliset VEPE-treenit ja Hilma pääsi hommiin. Ensimmäinen loikka tuntemattomalta rannalta meinasi tuottaa ongelmia, mutta se oli vain se yksi kerta. Sen jälkeen ei neitoa paljon huimannut! Pöljä koira

…olikohan vielä jotain… kai sitä tässäkin aivan tarpseeksi

Ai niin M-pentueen Skidi (Mysteeri) ja Anni korkkasivat agility- ja tokouran käyntiin. Hieno juttu!

Voi viude! Olisihan se pitänyt arvata, että vesi + Hilma on sellainen yhdistelmä että oksat pois.. mutta että meikäkin hurahtaa kerrasta Meillä oli siis HauHaun vepe-päivä tänään ja päätin järjestää eläkeläis-Hilmuskalle vähän ohjelmaa. Päivä päättyi siihen että kun ajoin kotipihaan autolla, oli puhelu ystävälle valmis ja Hilmalla treenipaikka vepeen. Ja mehän mennään kokeeseen sen kanssa kun toinen jo elämänsä ekalla kerralla näytti että täältä pesee! Hilma ura eläkeläisenä siirtyy siis hamaan tulevaisuuteen…

Hilma Kaarinan ja Nellin kanssa menossa veneestä hyppyyn

Perjantaina ajelin Saanalla ensimmäistä kertaa tunnin vanhan metsäjäljen ja se oli siinä yhtä huolimaton kuin tuoreimmillakin jäljillä Ennen meillä ei koskaan ollut ongelmana jäljen ylitystä janalta, saati että Saana olisi lähtenyt jäljestämään takajälkeä. Nyt meillä on molemmat Itse jälkeä Saana ajaa pääsääntöisesti hyvin, välillä se harhautuu huitelemaan aivan omiaan mutta kun on jäljellä, ei jää kepit huomaamatta ja jälki on hienoa katsottavaa. Rahaa ei äitiyslomalla ollessa ole että pääsisin jonnekin gurun luokse oppiin joten jos jollain on kikkakolmosia, saa kertoa, vaikka mailitse. Alkaa tuntumaan aika utopistiselta että me kokeesta tulosta saataisiin jos jo itse jäljelle pääsy tuottaa näin paljon ongelmia

Lauantaina oli suunta kohti Kouvolaa ja Homeetan hallia, jossa meillä oli vuotuinen Toimiva-tapaaminen. Paikalla oli ihanasti 4 kasvattia vaikka kaikki olisin mielelläni tavannut. Vekarat ovat edelleen yltiöpäisen sosiaalisia, mutta Saana olisi antanut turpaan kaikille, etenkin niille jotka edes vilkaisivat hänen arvonsa palloa Videoita ja kuvia on jokaisesta ja pääsipä Goa ja Nyssekin vähän aksaamaan. Saana sai tehdä kolme kertaa kun mun perään taukojen jälkeen teki vielä Johannan ja Anninkin kanssa. Ihana päivä, ihanat Toimivat!

Seuraavan kerran pitää ottaa vielä videokuvaaja erikseen mukaan, että saa kunnon pätkät kuvattua.. tässä ne vähät mitä ehdin kuvaamaan kaiken muun tohotuksen keskellä…

Ja kuvia kaikista löytyy galleriasta, Saana, Turbo, Skidi, Kipi & Maija. Kiitos Mika!

Marja & Turbo, Maija & Johanna, minä & Saana, Anni & Skdi ja Elina & Kipi

Turbo, Saana, Skidi, Kipi & Maija

Sunnuntaina sitten touhuilin Goalla jälleen tottista, alkaa pikku hiljaa näyttämään ihan kivalta tuo touhuaminen, sekä otettiin hyppynoutoa patukalla tai siis lähinnä että osasi tehdä myös paluuhypyn. G kun mielellään lähtee humputtelemaan patukan kanssa jonnekin kunniakierrokselle ennen kuin palautuu mun luo.

Hilmuska pääsi myös tottelemaan ja voi rakkaus se oli taas niin tiloissaan

Tampereella käväistiin Saanan kanssa pinkomassa yksi agi- ja yksi hyppyrata. Ensimmäisellä radalla nolla kaatui tokavikaan esteeseen, keppeihin jossa Saanalla meni rytmi sekaisin kun sujahti avokulmasta liian vauhdilla sisään. Taipui kyllä ekaan väliin mutta sitten kävi virhe. Harmitti aivan vietävästi. Saana oli niin hyvä ja ohjattavissa, olisi ansainnut nollansa…

Toisella radalla kämmäsin sitten itse melkein radan helpoimmassa paikassa ja Saana tuli esteestä ohi. Jälleen vitonen. Illan parasta antia oli kuitenkin olla Saanan kanssa radalla levollisella mielellä. Se oli ohjattavissa ja kuulolla joka tilanteessa ja me nautittiin molemmat hommasta. Ja jos kerta se on näin lähellä niin kyllä se nolla sieltä sitten tulee kun on tullakseen Ei Saana maailman nopein koira ole, mutta noillakin kämmeillä ajat oli aika mukavia

Mennyt aivan videoblogiksi tämä, mutta eipähän tartte selitellä

Goa sai tänään Suomen kansalaisuuden kun rekisteröinti Kennelliitossa valmistui, onnea Goa FI35670/13!

