Käväistiin Saanan kanssa eläinlääkärillä ihmettemässä, miksi ontuminen ei mene ohi. Kotona on yritetty jo olla iisisti sekä syödä kipulääkkeitä mutta ei vastinetta. En halunnut turhia rauhoituksia, joten alkukopeloinnin jälkeen otettiin valohoitoa röngtenissä ja Saana käyttäytyi esimerkillisesti. Rauhoittamatta saatiin tutkittua kyynärät ja keuhkot. 

Keuhkot kuten vanhalla koiralla, sydän kunnossa. Syke äärettömän rauhallinen (64/min). Muutenkaan yleistutkimuksessa ei mitään huomautettavaa. Ainoa iso löytö oli spondyloosisillottuma rintarangan 4-5 välissä Saana aristi myös oikean etusen kyynärän yläosaa, mutta kuvissa ei ainakaan mitään näkyvää ollut. Virpille mennään ensi kuun lopussa joten saa kopeloida mummon läpikotaisin ihan kunnolla.

Matkaevääksi Canicaral sekäNeurontin Gabapentiini. Kipulääke alkuun gaban lisänä ja gaba loppuelämän lääkkeeksi. Toivottavasti tällä saadaan lisäaikaa muuten niin virkeälle ja ihanalle mummokoiralle Jos ontuminen ei helpota ja Saana muuttuu silmin nähden kipeäksi (mitä ei siis ole ollut pienen muille koirille ärisemisen lisäksi), niin sitten pitää alkaa miettiä sitä viimeistä ratkaisua. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan vielä hetkeen…

Ainuskan kanssa tänään Porvoossa tokokokeessa. Meidän eka avoimen koe. Kaikesta oltiin pisteiden valossa tuomarin kanssa samaa meiltä, jopa meidän kamalasta seuraamisesta Aina oli hyvässä tilassa ja teki tosi hienosti töitä. Löysi ruudun ja osasi merkin! Jopa liikkeestä istuminen onnistui.

Paikkaistuminen 2 min – 10, ei huomauttamista
Seuraaminen – 6, pompotti edessä ja esti tavallista enemmän mun liikkumisen
Seisominen seuraamisen yhteydessä – 7, kaksi käskyä perusasentoon
Luoksetulo – 9, vino edessä
Istuminen seuraamisen yhteydessä – 8, vartaloapu että onnistuu varmasti
Ruutu – 9, pyörähti kerran ennen ruutua
Noutaminen – 9,5, vino edessä palautuksessa
Kauko-ohjaus – 10, ei huomauttamista
Estehyppy – 10, ei huomauttamista
Merkin kierto – 10, ei huomauttamista
Kokonaisvaikutus – 9, kyllähän me siellä yhdessä oltiin

Yhteensä 285p, AVO1 ja sijoitus 3/12. Tuomarina Susa Berghäll.

Kessun oli aika päästä elämänsä ensimmäistä kertaa käsiteltäväksi. Sopivasti sain sille ajan Tamaralle joten sinne mentiin. Pieni mies osasi käyttäytyä hienosti. Alkuun oli toki sitä mieltä että ”kiitos tää riittää” kun tuli eka jumipaikka, mutta antautui kuitenkin hyvin käsiteltäväksi. Saatiin kovasti kehuja kropasta ja lihaksistosta. Hyvän mallinen koira, terveellä kropalla. Seuraava tsekki joskus syksyllä.

Totolla ei pitänyt olla aikaa, mutta halusin nyt kuitenkin vielä toisenkin mielipiteen etujalan kuntoutumisesta. Ja samaa feedbackia saatiin, jalka on toipunut niin hyvin kuin vain tilanteeseen käy ja oikeastaan oli onni, ettei sitä lähdetty leikkauksilla korjaamaan. Toto pärjää sen kanssa niin kauan kuin on tarvis ja kinttu on tällä hetkellä oireeton

Pahimmat jumit jätkä oli sitten saanut takapäähänsä. Totomainen elämä on rankkaa, pitää mennä kovaa päästä päähän Nyt kehiin neurobion forte sekä NESTEYTYS! 

