Malinoisaikaan hommattiin toinen kesämökki lähempää pääkaupunkiseutua, sellainen mihin pääsee helposti vaikka yhdeksi yöksi ja jossa koirat saivat paremmin juosta kuin mitä rivitalon piha silloin antoi myöten.

Sellainen löytyi Forssan suunnalta ja siellä on hengailtu muutaman kerran kesässä. Chihujen aikaan, siis muutaman viime kesän oon ollut hieman ahdistunut mökillä koska vaikka meillä on iso tontti ja paikka on suhteellisen syrjässä, kulkee tontin vieressä menevällä tiellä autoja muutama päivässä.

Hetken jo pohdittiin onko tämä mökkki edes paras tälle orkesterille mutta ollaan ihastuttu paikkaan niin paljon, että ei siitä luopua pysty. Tänä viikonloppuna päätettiin sitten aidata osa tontista ja voi sitä riemua mikä tuli kun chihut pääsivät sinkoilemaan ihan luvalla isolla alueella.

3000 neliön tontista on nyt aidattu noin 1/4 osaa. Sillä mennään ainakin nyt, ehkä joskus jos jaksaa ja haluaa, voisi aidata vaikka koko tontin.

Niin se alkoi menojalkaa kutittamaan ja oli pakko päästä johonkin vaunun kanssa. Aikani etsin Google Mapsista sopivaa kohdetta kunnes löytyi Kopparön karavaanialue. Kivaa oli päästä matkustamaan lossilla saareen eikä meillä ollut kuin n 130 km matkaa määränpäähän. Hyttysiä tai paarmoja ei ollut, punkkeja sitäkin enemmän. Onneks elukoilla on lääkkeet.

Kopparön luontopolku käytiin kävelemässä pariin otteeseen. Käytiin riippusillalla ja kiipeilemässä kallioilla. Koirien pitäminen hihnassa meinasi olla vähän haastavaa kun buuceet kulkee edellä fleksissä vetäen ja osa hihhuleista mun taluttamana mun edessä. Ihan vaan pari kertaa meinasin olla nenälläni.

Paikasta vahva suositus. Hintataso on kohdillaan, paikat siistit, löytyy sisävessaa, suihkua ja saunaa. Saunaa ei testattu. Ravintolassa oli superhyvää ruokaa. Aterioitiin suunnitellusti vain kerran ja loput ruokailut oli omassa vaunussa itse tehden. Kyllä tommonen pikku Poksi on varsinainen tilaihme!

Oli vielä vähän aamulla epäselvää että mihin suuntaan tässä pitäisi singota, mutta johonkin oli päästävä. Pakattiin duunipäivän jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan ja paineltiin mökille Riistavedelle. Hyvä keli ja koirille vapaus 1,5 vuorokaudeksi olivat riittävä houkutin!

Mökkipaikka on niemenkärjessä, meillä ei ole siellä aitoja ja hieman jännitti kun porukka levisi kuin jokisen eväät ympäri maita ja mantuja. Onneksi jengille on opetettu että kun vihelletään tietyllä tavalla, namia on tarjolla ja kannattaa tulla ihan pikanopeeta mestoille. Näin kävi nytkin ja varsinkin junnutiimi rallasi ympäritonttia niin että kunnon ravirata syntyi jo pariin kaarteeseen Yöllä oli yllättävän väsynyttä sakkia vieressä

Hevi aloitti H-pennuista ensimmäisenä näyttelyuran. Siinä onkin siskoksilla tavoittelemista kuukauden päästä kun pääsevät myöskin kehään…

Laukaa KR, tuomarina Paul Lawless
7 months old. Very pleasing type. Nicely balanced head. Lovely eye. Well carried ears. Good neck and nice flow to topline. Excellent tail. Angulations are balanced front and rear. Good coming and going, just a bit loose topline in side movement.
tulos PEK1 KP, VSP

Paljon onnea Nina ja Hevi! Kiitos
 

Meidän läheiseen lemmikkitarvikemyymälään oli järjestetty Loistokoiran tassupainatusmahdollisuus. Oon jo pitkään fiilistellyt Kessun tassua tatuointina mutta ongelma on ollut tuo että en saa tassun kuvaa mistään. Nyt aukeni se mahdollisuus ja oltiin tottakai jonossa ensimmäisenä. Mukaan otin myös Meten.. ehkä siitäkin joku pieni printti iholle joskus.

