Voi miten kaunis ilma tänään olikaan! Päästiin pellolle tekemään Nysselle palauttelujälki ja Mika polkaisi samalla Hilmuskallekin yhden jäljen tyngän… Eipä ole neito lähtöjä paalulta tehnyt sitten keskikesän ;)

Oon tässä paininut itseni kanssa, että jos kuitenkin kokeilis Hilmaa puruihin. Tänään sitten sain asian puheeksi maalimiehen kanssa ja tehtiin diili, että hän testaa Hilmaa, miettii ja mä kuvautan neitokaisen selän vielä ennen lopullista päätöstä. Projektina siis Hilmalle IP1 alkukesästä 2013. Hilmuur oli kyllä maailman onnellisin mali kun se tuli tumppu suussa puruista, näki naamasta että joku tais ihan vaan vähän nauttia hommasta :D  Hilman ehdoilla mennään, eli hyppyjä mahdollisimman vähän, enemmän hallintaa ja treenit minimissään. Ja jos alkaa oirehtia, niin se oli sitten siinä. Oon mäkin tästä aika täpinöissäni ;)

Mittari näytti aamulla -10°c pakkasta kun auton nokka käännettiin kohti Tuusulaa ja SPL Jokelan IPO-koetta. Mika ja Nysse osallistuivat ensimmäistä kertaa IP3-kokeeseen joten jännitettävää riitti.

Jäljellä Nysse jätti ensimmäisen esineen ilmaisematta, merkkasi toisen ja kolmannen ilmaisematta niitä kuitenkaan sen kummemmin. Tästä suurimmat pistemenetykset -21 pistettä. Toisessa kulmassa oli pientä hapuilua ja viimeisellä suoralla Nysse ehti tarkistaa yleisön joukossa seisseet kesken jäljestämisen. Tuloksessa kuitenkin kiinni joten suht luottavaisin mielin kohti kenttäliikkeitä.

Itse kuvailin video- ja räpsräpskameralla suorituksia joten räpsyotokset jäivät Nyssen suorituksen aikaan aika vähäisiksi. Video kertookin sitten enemmän…

Tällä kertaa tulos A72 B89 C86 yht. 247 pistettä ja koulutustunnus IP3! Jess

Ensilumi yllätti tänä vuonna koirat perusteellisesti. Aamulla kun avasin ulko-oven sinkaisivat koirat ”valkoiselle takapihalle”. Voi sitä riemua! Hilma meni kuin villivarsa pitkin pihaa pukitellen ja Saana kaahasi ja kyyläsi mukana. Ihan huippua että kerrankin päästiin sisälle ilman että piti olla tassuja ja mahanalusia pyyhkimässä kurasta kuivaksi!

Jiihaa!

Villivarsa mä oon, ainakin siihen asti kun joku kesyttää…

Nyssellä lähti ihan lapasesta…

Galleriassa muutama lisäfoto

Lumisateen myötä saatiin sitten muutama jännityksen aihe huomiselle, mutta saas nähdä kuin käy ;)

Huoh! Rankka viikonloppu on takana ja kyllä, tänään on tiistai mutta sain vasta nyt käytyä viikonlopun kuvasaaliin läpi. Kuvatuksia löytyy siis hipsun gallerian tapahtumakuvista Kaiken harmaan sadekelin keskelle saatiin upean kaunis viikonloppu. Itse parkkeerasin tuolin kentän reunalle ja kökötin siinä pari päivää välillä jaloitellen, selkä säästyi näin hyvin rasitukselta.

Erityisen iloinen olen Hilman veljen ensimmäisestä IP3-koularista, onnea Anne ja Pätkä! Jennyn Boa teki upean tottiksen ja puruissa nähtiinkin sitten sopivasti sikaileva Boa-possu  Vähän vielä reeniä lisää niin kyl se siitä!

Pisteenä i:n päällä oli venäläinen koira Vyatkins’ Glock! Aivan mieletön, mä oon ihan myyty! Anna tuli palkintojen jaon yhteydessä Glückin kanssa pokkaamaan kisan nopeimman koiran tittelin ja Glück esitteli ylpeänä palkintoaan, ollen varma ja rento ihmisten seurassa ilman ylimääräisiä sähellyksiä. Galleriasta löytyy Glückista enemmän kuvia, pitkän liikkeen nopeus oli 43km/h!