Eilen tein päätöksen olla treenaamatta kenenkään kanssa yhtään mitään eilisen aikana. Se taisi tehdä terää, sillä Goa oli tänään tottistreeneissä ihan supertilassa! Ei siinä muuta kuin namitottiksen päätteeksi päätin vähän irroitella koiran kanssa ja Goa täräytti täydella otteella suoraan käsivarteen… mustelmia odotellessa. Fiksu minä

M-pentueen Skidi (Mysteeri) oli tehnyt ensimmäisen esiintymisen virallisilla areenoilla, epävirallisesti tosin mutta onpahan näytetty että täältä kohta pesee. Anni ja Skidi osallistuivat AgiRodun joukkuekisaan menneenä viikonloppuna Tampereella ja kotiin viemisinä oli joukkukisan toinen sija, Skidi teki koko kisan nopeimman ajan, eroa toiseksi nopeimpaan koiraan oli yli 3 sekuntia, tosin muutama rima tipahti matkalla.

Jos se joskus näyttäis edes metrinkin tältä sitten kun Goan pitäsi osata seurata…

Ja loppuun vähän piilotreeniä

Perjantaina treenailtiin Saanan kanssa päivällä vähän aksaa. Tais tämänkin radan alun idea tulla sm-kisoja katsellessa.

Illalla Essi tuli Profin kanssa treenaamaan samaista rataa ja koeajoi myös Saanan samalla Taidan tietää kuka tulee kisaamaan Saanan kanssa kun sen kolmosiin saan

Saana pomppaa

Kontaktilla

Goan kanssa tuli tehtyä parit todet. Oon nyt jotenkin aivan pihalla sen kanssa treenaamisessa. En saa sitä kulkemaan haluamassani asennossa ja kontakti katoaa samoin tein kun edes ehdotan käden nostamista Piilonkiertotreeni sen sijaan onnistui hyvin! Goa kiertää jo kympistä hyvällä drivella

Lauantaina jatkettiin Goan kanssa tottiksen hinkkaamista huonoin tuloksin. Ehdotin jo Mikallekin että ota koira ohjaukseen kun mä en saa siitä mitään nyt irti. Odotan vissiin liikoja, niin itseltäni kuin koiralta Ei toimi namilla eikä lelulla. Ei kyllä tähän päivään mennessä ole ollut edessä koiraa jolle en osaa opettaa seuraamista/ perusasentoa

Hilma pääsi kanssa tekemään eläkeläistottista ja voi juku sillä oli kivaa!

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain!

Kulta rakas <3

Hilmuska fiilisteli

Urpo! Yritin ottaa pantaa pois, mutta neiti ei suostunut luopumaan patukastaan…

Illalla rakensin aksaradan valmiiksi, piti treenata sitä kohtaa missä onnistuneesti hyllytin Saanan edellisissä kisoissa. Tehtiin sitten Goan kanssa vielä aksaa illalla…

Sunnuntaiaamuna lähdettiin sitten Goan kanssa uudella asenteella tottistelemaan. Aamupala tuli töitä tehdessä ja asento ja fiilis oli koiralla kohdillaan! Näin jatketaan eikä nyt menetetä vielä toivoa. Jos tämä asia on Goalle vaikea niin sitten sen kanssa tehdään töitä.

Saanan kanssa otettiin treeninä se radanpätkä missä meidät hylättiin viime viikonloppuna. Ohjaaja kun ei osannut valssata ajoissa.. eikä oikein vieläkään mutta vähän lähempänä oikeaa oltiin jo. Onneksi mulla on niin hyviä kasvatinomistajia jotka auttavat tumpeloa kasvista. Kiitos Johanna konsultaatioavusta!

Hilmakin pääsi ihan vaan vähän kaahaamaan

Iltapäivällä oli vuorossa sitten koirien uittaminen ja siihen perään huitastiin Saanan kanssa yksi metsäjälki. Meillä on ollut nyt suurimpana ongelmana janalle lähteminen. Saana ei ole lähtenyt vaikka olen sitä kuinka houkutellut. Olen haukuttanut paljon ennen lähetystä että se vapautuisi ja nyt jo oli oma-aloitteisuutta hommassa. Jälki löytyi hyvin, alku oli hieman hakevaa ja kerran Saana poikkesikin jäljeltä pahasti. Saana kun on koira joka oppii vain sillä että saa itse oivaltaa, niin olen ottanut sen kanssa sen asenteen, että eteenpäin ei mennä muuta kuin jälkeä pitkin, eli jos se poikkeaa jäljeltä, pysähdyn ja odotan että se löytää jäljen uudelleen, näin päästään eteenpäin. Tässä jäljellä kävi nyt alussa niin, että Saana oli lähdössä jonnekin muualle, alusta oli siinä kohtaa todella kuiva eikä jälkikään kovin vanha joten painoiko pieni tuuli vai oliko siitä hetkeä aiemmin mennyt juuri joku. Who knows.. siinä odotettiin hetki ja taas mentiin. Kuvaaminen samalla kun rämpii metikössä ei ole kovin helppoa, mutta tässä se mitä irti saatiin. Keppien ilmaisun kanssa on myös ollut tekemistä, joten me ajetaan nyt jälkiä jotka päättyvät ensimmäiseen keppiin ja siitä seuraa kovat bileet. Näin tänäänkin vaikka Saana hetken keppiä mättäästä etsittyään nappasi sen suuhunsa ja meinasi jatkaa jäljestämistä keppi suussa

Kotimatkalla löysin vihdoin kaupasta ruuvipuristimet että saatiin ylimääräiset tangot esteen yläpäähän molemmille puolille ja päästiin Mialta saamilla ohjeilla treenaamaan metristä hyppyä. Yrityksen ja erehdyksen kautta Eemeli meni hyvin apuohjaajana