Mette on päässyt ”tuubihuiveistaan” eroon, ostin sille leveän pehmustetun pannan joka estää suurimmilta osin karvattomien kohtien rapsuttelun. Lääkityksenä menee edelleen gapapentin ja kortisoni. Molempien annostusta on puolitettu alkuperäisestä ja kortisonin ajattelin nyt ensin ajaa alas. Mette rapsuttelee silloin tällöin, mutta se ei missään nimessä ole sellaista raapimista mitä alussa oli. Yöt menee rauhassa, nukkuu hyvin, syö hyvin, on jo jonkin verran leikkisämpi mutta kyllähän tuo lääke aika pöhnän sille aiheuttaa.

Paras synttärilahja oli tänä vuonna päästä moikkaamaan Tuiskua! Se on nyt asunut jo tovin Piian luona Nurmijärvellä ja Tuiskulla menee erinomaisesti! Saan siitä edelleen päivittäin kuvia ja videoita ja niistä iso kiitos Piia Ikävä oli kova ja Tuisku juoksi suoraan syliin. Itku pääsi Mä oon niin onnellinen siitä että Tuiskulla on nyt asiat paremmin kuin hyvin. Näin tän piti mennä!

Maailman paras Kessu. 5.n pentueen ja 30 elossa olevan pennun isä. Minun aarre. Sielunpeili ja kylkiluuni 6-vuotta! Elämäni koira

Suunnitelma reissata vaunun kanssa lyhyempi reitti Suomen ympäri käynnistyi Ikaalisista jossa hoitelin viimeisen työviikon duunit etänä skidin loman takia. 

Eka suunniteltu pysähdys oli Tuuri. Halusin kerrankin käydä siellä kun kohdalle osui vaikka mitään kummempia ostossuunnitelmia ei ollut. Oltiin yötä Onnelan karavaanialueella ja meni kyl tosi hienosti ötököiden kanssa yö. Tuurissa oli myös Miljoonanäyttely ja käytiin Lyytin ja Leenan kanssa pyörähtämässä näytelmäalueellakin. Pääsivät tyttäret vähän haistelemaan näyttelytunnelmia kun suunnitelmia kuitenkin sillekin saralle on olemassa.

Tuurista matka jatkui kohti Kalajokea jossa oli tarkoitus olla pari yötä. Paikan päällä realisoitui se, että Kalajoki on rajoittanut kaikkea pysäköintiä max 6 tuntiin, joten rannan sijasta oltiin jälleen ABC:n parkkiksella, missä viime vuonnakin saatiin hyvät unet. Herättyä ajettiin rantaan kahville ja lenkille. Lenkki jäi kyllä lyhyeksi kun kieltoja koirille oli ainakin sillä rannalla taas enemmän kuin laki sallii. Lokkilinnan vieressä olisi ehkä ollut parkkitilaa, mutta tuon yhdistelmän parkkeeraaminen sinne ei sitten onnistunutkaan niin Kalajoki jäi osaltaan tyngäksi. He kyllä liputtavat itsensä tuolla ulos meidän tulevaisuuden ajoista…

Matkaa jatkettiin toisen Kalajokiyön sijasta Raaheen. Puskaparkkisovelluksesta löysin meille aivan ihanan pienen sataman, jonne saatiin vielä saksalaisia reissaajia yökaveriksi. Koirat pääsivät uimaan ja me nähtiin upea auringonlasku!

Raahesta matka jatkui Ouluun, jossa käytiin perinteiseen tapaan moikkaamassa mun Oulun poikia Kyytiä ja Exää AnnMarin luona. Kyyti voi ikäisekseen hyvin, Exällä on ollut mahan kanssa jotain häikkää lähes koko ikänsä. No, jos on niinkin sisäsiittoinen kuin sen olettaa olevan, niin eipä se ole ihme. Ajatusmaailmassa ikinä en tuollaisilla prosenteilla yhdistelmää tekisi, enkä kyllä oikein millään muullakaan. Nollat taulussa tai mitä lähempänä on hyvä. Tokikin silloin skaala pentueessa voi olla suurempi, mutta mieluummin se kuin sukusiitosrasitteet. Nää nyt ei kuuluneet millään tavalla kesälomareissuun

Vasta Oulussa ollessa selvisi, että Nallikarin kylpylä on ollut jo monta vuotta kiinni. Nallikarin karavaanialue oli ihan liian hintava ja vettäkin sattui juuri alkaa satamaan joten laitettiin karavaani liikeelle ja päätettiin ajaa Kemiin. Jospa siellä olisi joku yöpaikaksi sopiva. Hengailtiin hetki Kemin sisäsatamassa ja koitettiin etsiä parkkialuetta mutta tuo yhdistelmä aiheutti taas omat haasteensa. 

