Ja mitä käteen jäi… tuntuu ettei mikään mennyt kuten piti, mutta tsekataanpa nyt koira kerrallaan vielä.
Hilma;
Hilma treenasi ja oli aktiivinen ihan loppuun asti. Se sai todella lähteä saappaat jalassa…
Tavoite oli VEPEssä päästä voittajaan, startata syksyllä edes kerran kyseisessä luokassa ja nousta agissa kolmosiin. VEPEn osalta tavoite saavutettiin ja agilityssa emme startanneet kertaakaan. Kun kesä oli kääntymässä syksyksi, kipeytyi Hilman selkä niin kovin, että ainoa ratkaisu oli päästää Hilma enkelikoirien joukkoon, aivan liian aikaisin vain reilu 7 vuoden iässä. Ikävä on kova! Mun pientä rakasta tuppoani
Saana;
Saanan päätavoite oli Oulussa olevat agilityn SM-kisat. Siellä Saana kävi Essin kanssa hakemassa kokemusta isoista kisoista. Tammikuussa käytiin yksi tokokoe vielä vanhoilla säännöillä ja metsässä käytiin varmaan vain kerran. Saana oli tarkoitus astuttaa vuoden lopussa mutta juoksut tulivat niin aikaisin ettei Jessica pystynyt ottamaan toista pentuetta heti perään. Niinpä siirsimme astutusta tulevalle keväälle… Se oli hyvä päätös, sillä kesällä kevyesti alkaneet pompottelut lisääntyivät vuoden loppua kohden ja päätös olla käyttämättä Saanaa enää sai pisteen. Talven tauon jälkeen katsotaan mitä etenemää Saana kellottaa, pysyykö rimat ja miten koira yleisesti liikkuu. Tämä kaikki ratkaisee sen jääkö Saana pysyvästi kotikoiraksi mystisen pomppo-ongelman vuoksi vai mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Goa;
Kesällä piti tehdä IP2 ja alkuperäisten puheiden mukaan olla IPO RM:missä syksyllä tekemässä kolmosta… Alkuvuodesta ehditiin vain muutamat treenit käymään, kun aikataulut eivät sopineet yhtään yksiin. Treenit menivät täysin mahdottomiksi siltä osin, että koira olisi pysynyt lapasessa kolmen-viiden viikon välein tapahtuvissa puruissa, joten tein päätöksen pistää Goa tauolle puruista. Koko kesä tehtiin kaikkea muuta, agia, tokoa ja vepeä. Agissa starttasimme vain kerran ja sen jälkeen jatkettiin tunnetilan korjaamista että rimat pysyisivät paremmin ylhäällä, tokossa TK1 ja yksi startti avoimessa tuloksella AVO1. Vepessä kolme peräkkäistä viikonloppua, kaikki ykköstuloksilla ja nousu voittajaluokkaan. Syksyllä viilistelin JKKn palisaden edessä että mitä jos vaihdettais lajia ja sillä tiellä ollaan. Treeniryhmä tosin sijaitsee 250km päässä Jämsässä joten saahan nähdä miten riittää potku ja rahat ajaa matkaa tulevalla kaudella.
Nysse;
Nysse kävi alkuvuodesta starttaamassa elämänsä ainoan kerran kakkosen radalla agilityssa. Muuten kesä meni lähinnä ollessa, sillä tassut olivat kipeät. Suorilla otus tykitti kyllä ihan täysillä, mutta mutkia se ei pystynyt juoksemaan. Nysse oli todella kankea liikkeille lähdössä ja ärtyisä kotona muille. Hermostunut ja kipeän oloinen. Tuli aika päästää Nysse pois kivuista marraskuun lopussa. Talo rauhottui Nyssen lähdön jälkeen täysin.
Piki;
Piki muutti porukan jatkoksi alkuvuodesta. Pienestä vanutuposta kasvoi vuodessa yli 30-kiloinen, elastinen tyttökoira. Agilityssa päästiin jo tekemään pieniä radanpätkiä ja ipo puolella purut saatiin käyntiin, jäljellä tuli käytyä muutama kerta ja tottiksessa ollaan jo hyvässä mallissa.
Aina;
Aina syntyi joulukuun alussa ja on kohta kuukauden vanha pieni malinoisin alku. Mun tuleva treeni- ja kisakoira.
Minä itte;
Pitäis saada oma kroppa kuntoon, leikkauttaa polvi ja sitä rataa.. ei vaan tunnu ehtivän eikä saavan aikaiseksi.
Mennyt vuosi oli niin vuoristorataa että teen sen uuden vuoden lupauksen, etten lupaa ensi vuodelle mitään enkä ota mitään tavoitetta minkään suhteen. Tulokset tulee jos ovat tullakseen. Kun ollaan kaikki terveitä ja hengissä 2016 lopussa niin se riittää.
Otetaanpa asiat koira kerrallaan niin pysyy vähän mukana ajatuksetkin.
