Tänään oli vuorossa jälleen jälkimistä. Hilman kanssa ajelin metsässä noin 200 metriä pitkän ja 20 min vanhan jäljen. Janalla Hilma oli ensimmäistä kertaa IHAN SUPER 

Vaikka olin pyhästi vannonut, ettei enää tottiksia tälle vuodelle niin kävin sitten kuitenkin taiteilemassa Saanalla pk-puolen tottikset JKKn kentällä. Lähinnä tarkoituksena katsoa missä mallissa liikkeet ovat ja mitä suunnitelmia tuleviin treeneihin pitää tehdä.

Kiva herätys tälle aamulle kun sähköpostiin oli tupsahtanut Saanan valionarvon vahvistus 

Perään aamulenkki raikkaassa kelissä, koirat nauttivat täysin siemauksin syksyisestä metsästä.. niin minäkin

Touhuja riitti taas tälle päivälle. Aamupäivästä käytiin kirppiksellä etsimässä uusia tavaroita esineruututreeneihin ja kivasti roinaa tarttuikin muutamalla eurolla mukaan. Vakaa tarkoitus oli mennä myös tekemään se esineruutu, mutta niin vain ei sitten töppönen enää noussut emännällä Saanan jäljen jälkeen…

Saanan jälki ei ollut lähellekään niin hyvä kuin eilen ja kun nenä alkoi nousemaan liian kanssa, jätettiin jälki kesken… tuolle tyypille kuin pahin ”rangaistus” on jättää hommat kesken eikä saada palkkaa. Tosin palkkana toimii jo se että pääsee edes tekemään. Kotona huomasin, että tytsin juoksut olivat alkaneet joten olisiko se sitten vaikuttanut keskittymiseen? Ennenkin se päivä tai kaksi juoksujen alussa ovat olleet vähän tuuliajolla olemista

Tytsien kanssa tänään siis jälleen jäljestämässä. Hilma meni kyllä todella ohuella koko jäljen. Jäljesti joo ja ilmaisi vielä kepitkin, mutta silti. Nooh, ehkä se siitä pikku hiljaa taas balansoituu. Ei siellä metsässä vaan voi hillua tai mennä oman mielen mukaan.

Saanalle tänään sen 5.s jälki ja uhkarohkeasti eilisen siivittämänä jo tyhjiä mukaan. Kameran nakkasin magneetilla auton konepeltiin, joten ihan koko jälki ei tallessa ole, mutta se mitä on näyttää musta ihan hyvältä, noin niin kuin viidenneksi jäljeksi  Ensimmäisen tyhjän askeleen kohdalla Saana nosti päätä ja kattoi kysyvästi että ”mikä juttu tää on?!” Jatkoi kuitenkin nopeasti omatoimisesti jäljestämistä ja meni sen loppuun asti. Nurmella oli aika paljon harhajälkiä ja yhden pupun papanakasan vierestäkin mentiin mutta niin vain jälki veti eikä muuhun kiinnitetty huomiota. Olen tyytyväinen Saanaan! Ja vähän harmissani siitä että se ei ole malinois… sen kanssa on vain niin ilo touhuta, että sitä touhuasi mielellään niitä purujakin, kaiken muun ohessa.

Tavoite on tosiaan tämän syksyn aikana saada jälki jo kohtalaiseen pakettiin ja mikäs siinä jos ei lunta ihan heti sada. Talven aikana voisi sitten harjoitella esineilmaisut kuntoon ja keväällä siirtää ne jäljelle ja jäljen pikku hiljaa metsään. Jos sitä vaikka syksyllä pääsisi jälkikokeeseen…? Tavoitteita pitää olla

Hilmalle tänään mettäjälki vol 3, sillä asenteella että siitä ei paljon jälkikasvulle ole kerrottavaa… onneksi vetäsin sitten korjaussarjan perään jonkin ajan kuluttua ja siinä Hilma olikin jälleen oma itsensä. Mikälie sitä sotkenut siellä metsässä.

