Pitkästä aikaa saatiin aikataulut natsaamaan ja päästiin RimAlle Vesan oppiin treenaamaan! Etukäteen jo suunniteltuna että Essi aksaa myös Goalla ja sehän meni paremmin kuin hyvin! Treeni pidettiin lyhyenä niin ei päässyt kattila kiehumaan yli. Ennen aksaa tein muutaman noudon ja ei se nyt ihan niin hiljainen ollut kuin kotona, mutta parempaan päin kyllä.

Eilen en ollut yhtään varma voiko Aina treenata yhtään kun oli niin kuutamolla koko koira, mutta tänään oltiin jo täydessä pelikunnossa. Palkkauksen tein vain namilla kädestä ettei suuhun menisi hiekkaa ja sen huomasi että ötökkä etsi suorituksen jälkeen palloa kun ei voinut ymmärtää että nami tuli kädestä.

Saanalla meni taas niin kovaa ettei tosi. Se on kuin hyvä viini, paranee vain vanhetessaan!

AGS

Mitäs me toimivat :D

Huomasin eilen lenkin jälkeen, että Ainalta oli haljennut etuhammas lenkillä. Eipä siinä muu auttanut kuin aika lekurille ja hammas veks, se oli lohjennut ihan ienrajasta ja juurikanava oli näkyvissä. Olisin halunnut pikaisen läpivalaisun ruotoon, mutta siihen ei valitettavasti asemalla ollut aikaa.. joten alkuperäisen suunnitelman mukaan kuviin sitten tammikuussa. Pöh.

Ainan ekat päiväkännit

Sammuu, ei sammu.. sammuuu :D

Millään ei meinannut Aina unille mennä.. liekö sitten antaneet niin vähän ekalla kerralla että piti pistää uusi satsi myöhemmin. Itse operaatio meni hyvin. Ainalla on, tai siis oli täysi hampaisto joka on kaikin puolin kunnossa. Nyt on tästä todistus ja tulevaisuudessa voidaan sitten mennä hyvällä omallatunnolla näytelmiin esiintymään.

Kotona otettiin Ainun hoidon aikaan iisii. Tyttöjen välit ovat olleet nyt jo jonkin aikaa kireät tulevien juoksujen takia ja varsinkin äiti ja tytär ovat jatkuvassa hankauksessa keskenään. Mua ärsyttää suurimmilta osin lähteä tällä hetkellä niiden kanssa edes lenkille kun se on jatkuvaa kinastelua. Goalla on paha tapa antaa hammasta ihan syyttä suotta  Aina sitten kiljuu jo varmuuden vuoksi ennakkoon jos vaikka sattuu osumaan.

Oon jo miettinyt että pitäiskö Ainan lähteä toiseen kotiin täältä, mutta en kyllä haluaisi siitä luopua. Sen kanssa on kiva touhuta ja sillä kestää kippo hyvin treeneissä kasassa toisin kuin Goan. Jos tämä meno jatkuu vielä juoksujen jälkeen niin joku ratkaisu on tehtävä, ei täällä kestä kenelläkään pää tätä nahistelua ja stressiä. Auttaiskohan sterkkaus? Kun sain potilaan kotiin niin Goa kun yritti tulla lähelle, se sai Ainan saman tien valpastumaan ja piti tulla pörräämään viereen vaikka silmät luppasivat. Ei tää kivaa ole eikä tämmöistä nahisteluparia mulla ole koskaan aikaisemmin ollut 

Goa rakas <3

Harvahammas Aina

Eilisestä rohkastuneena uskalsin tänään kokeilla Goalla noutoja kotona ja tietty sitä hiljaa olemista seuraamisessa. Vähän piti muistutella välillä mutta muuten oon tyytyväinen. Noudoissa haetaan nyt hallintaa ennen noutoa katsekontaktin kautta. En ole sitä koskaan aikasemmin vaatinut, vaan Goa on vaan saanut lähteä kapulalle kun kapula on pysähtynyt. Ei enää. Nyt mennään katseen kautta. Treenissä otetaan heiton jälkeen seuraaminen, askel taakse tai eteen ja ennen kaikkea nassu kiinni. Tänään sitten eilisen ja muutaman muistuttelun kautta tarjosi jo itse kontaktia 

