Haa, kun oikein yrittää saapi treenit ohi jo kolmessa tunnissa!

Toimin kanssa hömpöteltiin sanan varsinaisessa merkityksessä tokoa.. oli kyllä neiti pihalla kuin lintulauta, ehkä mun kamera hämäs Toimia? Mut mitä väliä, me tehdään siksi koska meidän on kiva tehdä ja Tomppa pääsee touhuilemaan. Eli palkkaa tulee vaikka joudun korjailemaan, normistihan jos joudun korjaamaan jotain niin sitten tehdään uusiksi ja palkka tulee vasta kun vaadittu asia onnistuu. Tänään huomasin seuraamisessa sellaisen, että jokaisessa perusasennossa Toimi istui lonkkalevossa mun vieressä. Maasta se ei meinannut päästä jatkamaan matkaa… ei hyvä.

Sitten touhuvuorossa Hilma joka oli kyllä parempi kuin eilen. Merkki löytyi tänään, samoin ohjatun noudon kapulat ja ruutuunkin se osasi. Seuraamisessa poikittaa, mutta poikittakoot.. Erään viisaan sanoin, parempi pieni poikitus kuin metrin jätätys. Kaukot oli hienot jälleen!

Saana kävi tokottelemassa VOI-liikkeitä. Luoksetulossa se ei osannut tänään seistä. Muuten ihan hyvissä kantimissa vaaditut liikkeet. Lisäksi otettiin Saanan kanssa aksaa, saksalaista ja samalla kuviolla kuin Nysse.

Nyssen kanssa siis treenattiin elämän ensimäistä kertaa saksalaista. Mä en sitä oikein meinaa hallita, mutta opeteltavahan se on sekin ohjauskuvio ja positiivista tietty että koiratkin osais ja asia olis harjoiteltu ennen kuin se tulee ensimmäisen kerran kisaradalla vastaan.

Eka jaksoi tänäänkin yllättää mut enemmän kuin positiivisesti! Uskon, että meidän solmut ovat nyt yhteistyön osalta avattu ja päästään oikeasti tekemään ja oppimaan ihan niitä ”oikeita” asioita. Ensimmäistä kertaa Eka teki tänään kaksi ja kolme estettä peräkkäin sekä opetteli vähän takaakiertoa.

Loppuun vielä lenkki aivan mahtavan keväisessä säässä! Tule kesä, tule!

Toimi nenä kenossa

Päivällä oli vuorossa jälleen Savikon aksareenit Sporttiksella. Sain vihdoin hommattua agirataohjelman joten tässä meidän tämän päivän rata noin suuntaa-antavana. Ja yllätys yllätys meikä tietty lensi persuuksilleen tänään kun piti taaksepäin lähteä pakittamaan

Ja sitten vähän on taas itsetutkiskelun paikka.. meinaan agility ja Saana yhdistelmä saa mulle aikaan harmaita hiuksia ihan kunnolla. Mä en ole vieläkään ymmärtänyt sen koiran ohjaamista. Enkä tiedä tuleeko musta koskaan agilityssa bordercollien ohjaajaa… Saana on niin äärettömän herkkä kaikelle mitä mä teen (ohjaukselle siis), enkä ole osannut opettaa sitä oikein enkä kunnolla. Esteiden kiertämistä on taas enemmän kuin tarpeeksi, kun en ymmärrä että Saana pitää joka ainut kerta muistaa ”ottaa mukaan” (Hilma tuli mukana ja hyppäsi edessä olevat esteet). Saana lähtee kaartamaan ja sitten ollaan jo ohi, jopa ihan itsestään selvissä paikoissa, yllämainitulla radalla mm. este nro 12. Toinen asia mihin mä en ole vieläkään keksinyt ratkaisua on, että Saana on liikaa mussa kiinni. Totuin ohjaamaan Hilmaa takaa, Saana ei sitä kestä/ osaa. Se jää pyörimään eteen ja sitten tulee kielto, tai vastavuoroisesti se menee sivusta ohi. Yllämainitulla radalla pussin jälkeinen tilanne kun olisi pitänyt takaaleikata esteelle nro 10.

