Tasaisesti ollaan muutaman päivän välein päästy nyt treenaamaan tottista. Hilma on tuntunut aivan huippu hyvältä nyt, tekee aktiivisuutta ihan itse ja on reipas Tuntuu käteen just siltä miltä malin pitäis tuntuakin. Vielä en hehkuta liikaa, mutta viimeinen puoli vuotta jonka aikana en juuri itse koiran kanssa tehnyt muuta kuin vähän hömpöttelin on tainnut tehdä ihmeitä meidän suhteelle. Ja että edelliset pari kuukautta oltiin tekemättä juurikin yhtään mitään mikä liittyi treeneihin.

Luoksetulot ja noutojen palautukset Hilmis on suorittanut suhteellisen reippaasti eteen istuen. Seuraamisessa vire on ollut hyvä, tosin jonkun verran pompottaa ja louskuttaa leukojaan. Tiedä sitten kumpi on pahempi juttu.. perässä metrin jätättävä matkalaukku vai vieressä pompottava mali? Taidan tyytyä jälkimmäiseen. Liikkeestä istuminen on ollut nyt varma joka kerta, maahanmenossa saisi olla enemmän vauhtia, nyt taitaa vähän jäädä ”vietti päälle”. Eteenmenot ok.. vielä kun saisi sen kerralla maahan. Hilma myös palkkausvaiheessa hyppii nyt reilusti mua päin, kertoo siis siitä että selkä on hyvässä kunnossa.

Saanan kanssa taitaa suurin ongelma olla tällä hetkellä seuraamisen paikka. Edistää, edistää.. Sitä siis työstäen. Nyt ei enää tartte edistää kun ei ole meikäläisen maha näköesteenä ;) Muuten on kyllä PikkuMustakin niin innoissaan taas töissä että hyvälle tuulelle sen kanssa reenatessa tulee.

Tarttis joku päivä taas saada kuvia ja videoita otettua, mutta nyt olen päässyt tottistelemaan vasta pimeän tultua. Siinä valossa ei paljon kameraa käytetä.