Kokosin pienen tiivistelmän Team Toimivan vuodesta 2011…

Eka-Vekara auttaa pentukuvauksissa ;)

Toimi;
Toimi jäi eläkkeelle vuoden 2010 lopussa polviensa takia. Polvet uusintakuvattiin heinäkuussa ja muutoksia vuoden 2008 kuviin ei ole tullut. Samalla polvet piikitettiin kortisonilla ja neitokaisen meno parantui huimasti! Sain sitten idean, että jos kesällä 2012 kokeiltaisiin jälkikoetta, että saisi palveluskoiralajista myös koularin. Toimi aloitti esineruudun opettelun sekä janatyöskentelyharjoittelun. Molemmat jäivät syksyllä hyvälle mallille kun jäätiin treenitauolle. Tottiksessa olen opettanut metrisen esteen kiertämistä, helppoa koiralle jota on viimeset viisi vuotta opetettu sitä hyppäämään joka suunnasta…

Toimin polvet piikitetään nyt tammikuussa uudelleen ja samalla napataan nisästä koepala, sillä epäilynä on että Toimilla on nisäkasvain. Jos näin on ja se pitää poistaa, steriloidaan Toimi sitten samalla että vältetään kohtutulehdukset myöhemmällä iällä.

Hilma;
Hilmalle piti tulla pentuja viime kesänä. Astutus ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut ykkösuroksellani Ranella, uros ei astunut. Lopulta sitten päästiin liian myöhään yrittämään kakkosvaihtoehdolla Tuumalla ja vaikka itse astutus oli onnistunut, ultrattiin Hilma tyhjäksi kuukauden kuluttua. Näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä, että pentuja ei tullut sillä…
Hilma alkoi alkutalvesta olemaan todella kipeä aksatreenien päätteeksi. Vertailin koiran käyttöä niin keinonurmella kuin luonnonalustalla ja ajattelin sen johtuvan keinonurmialustasta. Hilma oli niin kipeä että se ei treenien jälkeen päässyt seuraavana päivä juuri sohvalle tai sänkyyn kiipeämään. Korvat luimussa häntä koipien välissä oli että nyt tuntuu ikävälle  Hilma kuvattiin selästään uudelleen ja edelleen kuvat näyttivät priimaa. Fyssäri ei myöskään löytänyt mitään eikä meidän vakkarihierojakaan keksinyt että missä vika.

Koko kesä menikin sitten tosi hyvin ja olin jo tyytyväinen, tulevana talvena me ei treenata keinonurmella vaan reilusti hiekalla. Kivut kuitenkin tulivat takaisin loppusyksystä ja sitten juteltuani asiasta koiraystävieni kanssa, tultiin päätelmään ’hormonaalinen kipu’. Tähän päädyttiin myös osittain siksi, että Hilman sisko on sterkattu jatkuvien valeraskauksien ja muiden hormonaalisten häiriöiden vuoksi. Kivut ovat jälleen tulleet lähellä juoksuja joihin en osannut sitä alkuvuodesta yhdistää. Kipulääkkeellä Hilma on oma iloinen itsensä, mutta nyt jo ihan perus mettälenkit ovat saaneet neidin naaman vääntymään siihen malliin että ilman kipulääkkeitä ei olla juoksuihin asti. Jos homma helpottaa juoksujen jälkeen, on Hilmalla edessä sterilisaatio tulevana keväänä.

Hilmalla oli agilityn puolesta tavoitteena nousta kolmosiin, mutta kun peukalo keskellä kämmentä ohjataan niin monesti tulos jäi siihen harmittavaan vitoseen. Lopulta mulla tuli taas kisaväsymys ja laji jäi tauolle sekä treenien että kisojen osalta lokakuussa, jolloin Hilma voitti KKKn kisoissa luokkansa. Yhtä nollaa vaille siis kolmosissa

Tokossa oli tavoitteena voittajaluokan korkkaaminen, mutta treenien edetessä huomasin, että Hilma ei ole pikkutarkkojen viilausten ystävä. Se tekee rehellistä pk-tottista paljon mieluummin. Suurimmaksi kompastuskiveksi tuli tunnari, jossa ei kyllä Hilman osalta ollut päätä eikä häntää. Niinpä tein sen päätöksen, että ihme saa tapahtua että Hilmalla jatketaan VOI-luokkaan. Tehdään se TK2 ja sit saa olla siinä. Tämän kun keksin liian myöhään niin kokeita ei enää ollut liiemmin jäljellä. Kävimme Pieksämäki-Mikkeli turneen tekemässä, mutta Pieksämäellä Hilma meni möllötilaan eikä tehnyt yhtään mitään. Ykköstulos jäi 10 pisteen päähän. Seuraavana päivänä Mikkelissä napsahti sitten nätti ykkönen ja Hilma oli oma ihana itsensä.