Saanalle jälki nurmella ja se oli tähän mennessä sen paras. Pidensin tehdessä vähän askelväliä vaikka olen ajatellut sen jo olevan aikuiselle koiralle sopiva. Kaiketi kuitenkin liian lyhyt, sillä tällä kertaa jälki mentiin askel askeleelta hyvällä rauhallisella temmolla eikä mun tarttenut neuvoa tai opastaa ollenkaan. Saana oli ihan super

Lopuksi sitten lutraamisen kautta eläinlääkäriin poistattamaan Hilmalta ongenkoukku varpaasta… että kaikkea pitää sattua  Onneksi Hilma oli mallikelpoinen potilas ja eläinlääkärissä sopivan hiljaista. Päästiin heti sisälle ja koukkukin saatiin irti ilman rauhoitteita jahka oli se pää saatu siitä katkaistua, sitä kun ei mahtunut pujottamaan varpaiden välistä menosuuntaan…

Onneksi koukku ei ollut mennyt anturan puolelle, joten reiät umpeutuvat varmasti nopeasti. Ab-kuuri jokatapauksessa otettiin, sen verran syvällä oli koukku käynyt. Hilman punnituksen jälkeen olin hieman järkyttynyt, neiti painaa 29kg! Se ei ole koskaan painanut niin paljon… onhan se tollanen lihaskimppu, mutta hurjalta tuntuu, Hilmis kun on aina ollut meidän pienin mali

Kaunis Hilma

Ensin vähän lämmiteltiin tiellä

Sitten käytiin lutraamassa

Hilmuinen vesipeto

Saanakin lutrasi sydämensä kyllyydestä

Uitetut

Puuhkahäntä

Äly ja väläys

Tänään oli vuorossa jälki ja esineruutu sekä Hilmalle että Saanalle, eihän ne valmistu jos niitä ei treenaa

Saanalla ajoin nurmella lyhyen jäljen. Tehdessäni sitä eräs mies pysähtyi aidan taakse ihmettelemään, poltteli tupakkaa ja katto mun touhua kun kepin avustuksella nakkaisin nameja polkemille askeleille. Katoin takaisin ja kysyin että ”näyttääkö typerältä?” se katteli mua vähän aikaa ja sanoi että ”joo”.. mä siihen että teen jälkeä koiralle, selkä on niin kipeä, että en voi kyykkiä ja tämän kepin avulla saan tiputettu namin oikealle kohdalle askelta. Se totes että ”aha” ja lähti pois. Vähänkö hymyilytti asia.

Saana ajoi jäljen ihan kohtuullisesti. Sillä on satunnaisesti todella hyviä ja rauhallisia pätkiä ja sitten tulee taas kaahausvaihe jonka kun torppaan niin Saana tarjoaa maahanmenoa ja muuta vastaavaa. Siitä sitten vain koira kevyellä avustuksella ylös ja matka jatkuu. Tänäänkin päästiin loppupalkalle asti joten kyl tää tästä.

Hilmalla ajoin toisen mettäjäljen. Matka tällä kertaa noin 200 metriä, jäljellä 5 esinettä, kulmia ja kaatuneiden puiden ylityksiä, vähän risukkoa matkalla. Hilmalla on hyvä tatsi jäljestämiseen, mutta se unohtaa nyt kepit. Tarttee tehdä sille seuraavaksi ihan vaan esinesuora mettään ja vaatia kunnolla kaikki ilmaisut, jos muistuis mieleen sitten tämäkin asia vähän paremmin.

Lopuksi vielä molemmille neitokaisille esineruutu samalla kaavalla. Eli sain auton ajettua ruudun viereen että koirat näkivät esineen viennin. Vein ensin kaksi esinettä kerralla ja huutelin matkalla että kiinnittivät huomiota autosta. Sitten perään yksi esine yhdessä vietynä. Saana ampui hyvällä asenteella perälinjalle asti heti ekasta yrittämästä, Hilma jäi pyörimään aluksi muutamien metrien päähän. Siitä uusi lähetys ja Hilmakin päätyi takanurkalle jossa oli esine. Hilmalle ehkä vähän turhan vaikea harjoitus, aika iso harppaus edelliseen treeniin mutta niin vain löytyi esineet. Saanalle taidan viedä seuraavan kerran kaikki kolme jo kerralla niin että se näkee asian. Sittenhän ollaankin jo tosi pitkällä treenissä jos (ja kun) se harjoitus onnistuu 

Kotiin kun tultiin, istui vieressä tämän näköinen otus kysymässä, että ”mitäs kivaa me sitten tehtäis?!”
Saana, kun mikään ei riitä – koira

Treeneistä takaisin tullessa poikkesin sitten hakemaan Toimin uurnan kotiin.. itku pääsi kun sain laatikon kainalooni

Toimi on nyt kotona…

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
et sä et pety milloinkaan, vannon sen.
Sä korjasit mut taas.