Ainalla tein illalla eteenistumista ”tänne!” käskyllä. Vaatii vielä paljon apuja, mutta nyt tulee ja ymmärsi ihan sikanopeeta sen suoraan tulemisen.. vain sillä yhdellä Skogge Mian ohjeella! Ja ihan vaan koko kesän hakkasin päätäni seinään siitäkin asiasta 

Goa peri Nyssen saappaat vetojuhtana

Ainakin kokeili ihan pienen pätkän vetää

Vähän posetusta tyttöjen kanssa

Aina kulta

Se tunne kun äly suorastaan paistaa läpi

Hide and seek

Metsurihommia

Essi ja Saana kisasivat tänään jälleen aksassa! Tuloksena tuplanolla Lahden kisoista. Ja puolen sekunnin päähän jäi AVAutuminenkin.. on ne iskussa! Ja ajatellen ensi kesän sm-kisoja niin viime kesänä se jäi juuri tuplasta kiinni, niitä yksittäisiä nollia tuli sieltä ja täältä joten saattanee Saana joutua vielä yksiin sm:meihin ensi kesänä

Tiina ja Eka (Toimiva Mali) kisailivat Kajaanissa vitosen ja hyllyn edestä. Komeaa menoa silti

Me oltiin malityttöjen kanssa tottistelemassa Helenan ja Nappiksen kanssa tänään. Goan kanssa tehtiin hienoa pätkää seuraamista ja otettiin noutoa hallintaan, tai lähinnä hallintaa ennen noutoa Ainan kanssa ensin vaan hengailua ja leikkimistä ja lopuksi vähän seuraamista. Oli liian paljon pikkutytölle actionia kun lapsia leikki paljon ympärillä ja ihan uusi paikka.

Mä oon tässä koko alku talven vai onko tää nyt loppu syksy, miettinyt että mitä mä oikein näillä elukoilla teen. Mitä mä ehdin, voin ja kykenen niiden kanssa harrastamaan. Mihin riittää rahkeet, aika ja oma terveys. Oon aina ollut onnellinen että harrastan sellaisella rodulla, millä voi tehdä mitä haluaa ja melkein kuinka paljon haluaa.  Kun tuossa pari viikkoa sitten kirjoitin ilmoille, että onko koiria liikaa niin jäin miettimään että aika paljon on tässä viimeisten vuosien aikana muuttunut. Suurimpana tietty oma muksu, jonka tähden ei voi liihottaa mielin määrin (tai ainakaan siinä määrin mitä ennen) ympäriinsä. Ennen skidiä menin enkä kysellyt, muut tuli perässä jos jaksoivat  Muksun myötä on pakko välillä olla ja kun on vapaa-aikaa niin ei vaan voi samalla tavalla lähteä vaan on oltava myös äitinä lapselle.

Goa

Mä edelleen haluisin harrastaa monipuolisesti, jos nyt en kaikkea niin ainakin muutamaa lajia. Goan kohdalla agi, toko ja ipo ovat kyllä pois laskuista, mun ohjaamana. Tänään todistin taas kuinka taitava agikoira Goa onkaan kun sillä on kuski joka osaa. Vepe on toki meidän laji kesällä, mutta se on vuodesta kolme maksimissaan neljä kuukautta. Viime kesänä kausi katkesi levätilanteen vuoksi ennen aikojaan. Jäljellä tykkään käydä mutta se on vain niin pirun yksinäistä touhua eikä mulla ole tässä nyt tiedossa missä jäljestää kun tarvitaan kolmosen treenejä varten useampi kilometri sellaista metsää missä pääsen kaikkine koipineni liikkumaan. Haku olisi kivaa mutta ei ole duunin eikä perheen takia mahdollisuutta sitoutua treeniryhmään. Aika vähissä alkaa lajit olemaan