Eihän tää nyt voi olla muuta kuin ohjaajassa vika kun bc:t ovat kuitenkin vallanneet agiradat ja kisaavat maailman huipulla? Minkä takia mä en osaa? Nyt olis hyvät neuvot kultaakin kalliimmat ennen kuin tulee iso itku

Saana on ehdottoman varma hyppääjä, rimoja ei ole tullut alas, mutta kiellot ja hyllyt tulevat aina noista esteiden ohituksista ja tää tuntuu olevan nyt kompastuskivi koko asialle…

Agin jälkeen piti mennä Annamarin kanssa treenaamaan tokoa, mutta eipä löytynyt paikkaa missä ei olisi ollut liukasta. Niinpä takaisin kohti Järvenpäätä. Kurkkasin matkalla keskustan uimarannan parkkiksen ja siellä olikin sopivasti lunta joten pitoa löytyi. Saanan kanssa tehtiin ruutua, luoksetulon stoppeja, liikkeestä istuminen, kaukoja, nouto. Siinä se on kyllä hyvä, kun ei liikaa mieti.. koira siis

Hilman kanssa tehtiin sitten ohjattua kolmannen kerran Hilman elämässä. Nopeasti on kyllä neiti sisäistänyt tämän liikkeen! Lisäksi Hilma juoksi muutaman kerran ruutuun. Taitava tytsi, pikku Hilmis!

Eka kävi vielä kävelemässä kaupungilla, tällä kertaa olis pitänyt päästä sitten ihan jokaisen rapsuteltavaksi.

Välistä näin päin, mutta oli kyllä niin maan kaunis ilma, että suuntasin räpsimään likoista kuvia oikein urakalla!

Saana, Toimi & Hilma

Eksu

Saanalainen

Ja lisää galleriassa

Kuvausten jälkeen paineltiin Miun kanssa Hööksiin ja Eka sai ensimmäisen oman pannan.. ai miten niin pähee 

Eka pääsi sitten vielä antamaan Onnille vähän kyytiä. Tarttee kyllä sanoa, että on siinä pojalla palikat oikeessa järjestyksessä päässä. Hieno Onni! Ei se ihan lapanen tuo Eka ole

Sitä saa näköjään varata nykyään aina vähintään sen neljä tuntia kun suuntaa treenaamaan hurttia…

Tänään siis suuntana Ojanko kera Toimin, Hilman, Saanan, Ekan ja Nyssen.

Nysse aloitti agilitylla, koneen vaihtumisen myötä en omaa enää FlexiTrackia (tarttee joku agipiirrosohjelma jostain hommata), mutta tässä pikaräpellys paperille radasta. Monestihan mä väänän radan mielessäni paikan päällä kontakteille sopivaksi, niitä kun harvoin jaksaa yksinään siirrellä. Tätä rataa väännettiin siis numerojärjestyksessä sekä takaperin numeroittain jättäen vain pussi välistä pois. Nysse oli kyllä tosi innoissaan ja reipas ja teki työtä käskettyä!

Saana kävi sitten ottamassa samaa rataa, vaikka meidän niin piti tehdä välistävetoja… hyi minua! Mut Saana oli pätevä. Rimakorkeus 60cm.

Sitten alkoi jo omassa polvessa taas tuntumaan sen verran että vaihdoin koiraa ja otettiin evl-luokan liikkeitä Toimille. Vaikka me tehdään enää koiran iloksi, vaadin siltä asioita ihan niin kuin vaatisin jos me kisattais edelleen. Pitkästä aikaa tehtiin myös ohjattua noutoa ja taas näkyi se meidän alkutaipaleen ongelma siinä liikkeessä. Toimi ei meinannut huomioida merkkiä ollenkaan ja meni sinne todella löysästi. Itse nouto oli hyvä! Muuten tehtiin vielä ruutu, hyppynouto, kaukot ja Z-liike.

Toimin jälkeen tuli Hilma halliin. Hilma opetteli elämänsä toista kertaa ohjattua noutoa. Hilmalla tuottaa merkki eniten ongelmia.. se haluaisi noutaa merkin. Lisäksi Hilman mielestä merkillä voi myös mennä maate, joten vaatii vielä pienen käsiavun pysäyttämiseen että pysyy ylhäällä. Ohjatun jälkeen annoin Hilman rillutella patukan kanssa ja kun sain sen vihdoin pois siltä, Hilma ponkaisi niin korkealle ja kovaa, että hyvä ettei multa lähtenyt leuka sijoiltaan. Ja hyppiähän ei saanut… kerro se pösilölle malinoisille jonka mielestä elämä on ehkä maailman ihaninta tällä hetkellä. Patukan kanssa leikkimisen jälkeen Hilma ei meinannut enää keskittyä namipalkkaan ollenkaan ja ruudun kanssa saatiin tehdä ihan kunnolla töitä. Ruutuun se meni kyllä, mutta odotti palkkaa multa, kuivattu kanafilee ei kelvannut.