Ajoin Hilmalla tänään ”ihan oikean metsäjäljen”. Jana oli reilut 5 metriä jossa Hilma jo kohtuullisesti eteni suoraan. Valitsi reilusti oikeaan suuntaan kulkevan jäljen ja oli metsästä ja jäljestä niin tohkeissaan että ilmaisi kepit miten sattuu :shock:  Ensimmäisen vielä perustyyliin maate, mutta muuten se nappasi kepin mennessään suuhun ja jatkoi vain jäljestämistä. Puutuin sitten siihen ja vaadin maahanmenon kepeillä. Selvä huomio oli, että metsässä kulkeva jälki olikin Hilmalle niin iso ja kiinnostava juttu, että niitä on nyt tehtävä että saadaan sama rutiini kuin pellolla on niin siirrettyä metsään. Ja ehdottomasti esineilmaisut varmemmiksi.. se kun ei tähän mennessä ole ollut Hilmalle mikään vaikea juttu. Jälkeä pitäs myös alkaa pidentämään, lähemmäs sitä ykkösen mittaista jälkeä. Tänäänkään ei jälki ollut kuin noin 150m pitkä. Laiska minä

Illalla sitten esineruudut vielä Hilmalle ja Saanalle. Hilman kanssa vietiin yhdessä ensimmäisellä kerralla kaksi esinettä ja kolmannen vein niin että Mika odotteli Hilman kanssa lähtölinjalla. Askel siis treenissä eteenpäin. Kaikki kolme esinettä tulivat hyvin takaisin.

Hilma kaahaa esinettä etsimään… pakko sanoa, mutta huomatkaa kuinka pitkälle takaset ojentuvat! Merkki siis siitä että selkä on hyvässä kunnossa (olosuhteisiin nähden)! Muutama lisäkuva Hilman esineruuduista täällä.

Saanalle vein kaikki erikseen ja se odotteli lähetyslinjalla Mikan kanssa nähden kun kävin viemässä esineitä. Hirmu innoissaan ja pätevänä Pöde nouti kaikki esineet vuoronperään!

Hiiri löytyi, lisäkuvia Saanan esineruuduista.

Ja sitten spesiaalikiitokset Miialle ja Jannelle! Yllättäen löytyikin Toimin bh-kokeesta elokuulta pari kuvaa jotka sain tänään. Superkiitokset näistä kuvista, mun taitava rakas Toimiva!

Sain eilen illalla kaikesta huolimatta ängettyä itseni mukaan Jennyn ja Mikan kanssa jäljelle. Hilma ajoi yhden parhaista jäljistään.. vaikka rontti jättikin viimeisen esineen ilmaisematta

Kiitos kaikille osanotoista, niitä on tullut paljon! En ole pysynyt niitä vielä lukemaan, kaikki Toimin ajattelu saa kyyneleet silmiin

Pentuna sattunut tapaturma koitui sitten lopulta kuitenkin neidin kohtaloksi, Toimi meni todella huonoksi takapäästään. Jokainen päivä loppukesästä oli jatkoajalla… Loppuviimein Toimi ei enää pystynyt istumaan. Se ei myöskään jaksanut seistä, vaan meni pienestäkin odottamisesta maate. Maasta ylöspääsy oli hirveää punnertamista, takajalat eivät enää toimineet. Rakkaalla sukkatytölläni on nyt hyvä olla.

Tänään suunnittelin meneväni Hilman ja Saanan kanssa jäljelle, että saisin muuta ajateltavaa. En pystynyt. Käveltiin sitten vain lenkki järvenrannassa. Olo on tyhjä…

Hilma ja Saana ovat kovasti ihmetelleet asiaa. Saana istuu pää polvella ja katsoo ihmetellen suoraan silmiin. Saa nähdä miten lauma nyt muotoutuu kun huvipoliisi Toimi on poissa. Nyssestä tuli lauman vanhin…