Aina

Ainan kohdalla taas (mikäli se vain kuvataan terveeksi) olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Haluaisin harrastaa sen kanssa suojelua, uskon että sillä tekisi luokat, se on ohjattava ja reipas pikkukoira. Ei ehkä maailman rohkein rölli mutta varmasti harrastuskoirana erinomainen. Suojelun harrastamisen tekee tällä hetkellä mahdottomaksi puuttuva maalimies sekä se että edelleenkään mulla ei ole peltoja. Muutaman neliön ruohopläntillä ajetaan ehkä hikisesti ykkösen kisa, ei muuta. Ainusta varmasti olisi montsuukin, mutta maalimieheksi kelpuuttavan henkilön soisi asuvan lähempänä kuin 200 km päässä. Vepeä toki kesäisin, mutta kausi on lyhyt. Tokossa ärsyttää sääntöuudistukset, en edelleenkään ole päässyt sinuiksi niiden kanssa plus treeniseuraa tarvitsee ihan alusta alkaen ihan erilailla kuin vanhoilla säännöillä. Agilityssa Aina on osoittanut jo näppäryytensä ja voi että oli hieno tänäänkin seurata sen menoa Essin kanssa. Omat kintut lienee se heikoin lenkki tässä sopassa. Plus lajin hinta, kallista puuhaa tässä konkurssissa.

Saana

Essin kanssa puhuttiin tänään, että Saanalla on reilu vuosi hyvää kisaikää jäljellä ja sitten saa siirtyä eläkkeelle, toivottavasti viimeinen agiserti saavutetaan ennen sitä niin saadaan tähän talouteen ensimmäinen tuplavalio

Mä oon oikeesti ihan pihalla näiden koirien kanssa. Ennen oli niin selvät sävelet, ei enää. Välillä oon miettinyt koko harrastuksen lopettamista mutta onko sekään nyt ratkaisu  Tänään oli viimeinen agikerta Visionilla, nyt ollaan sitten tyhjän päällä. Jos ensi kevääksi ottaisi vapaatreenikortin KAT-tilaan… ensi vuodelle tavoitteet ovat nollassa. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tästä tulee kun suuntavaisto on totaalisen hukassa.

Toisaalta positiivista että olen saanut tämän koko syksyn ahdistaneen asian tuotettua itselleen ymmärrettävään muotoon. Oon paljon pohtinut myös kuinka vaikea koira voi viedä koko mielekkyyden harrastamisesta. Vai olenko vain itse asettanut tavoitteet niin korkealle ettei mikään tunnu enää riittävän? Kun muistaisi että tämä on VAIN harrastus eikä kaiken tarvitse olla niin helvetin täydellistä…

Goa nautti agista täysin siemauksin. Se oli aivan puhki treenin jälkeen. Kaikkensa antaneena <3

Mä en kyllä osaa pitää suutani kiinni koskaan.. sen seurauksena oltiin sitten tänään Skogsterin Mian hallin Dog Inspiration Arenan mainoskuvauksissa koko köörillä.

Joko mennään?!

Matkalla heitettiin muksu hoitoon ja paineltiin hallin pihaan odottamaan että muut saapuivat paikalle ja päästiin aloittamaan kuvaukset. Kuvaajana taitava ja koiria osaava kuvaaja Mika Pulkkinen.

Apukuski Saana

Saanalla oli tänään mun koirista se isoin rooli. Ensin tehtiin tokoa, ruutua josta kuvia sieltä ja täältä. Hyvin Pöö muisti mitä ruutu tarkoittaa  Muita suoritettavia tehtäviä oli ohjattu nouto ja agility sekä yleinen poseeraus. Tarttee sanoa että kerrankin me oltiin hyviä jossain!

