Hyvin pyyhkii! Se on jokaisen viestin pääsisältö! Eka on käynyt treenailemassa niin aksaa kuin tottistakin ja toimii kuin olis ikänsä hommia siellä tehnyt. Hyvä keskittymiskyky sillä nyt on aina ollut, mutta että vieraiden ihmisten kanssa, vieraassa paikassa… Kaikessa Ekamaisuudessaan se on kuitenkin hirvittävän vilpitön pentu, joka ei juuri menneitä muistele.. niin kuin esimerkiksi mua
Olen tyytyväinen kuulumisista ja onnellinen että näin hyvä paikka löytyi!
Olen nykyään ottanut tavaksi, että aina kun leikkaan kynnet koirilta, noin parin viikon välein niin käyn läpi nisät ja mahanalusen muutenkin. Kaikki on ollut kunnossa. Tänään kuitenkin kun Toimi kelli tuossa vieressä, aloin katsomaan että mikä ihme täällä on tämmöinen patti?! Tarkempi tunnustelu osoitti, että samantyyppinen (ainakin siis tunnustelemalla) nisäkasvain saattaisi olla kysymyksessä kuin mitä oli tammikuussa poistettu. Vaikka silloin patologin lausunto oli ”tämän tyyppiset eivät yleensä uusiudu”
Kriisipalaveri kasvattajan kanssa sitten samoin tein ja tultiin siihen lopputulokseen, että antaa olla ja katsotaan päivä kerrallaan, mennään niin pitkälle kuin on hyvä mennä. Toimi on nyt kohta 6,5 vuotias koira. Okei, ei mikään kovin vanha, mutta isoksi koiraksi kuitenkin ”vanha”. Lisäksi kun noi takakintut ovat mitä ovat niin en usko, että lähden tätä oletettua kasvainta leikkaamaan. Ei se muutaman kuukauden välein silppuaminenkaan mikään ratkaisu ole. Nyt mennään näillä mitä on annettu, toivottavasti saadaan pitää Toimi mahdollisimman pitkään täällä ja jos näyttää siltä, että aika tulee niin sitten pitää vain pysytä päästämään irti. Vielä Toimi kuitenkin on kaikkine vaivoineen iloinen ja touhukas neito.
Oikean puoleisen nisän kohdalla näkyy kohoumaa.
Toimin seisomistyyli, eli vasen takanen on enää vain ”tukijalka”, painoa se ei sille varaa.
Kuva parin päivän takaa, tämä on ilme ja meininki kun ulos pääsee. Ja niin kauan kun tätä on ja ruoka maittaa, niin pitkälle pötkitään!
Hilman hieno äitikoira Popsy siirtyi eilen tapaturman seurauksena taivaallisille agilitykentille. Voimia suruun Anne, Harri ja muu perhe!
Hilma ja Popsy heinäkuussa 2008, Hilma esittää äitille niin kilttiä pientä tyttöä
Hei, hei kaunis Popsy!
Pitäkää huolta rakkaistanne, ikinä ei tiedä koska on se päivä viimeinen
Sain uutisista huolimatta roudattua itseni ja koirat Annamarin kanssa aamutottiksille. Pääsin vihdoin tekemään Saanalle liikkuritreeniä ja eipä tuo pikku rouva enää paljon vaatisi, että uskaltaisi mennä kokeilemaan tuuria EVL-kehään. Nyt vain itseä niskasta kiinni että jaksaa tehdä, ehkä se motivaatiokin sieltä tulee!
Hilma kävi tekemässä tunnaria ja kyllä, se käyttää nenäänsä! Maistelun kautta tosin pohti mikä kapula on oikea, mutta loppu viimein nosti oman. Ruutua tein näyttöruudun kautta ja sekin kulki ihan kivasti.
Toimi ei tehnyt mitään… enkä tiedä koska tekee. Sillä kun esim. istumaan meno on jo aika haastavaa. Touhuilee keskenään ja on iloisen oloinen olemukseltaan. Olkoot, näkee että se nauttii elämästään.. kaikesta huolimatta!
Tulipahan tehtyä reissu Kuortaneelle. Lauantai sunnuntai yö oltiin Seinäjoella hotelli Lakeudessa, joille iso plussa koirien kanssa olemisesta ja siitä, että tekivät klo 5 spesiaaliaamiaisen meille kun oltiin lähdössä aikaisin määränpäähän Kuortaneelle!