Sitten vuorossa jälleen Saana jolle Maija toimi apparina. Tehtiin tunnari, seuraamista, hyppynouto, kaukot ja yksi ruutuun lähettäminen. Koe olis kolmen viikon päästä, joten on tässä vielä aikaa hienosäätää PikkuMustaa. Mitään suurempaa probleemaa ei tällä hetkellä ole, kun vaan pysyis koira terveenä ja sais pidettyä tunnetilan kohdillaan niin toivoisin sieltä sen VOI1:n napsahtavan.

Eka kävi vielä hillumassa hallissa Saanan jälkeen. Hitto että sen kanssa voi tulla hiki! Tosin tänään me mentiin sellaista hippaa siellä että jes, jes, jes!! Mä olin jahdattavana ja Eka kaahasi perässä. Se teki niin täysillä mun kanssa siellä touhuja että! Ehkä me ollaan vihdoin löydetty se yhteinen sävel noihin hommiin. On se vaan aika kakara, ihku sellainen.

Loppuun vielä kimppalenkki. Toimilla oli selkeästi tosi rankat treenit ;)

Kun oli saatettu Bonzo kotimatkalle, touhusin tyttöjen kanssa vielä pikatottikset omalla kotitiellä. Hilma on vallan mahdoton tohottaja lääkityksen myötä. Lääkärin ohje oli ottaa rauhallisesti, mutta millä selität sen malinoisille? Namitottista väännettiin, sekä opeteltiin merkkiä ja haettiin kerran tunnarikapula lumihangesta. Hilma oli aikas pätevä tytsy!

Eka kävi tekemässä vähän kanssa seuraamista ja sivullaoloa. Ihan kiva sen kanssa on touhuta nyt kun se alkaa keskittymään mun kanssa tekemiseen.

Saana teki vähän seuraamista. Se alkaa nyt olemaan hyvässä tilassa ja seuraaminen on vapautuneempaa. Palkkaus on siis vain namilla. Lisäksi merkin harjoittelua jopa ihan ylipitkältä matkalta.

Ainakin tänään aurinko paistoi tähän risukasaan ihan kunnolla

Eka sivulla

Ja tähän vielä yksi Maijan agilityvideo. Tarttee kyllä sanoa, että huima on tahti millä pikku neiti asioita oppii! Johannalle iso kiitos Maijan treenivideoista, niitä on aina hieno katsoa!

Suuntana oli aamusta Ojanko ja siellä sitä vierähtikin sitten nelisen tuntia treenaillen hurttia!

Saanalla tein vähän tokoa, Maija apparoi. Saana oli kyllä pätevä! Tottis meni samalla lisälämppärinä agiin ja olin suunnitellut vain kokeilevani että irtoaako Saana putkeen kun ei edellisviikonlopun kisoissa irronnut. Joo, sinne sujahti!

Eka kävi sitten välissä hallissa rilluttelemassa mun kanssa meillä oli kivaa.

Sitten tuli Hilma tekemään namitokoa ja voin sanoa, että tossa tilassa en ole neitiä koskaan aiemmin nähnyt! Se oli niin vapautunut ja paineeton, että teki kaikki kakesiirtymisetkin ihan hetkessä… hmm, tuliskos tästä sittenkin jotain?

Sitten kävi Toimi ottamassa vähän agilitya ja humputeltiin ja pidettiin kivaa. Toisaalta hauska treenata koiraa vailla mitään suorituspaineita, toisaalta taas kun menee hyvin niin sitten harmittaa kun ei kuitenkaan voi täysillä harrastaa.

Eka kävi vielä viimeisenä ottamassa vähän aksaa mun kanssa, kipitettiin puomi kerran, mentiin takaakiertoa ja siitä putkeen sekä kutsuna kolmen siivekkeen takaa. Eka oli SUPER

Tässä vielä pikku ST-video

Ojangosta sitten Jennyn kanssa kuvailemaan koiria ja kotona olin 9h siitä kun olin aamulla lähtenyt. Meni kyllä ihan työpäivästä tämä päivä.. kivoja kuvia tuli! Galleriaan kevät 2012!