Pähkäilin myös koko kesän että alanko treenaan Hilmalla puruja tavoitteena IP1 vai enkö. Eniten pelkäsin jälkeä, koska olen sen onnistunut ryssimään niin täydellisesti Hilman pentuaikana että. Ystäväni Jenny sitten takoi päähäni niin kauan, että kyllä yks ykkösen jälki tolle koiralle saadaan opetettua ja muutaman jäljestämiskerran jälkeen oltiinkin jo ihan hyvässä mallissa. Treenit jäivät jäljen osalta tauolle syyskuussa ja siinä vaiheessa Hilma ajoi jo namittomia n. 300 askeleen jälkiä kulmineen ja esineineen

Saana;
Saanan osalta tavoitteet sekä täyttyivät, että jäivät täyttymättä. Agilityssa meidän piti kisata ykkösen nollat ja jäädä treenitauolle. Homma kuitenkin alkoi kulkemaan loppukesästä niin hyvin, että kun alle kuukaudessa noustiin kakkosiin niin kävimme sitten muutamat kakkosen kisat kokeilemassa saalistaen kaksi nollatulosta! Meni yli odotusten!

Tokossa tavoitteena oli ennen mammalomaa saada VOI1, joka harmittavasti jäi kolmen pisteen päähän tunnarin nollauduttua Pieksämäen tokokokeessa. Tunnari meni elokuun alussa ihan pipariksi ja jouduin aloittamaan sen lähes alusta. Ei ehditty sitä saamaan kuntoon kokeeseen mennessä.

BH-koe käväistiin koettemassa heinäkuun helteillä ja läpi meni hyvillä mielin.

Myös se tavoite hyväksytty näyttelytulos saavutettiin kahdella kehällä, kun ensimmäisessä Saana ei osannut käyttäytyä vaan ilmaisi painavan sanansa tuomaria kohtaan. Toinen olikin sitten nappireissu ja näytelmämissi sai EH arvosanan.

Kesällä päätettiin Jessican kanssa että Saana astutetaan ja kun uroskin löytyi niin hyvä homma. Lähellä juoksuja Jessica kuitenkin ilmoitti, ettei henkilökohtaisista syistä voi tehdä Saanan pentuetta ja niin minä pääsin aloittamaan kasvatustyöni. Ja kun läheltä olin hommaa seurannut niin uskaltauduin leikkiin mukaan, Oton näin livenä ensimmäistä kertaa silloin kuin se tuli meillä käymään ja pukkasi Saanan tiineeksi. Kai sen kasvatustyön voi näinkin aloittaa  Toimiva M-pentue näki päivänvalon 26.11.2011 ja toistaiseksi kaikki on mennyt ihan äärettömän helposti. Pennut ovat tällä hetkellä 5 viikon ikäisiä termiittejä. Ihania, rakastettavia naskalihampaita.

Ostin Saanan pentujen jälkeen pois, eli se ei enää ole sijoituskoira.

Nysse;
En saanut Nysseä yrityksestä huolimatta nostettua agissa kakkosiin. Treenipaikkamahdollisuuden puute sitten esti sen myös syksyllä.

Luonnetestissä Nysse käväisi nappaamassa +49pistettä ollen oma pöljä itsensä. Jossiteltavaa jäi…

Mika korkkasi Nyssen kanssa IPO-uran ja IP1 -koulari kirjoitetaan nykyään nimen eteen. Purujen osalta treenit jäivät todella vähille ennen koetta ja se näkyi kokeen aikana Nyssen keksiessä ihan omia kuvioita.

****************************************
Että sellainen vuosi. Nyt kun pennut vilistävät talossa, on meno ollutkin loppuvuoden hyvin kakarapainotteista. Taistelen itseni kanssa, että yhtään ei jäisi kotiin mutta tuo Eka taitaa kyllä olla jo päättänyt, että kiva olis jäädä. On se kyllä sellainen termiitti ja huomionhakija. Tämän videon myötä kaikille erittäin hyvää ja tuloksekasta Uutta Vuotta 2012! See Ya

Pennuista on uusia kuvia galleriassa, olethan käynyt katsomassa

Toimi ihmettelee että mihin se Ponteva hävisi ;)

Marja, Oton omistaja on koonnut hyvän ja kattavan yhteenvedon Otosta jalostuskoirana. Sopii tutustua

Otto paimentamassa

Ja linkki Oton henkilökohtaiseen tietokantaan.