Omille koirille viikonloppu oli tietty raskas kun olivat vuoroin autossa ja vuoroin kotona. Eilinen meni asioita hoidellessa joten tänään ehditiin vasta kentälle. Molemmille pienet tottikset, siis myös minä ja Hilman kanssa  Jäi ihan hirmu hyvä fiilis. Ehkä treeni Mikan kanssa on auttanut Hilmaa vähän rentoutumaan ja kun me ollaan käyty kentällä lähinnä pitämässä hauskaa, ei Hilma paineistunut mun kanssa tänään ollenkaan.

Saanan kanssa noudot ja eteenmenoa. Eteenmeno ilman palloa ja voi sitä säheltämistä. Se yritti ennakoida kaikin keinoin lähtöä ja jouduin vaihtamaan seuraamisessa suuntaakin kun PikkuMusta sinkoili ties kuin monta kertaa oma-aloitteisesti eteenpäin. Ensimmäinen eteenmeno tuotti maahan-käskyllä vain muhun päin kääntyneen seisomaan jääneen koiran joten otettiin sitten liike uudelleen. Tällä kertaa Saana meni matkaan päästyään kerralla maahan ja palkka tuli multa. Hieno tytsi!

Loppuun vielä köpöttelylenkki metsässä.. tytöt olivat onnellisia

Ja kaipaus on loputon
ja loputon on se aika,
jolloin sinua ei ole…

…emäntä siis. Sitä kun on edelliset päivät maannut vaan sohvan pohjalla pääsemättä ylös ja harmitellut koirien puolesta sitä, että nekin ovat maanneet edelliset päivät lattialla ja singonneet pienimmästäkin varpaan heilautuksesta toiveikkaana ylös että ”JOKO?! Joko me nyt tehdään jotain?!” niin oli aika sitten tehdä jotain… Koeta nyt keksi näille hurlumheille jotain missä ei itse tarttisi juurikaan liikkua

Suunnattiin sitten JKK:lle, jossa Saana sai taiteilla noudot ja eteenmenon, sekä kierrellä piiloja meikän huutaessa kentän keskeltä suuntamerkkejä. Kovasti näytti PikkuMusta hommasta tykkäävän ja noudotkin onnistuivat nyt mun makuun ihan täydellisesti. Metrisestäkin yli hipaisematta 

Hilma kierteli piiloja ja tehtiin jopa ihan hallinnassa sitä.. nelosella oli patukka odottamassa ja Hilman mielestä sinne olisi saanut singota jo esimerkiksi vaikka ykköseltä, tai kakkoselta. Loppu viimein se kiersi nätisti kolmosenkin ja sai palkkansa neloselta. Hilma oli taas patukasta maailman onnellisin koira  Piilojen kierrättäminen on kyllä hyvää liikuntaa, hallittua kaahaamista. Käväisi Hilma mua vähän kutosella myös haukkumassa.

Lopuksi istuskelin vain auton sivuovella ja Hilma tuli patukkansa kanssa siihen hengailemaan…

It’s mine, all mine!

Kyylä

HEITÄ SE!

”Niin, saa heittää!” Ja Saana taustapiruna…

Loppuun pieni lenkki kentän lähimetsässä, koirat saivat juosta loput energiansa pihalle ja mä hipsuttelin niiden perässä kun ei vaudissa parempaan pystynyt. Lääkärin mukaan liikkumista oman pystymisen ja jaksamisen rajoissa.. Kyllä elämä selkävammaisena on aika syvältä

Ruksi seinään! Tää on eka päivä moneen viikkoon että taivaalla näkyi niinkin ihmeellinen ilmiö kuin AURINKO! Suuntasin sitten heti aamulenkin pellolle kera kameran ja sain tytöistä ihania kuvia. Tässä muutama ja loput galleriassa 

JKK:lla taas… Saanalle todessa jäävät, noudot ja eteenmeno pallolla. Hilman kanssa humputeltiin vähän c-osaa. Hitsit, harmittaa niin kovasti. Haluaisin niin kovasti treenata sen kanssa suojelua, tottis ja jälki ovat ok mallilla, enää kuin tarttis puruja vääntää, lähinnä hallintaa, ja päästäis kokeeseen. Mutta en uskalla, pelkään Hilman selän puolesta. On tää niin väärin  …en tiedä kumman puolesta enemmän…

Onnellinen Hilma ja oma patukka

Loppulenkillä