Hilmalle tänään mettäjälki vol 3, sillä asenteella että siitä ei paljon jälkikasvulle ole kerrottavaa… onneksi vetäsin sitten korjaussarjan perään jonkin ajan kuluttua ja siinä Hilma olikin jälleen oma itsensä. Mikälie sitä sotkenut siellä metsässä.

Saanalle jälki nurmella ja se oli tähän mennessä sen paras. Pidensin tehdessä vähän askelväliä vaikka olen ajatellut sen jo olevan aikuiselle koiralle sopiva. Kaiketi kuitenkin liian lyhyt, sillä tällä kertaa jälki mentiin askel askeleelta hyvällä rauhallisella temmolla eikä mun tarttenut neuvoa tai opastaa ollenkaan. Saana oli ihan super

Lopuksi sitten lutraamisen kautta eläinlääkäriin poistattamaan Hilmalta ongenkoukku varpaasta… että kaikkea pitää sattua  Onneksi Hilma oli mallikelpoinen potilas ja eläinlääkärissä sopivan hiljaista. Päästiin heti sisälle ja koukkukin saatiin irti ilman rauhoitteita jahka oli se pää saatu siitä katkaistua, sitä kun ei mahtunut pujottamaan varpaiden välistä menosuuntaan…

Onneksi koukku ei ollut mennyt anturan puolelle, joten reiät umpeutuvat varmasti nopeasti. Ab-kuuri jokatapauksessa otettiin, sen verran syvällä oli koukku käynyt. Hilman punnituksen jälkeen olin hieman järkyttynyt, neiti painaa 29kg! Se ei ole koskaan painanut niin paljon… onhan se tollanen lihaskimppu, mutta hurjalta tuntuu, Hilmis kun on aina ollut meidän pienin mali