Käytiin tiistaina normaalisti koirien kanssa lenkillä. Kotiin tultua koirat kävivät pötköttämään kuka minnekin. Pian Hilma nousi ja vaihtoi paikkaa… katsoin että liikkuupa se hassun hidastetusti, en kuitenkaan noteerannut asiaa sen koommin. Pian Hilma vaihtoi uudelleen paikkaa ja silloin sen meno oli vielä kankeampaa. Otin namia käteen ja kokeilin nousisiko Hilma etupää sohvalle ja venyykö se. Ei venynyt ja vinkaisi kun yritti tavoitella namia Pian Hilma joutui väistämään ulko-ovelta kun olin lähdössä ulos. Se vingahti liikkeelle lähdössä.

Hilma sai kipulääkkeen, mutta oli illalla niin hirveässä kunnossa: tärisi, läähätti, hakeutui pöytien alle ja nurkkiin. Vinkui kun yritti lähteä liikkeelle ja köyristi selkäänsä. Oli ihan hilkulla että en lähtenyt viemään sitä lekurille, niin kivuliaalta otus näytti.

Aamusta sitten sain ajan ja käytiin näytillä. Hilma pääsi jatkoajalle kipulääkkeiden saattelemana ja olikin vähän parempi eläinlääkäristä lähdettäessä. Reagoi selän paineluun ja puolsi käsittelyn jälkeen takapäätä. Nyt pari viikkoa iisisti ja sitten vähitellen katsotaan elämää uudelleen.

Tämä episodi kuitenkin sinetöi Hilman eläkeläisuran alkaneeksi. Toivottavasti edessä on parempia päiviä. Eilistä en enää koskaan halua kokea!

Hilma voimattomana ja kipeänä tiistai-iltana, mun rakas pieni <3