Aamu ja osa aamupäivästä meni vielä ok seuraillessa koirakoita ja erityisen onnellinen olen Jennyn ja Boan ehjäistä kisasta! Vähän vielä ja se on tytöt siinä! Puoliltapäivin tulivat sitten Tiina ja Jukka katsomaan Ekaa. Olin tässä hissukseen tiedustellut mahdollisuudesta saada Ekalle harrastavampi koti kuin mitä sillä mun luona tällä hetkellä oli ja kun ajatukset kohtasivat siitä mitä mä haluan ja mitä he haluavat niin Eka lähti sitten koeajoon Haukiputaalle. Sanotaanko näin, että toivottavasti jää sille tielleen
Ekan kanssa hengailemassa kisakatsomossa, tosin syliin tunki 4kk malilapsi Olka.
Lähenpä tästä tutustumaan lopputuloksiin, että miten siinä kisassa sitten kävikään…
Ja vähän myös Ekan Oli ihan pakko kokeilla kun sattui tuhannen taalan paikka, siis että miten Eka kepittää. Jestas se menee lujaa ja ihan kivalla tekniikallakin. Nyt sit vaan ootellaan, että neito kasvaa isoksi, että saapi alkaa treenaan.
Saanan kanssa saatiin luukuttaa varsin hauskaa rataa. Saana irtosi äärettömän hyvin ja paineli sata lasissa putkesta hypyn kautta toiseen. Hyvä fiilis jäi reenistä! Kuva suuntaa-antavana.
Kumma miten paljon kivempi on tehdä koiratouhuja kun on joku edes mukana, vaikkakin vain kameran takana…
Hilman kanssa koetin tänään uudelleen Maijalta saamaani ohjetta tunnariin ja sehän toimi! Tällä kertaa Hilma malttoi etsiä molemmilla kasaan heitetyillä kerralla oikean. Huimaa, ehkä, ehkä.. ehkä tästä sittenkin tulee jotain! Muutenkin Hilma oli hieman vauhdikkaassa tilassa ja todella hyvä kaikessa mitä teki! Eli tänään on ainakin ollut selän puolesta hyvä päivä.
Hilma noutamassa tavallista kapulaa
Halusin sitten tarjota Hilmalle vähän spesiaalia ja itselleni kanssa. Laittelin esteitä paikoilleen Ekan reeniä varten ja tehtiin sitten Hilman kanssa vähän maliaksaa. En tiedä kumpi nautti enemmän hommasta, mulla ainakin oli ihan huisin kivaa!
Täysii putkesta
Eihän se edes huomannut noita rimoja…
My beauty
Sitten tuli Eka säätämään kentälle. Voi kiesus että se menee KOVAA!
Eka menee
Eka tulee
Eka liitää
Ja kyllä, se osaa myös istua paikoillaan odottamassa lupaa lähtöön
Harjoitetiin myös keppien sisäänmenoa, näppärästi hakee jo matkankin päästä kepeille. Liitin tänään käskyn mukaan. Verkkoja ei vielä enempää edes ole, tarttee varmaan lähteä verkkokauppaan…
Käväisin moikkaamassa Johannaa ja Maijaa Kotkassa, samalla otettiin treeniä bortsuille. Eka opetteli keppejä verkkojen avustuksella. Alkuun se oli hieman hämmentynyt että miten tässä kuuluu toimia, mutta nopeasti sai jutun juonesta kiinni ja pujotteli muutaman keppivälin hienosti! En ole koskaan opettanut yhtään koiraa verkoilla, joten pistetäänpä keino muistiin.
Maija kävi välissä näyttämässä kuinka taidokkaasti se osaa jo hakea kepeille kauempaa ja nätisti teki työtä käskettyä. Taitava Maija!
Saana kävi vielä ottamassa alkuun mun kanssa pikku pätkän reeniä ja lopuksi myös Johanna teki Saanalla rataa. Hauska oli taas nähdä, kuinka taitavasti Saana lähtee vieraan ihmisen ohjaukseen ja tekee työtä käskettyä.
Lopuksi Eka ja Maija pääsivät leikkimään ja voi luoja sitä menoa ja meininkiä.. Näistä neideistä ei virtaa puutu vaikka loppua kohti alkoi jo vähän askel painaa..
Treenimotivaation puutetta ollut havaittavissa viime aikoina. Olen jotenkin lopen kyllästynyt vääntämään kuvioita itsekseni. Muutenkin tarvitsisin Saanan kanssa erityisesti apuja liikkuroimiseen, kokeeseen on turha mennä kokeilemaan pysyykö se paikoillaan ja missä tilanteessa.
