Päivällä oli vuorossa jälleen Savikon aksareenit Sporttiksella. Sain vihdoin hommattua agirataohjelman joten tässä meidän tämän päivän rata noin suuntaa-antavana. Ja yllätys yllätys meikä tietty lensi persuuksilleen tänään kun piti taaksepäin lähteä pakittamaan

Ja sitten vähän on taas itsetutkiskelun paikka.. meinaan agility ja Saana yhdistelmä saa mulle aikaan harmaita hiuksia ihan kunnolla. Mä en ole vieläkään ymmärtänyt sen koiran ohjaamista. Enkä tiedä tuleeko musta koskaan agilityssa bordercollien ohjaajaa… Saana on niin äärettömän herkkä kaikelle mitä mä teen (ohjaukselle siis), enkä ole osannut opettaa sitä oikein enkä kunnolla. Esteiden kiertämistä on taas enemmän kuin tarpeeksi, kun en ymmärrä että Saana pitää joka ainut kerta muistaa ”ottaa mukaan” (Hilma tuli mukana ja hyppäsi edessä olevat esteet). Saana lähtee kaartamaan ja sitten ollaan jo ohi, jopa ihan itsestään selvissä paikoissa, yllämainitulla radalla mm. este nro 12. Toinen asia mihin mä en ole vieläkään keksinyt ratkaisua on, että Saana on liikaa mussa kiinni. Totuin ohjaamaan Hilmaa takaa, Saana ei sitä kestä/ osaa. Se jää pyörimään eteen ja sitten tulee kielto, tai vastavuoroisesti se menee sivusta ohi. Yllämainitulla radalla pussin jälkeinen tilanne kun olisi pitänyt takaaleikata esteelle nro 10.

Eihän tää nyt voi olla muuta kuin ohjaajassa vika kun bc:t ovat kuitenkin vallanneet agiradat ja kisaavat maailman huipulla? Minkä takia mä en osaa? Nyt olis hyvät neuvot kultaakin kalliimmat ennen kuin tulee iso itku

Saana on ehdottoman varma hyppääjä, rimoja ei ole tullut alas, mutta kiellot ja hyllyt tulevat aina noista esteiden ohituksista ja tää tuntuu olevan nyt kompastuskivi koko asialle…

Agin jälkeen piti mennä Annamarin kanssa treenaamaan tokoa, mutta eipä löytynyt paikkaa missä ei olisi ollut liukasta. Niinpä takaisin kohti Järvenpäätä. Kurkkasin matkalla keskustan uimarannan parkkiksen ja siellä olikin sopivasti lunta joten pitoa löytyi. Saanan kanssa tehtiin ruutua, luoksetulon stoppeja, liikkeestä istuminen, kaukoja, nouto. Siinä se on kyllä hyvä, kun ei liikaa mieti.. koira siis

Hilman kanssa tehtiin sitten ohjattua kolmannen kerran Hilman elämässä. Nopeasti on kyllä neiti sisäistänyt tämän liikkeen! Lisäksi Hilma juoksi muutaman kerran ruutuun. Taitava tytsi, pikku Hilmis!

Eka kävi vielä kävelemässä kaupungilla, tällä kertaa olis pitänyt päästä sitten ihan jokaisen rapsuteltavaksi.