Aina valmiina, sanoo Saana

Saana on muutenkin hallilla esillä kun tein noita tauluja hallin seinään…

…pääsi Saana sitten ihan privakuvaan :D

Yhdessä välissä tuli sitten Goan vuoro tulla halliin tekemään hyppynoutoja. Koetin hetken että saisin sille edes yhden perusasennon tehtyä HILJAA, mutta hiljaiseksi en Goaa tänään saanut. Kyllä hävetti.. ja oli siinä koheltamisessa muutama muukin ihmeissään että tommonenko toi on?!! Onneksi ei sentäs ihan aina. Kaiken koheltamisen keskellä saatiin kyllä erittäin lennokkaat ja ilmavat hypyt mutta ei se tässä paljon lohduta  Oli lähellä ettei Goa lähtenyt lähtöselvitykseen samoin tein kun hallilta päästiin. On se raskas koira tolta osin – käy niin kovilla kierroksilla ettei pysy siinä kukaan perässä…  No, Mia lupas katsoa meidän ongelmia. Tarttee vissiin varata koko päivä siihen 

Ainan kanssa oli kuvausteema ”privatunti” ja saatiin sitten ihan oikeasti siinä vinkkejä sekä eteen että sivulla istumisen suoruuteen. Aina oli oikein reipas ja innokas tekemään töitä Mian opissa 

Joko pääsee? Kysyy Aina

Ja ehti Ainu käydä Hötönkin kanssa seurustelemssa kun odoteltiin vuoroa halliin…

Tänään saatiin sitten lumet meillekin. Miettien just että pari vuotta sitten tänä päivänä oltiin suorittamassa Goan kanssa IP1:n koulari

Käytiin aamupäivästä ottamassa tottiksen säätöjä JKK:lla. Kyllä se appari olis tosi tärkeä varsinkin Ainan kanssa, että saisin palautetta heiluuko häntä vai ei. Välillä tunnen sen ihan omissa jaloissa kun peräsin viuhtoo niin kovaa, mutta pääsääntöisesti en tiedä mitä takana tapahtuu. Korvat olivat kyllä edessä ja suu auki, ilme iloinen joten sen avulla mentiin 

Goan kanssa aloitin ensin jälleen kaukokäskyillä, pistin sen vähän huteralle pöydälle suorittamaan niitä joten joutui keskittymään ihan täysillä. Siitä pujoa, jalkojen välissä kävelyä ja siitä maahanmenoa.. näitä juttuja mitä nyt on tehty. Lennosta eka lähtö seuraamiseen jolloin kuului vielä pieni ”kviik”. Vähän muistuttelua että nassu umpeen ja saatiinkin ihan kiva setti tehtyä.

Perjantai-iltana istuttiin hakuluennolla kuuntelemassa teoriaa ja tänään sitten oli ensimmänen käytännön treenikerta. Mä mietin pääni puhki että mitä Goan kanssa nyt teen ja ihan ekaksi kokeiltiin tehdä haukkuilmaisu läheltä kouluttaja Reijan kanssa. Goa kaipaa kyllä pientä koulutusta siihen miten käyttäydytään kauniisti maalimiehellä, se kun menee haukkumaan ”päin näköä” Ei mitenkään ilkeästi mutta kun on ipoa veivattu ja äijää haukuttu vaikka mitä tapahtuisi ympärillä niin eipä sitä nyt hetkessä eikä kahdessa käännetä mihinkään.