Jaksoin kuitenkin kaikesta huolimatta raahautua tänään oman seuran aksareeneihin ja siellä sujuikin Saanan kanssa kuviot siihen malliin, että jos ne edes pikkasenkaan alkaisivat oikeasti kulkea moiseen suuntaan niin voitais käydä epiksissä kokeilemassa että missä mallissa se agility meidän osalta on.
Alla tämän päivän reenirata jota väännettiin niin etu- kuin takaperinkin. Takaperin tuli putki mukaan ennen A.ta, joka sopivasti käänsi koiran A:lle. Kuva suuntaa-antavana, mä mitään mittakaavakuvia osaa piirtää…
Aamupäivällä suuntasin Metsolle ottamaan tottiksia tytseillä. Sain Maijalta erinomaisen idean Hilman tunnarille ja olihan sitä pakko kokeilla. Heitellään tunnarikapulaa sinne sun tänne vailla mitään käskyjä, yks kaks se lentääkin kasaan muita kapuloita. Ja kas vain, sinne se Hilma painoi perään ja toi oikean!!! Ei kuormittunut eikä mennyt toimintakyvyttömäksi! Muutaman toiston otin ja välillä kovasti Hilma joutui etsimäänkin ja sattui tuomaan väärän. Otin väärän vain pois, haettiin yhdessä oma ja homma uusiksi. Jälleen tuli oikea. Jos tunnarin saan jollain ratkaistua niin olis aika supermakea juttu.. oikestaan meidän mahdollinen VOI-koe on tunnarista kiinni niin ja tietty siinä, pystyykö Hilma kunnossa.
Toimi totteli seuraavaksi ja se on kyllä edelleen aika terapiakoira, hyvin osaa ruudut, kaket, ohjatut.… Pätevä Toimiva
Saanan kanssa tottista. Tunnari ok, ohjatussa tällä kertaa vasen puoli olikin se vaikeampi ja liikkeestä seisominen menikin sitten ihan plörinäksi. Miten lie Saana unohtanut sen nyt ihan kokonaan?! Sitä hioimme aikamme ja loppupeleissä pistin Saanan sitten takaisin autoon.
Ekaa en edes ottanut tottimaan… totesin, että itse olen siinä mielentilassa että hommasta ei tule mitään Eka kanssa.
Ajoin kotiin ja otin ensin agia Saanalla aiheena vaikea keppikulma ja kyllä se vaikea olikin! Saana ei ymmärtänyt mun vetoa ekasta välistä ja yritti aina toiseen. Ohjurit käyttöön ja pallolla vetoa, homma alkoi toimimaan. Tosin taas videolta näki sitten jälkikäteen että olen muuten vaan myöhässä joka paikassa.. pitäs olla se joku sanomassa sitä silloin reenitilanteessa. Loppuviimein kun saatiin koko rata kerralla purkkiin, oli Pöde jo niin poikki että hyvä kun jaksoi loikkia.
Ekan kanssa opeteltiin odottamaan lähdössä ja tehtiin toista kertaa puomia. Eka oli ihanan reipas!
Koko kalusto rivissä; Eka, Saana, Hilma, Toimi & Nysse
Ollut aika haipakkaa täällä viime päivät kun oikeat työt ovat haitanneet harrastusta… koiriakin reenattu viimeksi viikko sitten!
Tänään kuitenkin käytiin ottamassa ensimmäiset treenit nurmella. Kaikki olivat päteviä, mutta erityisen iloinen olen, että Saanan tunnari alkaa olemaan hyvällä mallilla. Sen kanssa kun on saanut tehdä töitä ihan huolella. Eka ei meinannut ymmärtää että tultiin hommiin ja sitä piti hetken aikaa herätellä. Sen jälkeen teki ihan hienoa seuraamista ja muutaman ruudun
Neidit heittivät myös tänään talviturkin! Ihan hirveällä vimmalla piti veteen päästä ja Eka reppanakin joutui vesipestyksi kuin jäi pallon perään sinkoavan Hilma jalkoihin. Tulipahan todistetta että osaa se Ekakin uida
Hilma luulee että pallo meni jo, Saana tietää että se ei mennyt
Belgialaiset vesipedot ja yksi karvainen vesimyyrä
Järvestä ne neidit ponnistaa
Eka, uitettuna
Pöde, uitettu rotta
Edittiä; Tuon uimisrasituksen seurauksena Toimin kävely näytti illalla tältä Pienestä se menee nykyään…