Katselin puskaparkkisovelluksesta että Ala-Paakkolassa olisi Kemijoen rannassa joku mesta jossa voisi yöpyä joten suunnattiin Kemistä kohti sitä. Löytyikin hieno kyläyhdistyksen ylläpitämä levennysalue jossa itse pääsi iltapesulle kylmään Kemijokeen ja koirat uivat myös. Paikalla kävi pariskunta ihmettelemässä koiramäärää ja juteltiin muutenkin niitä näitä. Aamulla jätettiin pieni korvaus kyläyhdistyksen kassaan turvallisesta yöpymisestä sekä huussin käytöstä.

Seuraavana oli vuorossa Rovaniemi. Vaikka en ole jouluihmisiä, halusin käydä joulupukin pajassa. Joudutiin sitten koko konkkaronkka joulupukin piinapenkkiin ja hänelle olikin korviin kantautunut tieto, että olen syönyt liian vähän jäätelöä tänä kesänä. Pitäisi kuulemma korjata tilanne ennen syksyä

Pyörittiin aikamme Rovaniemellä ja mietittiin että ei jäädä sinne yöksi. Käytiin kyllä uimassa ja hoidettiin ruokailut, mutta ajettiin yöksi Vikakönkäälle. Upea paikka ja komea koski riippusiltoineen, mutta hyttysiä enemmän kuin laki sallii. Rauhaton paikka myös nukkua kun iso tie meni vieressä ja Suomi edelleen kulkee renkailla… 

Aamulla meillä oli sitten suunnitelmat vähän auki. Ajettiin nyt Rukalle ensin, halusin käydä siellä koska edellinen kerta oli joskus vuonna 2003.. koko paikka oli muuttunut niin että en enää tunnistanut mestaa. Eikä kyllä halunnut sinne jäädäkään. Kävelyllä käytiin toki kuten joka pysähdyksellä.

Rukalta matka jatkui Kuusamoon jossa alettiin miettiä että missäs seuraavan kerran ollaa yötä. Leiri oli kuitenkin päivällä pystyssä urkkakentän vieressä ja samaisesta mestasta käytiin myös lenkillä kauniissa Kirkkosaaressa.

Yöpymispaikka löytyi jälleen Park4night-sovelluksesta ja saatiin nukkua rauhassa kauniin Kuusamojärven rannalla Salpalinjan linnoitusalueen vieressä. Paikasta oli alle 40 kilometrin matka Venäjän rajalle.

Seuraavana oli vuorossa Raatteentie. Olen halunnut käydä siellä monta kerta, mutta nyt reissu suuntautui sopivaan suuntaan ja käytiin katsomassa niin näyttelyalue kuin Talvisodan monumentti. Alueelle kannettu jokainen kivi kuvastaa taistelussa kaatuneita. Veti kyllä hiljaiseksi…

Reissun ”pakko käydä” paikat olivat siinä. Seuraavaksi oli vuorossa sukulointia Itä-Suomessa, mutta sitä ennen pari yötä ja rauhoittumista jumalattoman punkkimäärän keskellä Riistaveden mökillä. Onneks elukoilla on lääkkeet, mutta silti.

Yllättävää, mutta tämän lauman kanssa on ihan superhelppoa reissata. Ihmisiä tuli eri paikoissa juttelemaan ja ihmettelemään, mutta koirat handlasivat tilanteet tosi hyvin. 

Kessu on vouhkannut maanantai-illasta alkaen Soden juoksupäivästä 6 alkaen Soden perään. Käsiveska on kyllä heilunut siihen malliin että siinä on Kessukin ollut ihmeissään. Tänään perjantaina käytiin sitten Buustin luona Porissa kylässä mutta tiedä sitten mitä hemmettiä kävi tai on käynyt. Kede kyllä vielä eilen torstai-iltanakin vouhkasi Soden perään mutta ei enää tänään. Ohi on, eikä Buustiakaan asia kiinnostellut sen enempää. Loppuvuodesta sitten uusi yritys. Joko oli tosi poikkeavat juoksut tai sitten olisi pitänyt vaan uskoa kokenutta urosta. Vituttaa enemmän kun laki sallii….