Tänään tehtiin lähdöt niin, että maalimies huusi ja huitoi piilolla että Goa oppi kohdentamaan suoraan eteenpäin, sille ei näytetty maalimiesten piilolle menoa. Se lähti reippaasti perille asti kun oli nähnyt maalimiehen, pelkkä ääni ei riittänyt nyt ensimmäisellä kerralla antamaan uskoa tarpeeksi. Vaihdettiin myös haukuttaminen tai siis ilmaisu siihen, että Goalle heitettiin lelu vastaan kun oli tulossa piilolle. Lelu oli narussa kiinni joten ei päässyt rilluttamaan ennen kuin köpötin keskilinjalta hakemaan Goaa piilolta. Sisääntuloja (eli takaisin hallintaan tuloa keskilinjalle) otettiin jokaiselta pistolta palatessa ja tässä näkyi sitten tämä Goan hallinnan puute. Piti loppupeleissä kääntyä ihan vastaan ja pysäyttää meno kuin seinään että sain ötökän takaisin hallintaan. Eilen tämä kyllä kotona onnistui ihan pitkältäkin matkalta ja kovasta vauhdista

Goalla on kaikki palikat päässä hyväksi hakukoiraksi, toki se käy aika kovilla kierroksilla niin kuin kaikessa mitä se tekee. Joten ei muuta kuin työstämään. Jatketaan näitä ”vastapalkkauksia” ja katsotaan missä vaiheessa otetaan ensimmäisen kerran haukuttaminen mukaan.

Lopuksi vielä katsottiin miten koira reagoi ilman ilman että sille on ”annettu” tehtävää. Eli maalimiehet olivat piilossa maahan maastoutuneena ja umpipiilossa ja haluttiin nähdä mitä koirat tekevät kun tulevat hajuvanalle tuulen alapuolella ollessa.

Parin viikon päästä jatkuu! Mitenhän mä tästä lajin hurmiosta selviän.. kai tässä on johonkin hakuryhmään päästävä… Ei ainakaan ole yksinäistä puuhaa!

Miun mussukkain <3

Illalla touhuiltiin ötököiden kanssa omalla pihalla. Ainan kanssa hain parempaa tunnetilaa aloittamalla agilitylla. Jotenkin tuli fiilis, että nyt ja tänään aloitetaan keppitreenit. Eli siis tehdään muutamana päivänä toistoa ja saadaan talvea vasten kepit päähän hautumaan. Videolla ihan eka kerta kepeillä ja muutama toisto loppuun. Välissä tein tunnetilatreeniä seuraamiseen ja kyllä siellä jo häntä heilui ja korvat olivat hörössä. Tottiksen jälkeen vielä muutama toisto kepeille ja ehdin jo edelle tekemään persjättöä

Goan kanssa sitten toinen uskallus kohti hiljaisuutta, tai ainakin hiljempaa tekemistä. Ihan alkuun tein jälleen pujoa ja kaukoja.. nää jäi videoimatta mutta sitten sain Mikalle kameran että jotain hissun kissun tekoa saisin talteen. Ihan parhaassa tilassa G ei ole, aavistuksen epävarma mutta pienellä kehulla nousee kyllä. Varovainen vaan pitää olla koska kehusta lähes aina tulee myös ääntä Goasta. Ihan veitsenterällä mennään mutta jos ja kun saan näitä treenejä nyt alle niin olisko se keväällä jo jotain toista? Heti kehuista lähtee Goalla myös katse harhailemaan että missä lelu, mitä sais suuhun.. on tässä tekemistä Mut tän jälkeen voi sit lyödä hanskat tiskiin jos ei nyt toimi.

Vihdoin Saanalla varoajat hammasoperaation jälkeen ohi, joten pääsivät Essin kanssa kisaamaan. Ensimmäiseltä radalta harmittava esteenohitus, niin nättiä työtä muuten. Loppusijoitus 11/32, 5rv, etenemä 4,13.

Toisella radalla jälleen harmittava 5rv, sijoitus 7/36. Etenemä oli hieman hitaampi 3,80, mutta kuitenkin kaikin puolin siistiä duunia. Jos se nollan ja viimeisen sertin saavuttaminen on näin lähellä niin kyllä se joskus onnistuu. Go Essi, Go Saana! Mun supertytöt 

Kiitos Riikalle kuvaamisista! Ja Kiitos Essi Saanan kanssa tehdystä työstä!