Meillä on Toton kanssa hieman outo suhde Välillä se häipyy maisemiin kun menen istumaan samalle sohvalle missä hänen ylhäisyytensä suvaitsee maata. Välillä sitten on päästävä siihen ahtaimpaan väliin ja niin iholle kuin vain voi. Miehet… niitä ei voi ymmärtää. Ilman ei pärjää ja ilman niitä olis liian helppoa

Vuosi on vaihtunut. Me käytiin jo perinteeksi muodostuneella uintireissulla Hyvinkään Onnenkoirassa vuoden viimeisenä päivänä tarkoituksena sekä tietty puhdistaa koirat että myös väsyttää ne, etenkin Aina. Ainalle oli myös varattu rauhoittavat ensimmäistä kertaa illan varalta ja Sileo toimi kyllä hyvin. Tosin Aina oli sätkynä sitten seuraavana aamuna vielä ihan kunnolla, vaikka illan olikin ihan ”unessa”.

Vuoden ekana päivänä käytiin mökillä. Tuuli oli hieman tehnyt tepposiaan, mutta mitään merkittäviä vaurioita ei mökissä havaittu. Koirat painoivat pari tuntia täyttä häkää ja illalla oli väsyneitä hurttia pitkin poikin lattioita.

Ekat treenitkin ehdittiin tänään käymään. Ainalle katsotaan nyt joku avoimen koe, sillä hurtta alkaa olla valmis koetokseen. Ei siellä pisteillä juhlita, mutta jos se ykkönen tulisi…

Kessu osaa nyt haukkua ja lisänä opetteli ruutua. Ihan kivoissa tiloissa pienimies onkin tällä hetkellä. Kohta voisi alkaa uskaltaa katsoa jonkun rallykisan. Toisaalta haluisin Ainalle ensin sekä TK2 että RTK2:n.. mikäli kaikki menee putkeen vaatisi se vielä viisi starttia.

Piti lopettaa tälle vuodelle treenit jo edelliseen kertaan maanantaille.. mutta se perinteinen ”kerta kiellon päälle” oli taas pakko Ainan kanssa on keskitytty opettelemaan uutta seuraamispaikkaa. Saattaa olla kyllä että kuoppaan ajatuksen jo kättelyssä, mutta ainahan sitä voi hioa. Tai sit vaan antaa periksi. Lisäksi opeteltu merkin kiertoa eri yhteyksissä.

Kessu taasen treenailee tunnetilaa.. noutoa ja haukkumista. Keväällä koetetaan käydä rämpimässä RTK1-koulari. Jostainhan se pitää aloittaa

Onnellista Joulun aikaa, meillä ei paljon lunta näy.. onneksi sentäs oli sateeton päivä

Kessu täytti jo 1,5 -vuotta. Se on kyllä edelleen ihan kakara, johtunee varmaan kyllä meidän lauman hierarkiasta. Höpöä pidetään hyvin nätisti porukan alimpana vaikka koettaa lenkeillä käydä pissailemassa muiden laumalaisten päälle.

Palattiin ”turmapaikalle”. Toton olkanivelen murtanut kivi pönöttää paikoillaan edelleen… me ei vaan voida pelätä tätä, vaan jossain on päästävä irroittelemaan silloin kun ei pystytä menemään mökille. Pumpulissa en Totoa ala pitämään, se saa elää ja juosta ihan niin kuin ennenkin. Kestää mitä kestää. Niin kauan mennään kuin hyvältä tuntuu.

Aika menee niin nopeasti! T-pennut täyttivät tänä Itsenäisyyspäivänä jo 4-vuotta! Paljon onnea Toto, Kyyti, Pena, Aina, Lyyli ja Konna! Sekä Falco.. missä lienetkin Falco katosi Goan X-pentuepisodin myötä menneenä kesänä.

Me käytiin synttäripäivänä treenaamassa. Ainan kanssa haaveena se tokon avoin luokka, mutta on tää yksin treenaaminen niin syvältä. Tarvitsisi liikkurin, tarvitsisi henkilön auttamaan palkkauksessa. Mutta näillä eväillä se on mentävä… Onneksi sentäs ruudun ja merkin erottelussa alkaa tapahtua edistystä. Seuraamisen suhteen oon jo luovuttanut, kamalan näköinen se on mutta olkoot. Ei se nollille mene, kai?

Toto siirtyi viettämään sairasleläkeläisen virkaa törmättyään kiveen elokuun alussa. Lupa liikkumiseen on nyt saatu. Toto on liikkeisään puhdas, mutta jatkohan se luonnollisesti näyttää kestääkö paikat. Meillä ei enää kestä kenelläkään pää toista sairaslomaa… ja pumpulissa en ala malinoisia pitämään.

Myös Kessu kävi hallissa.. muutama päivä sitten Kessun mieli oli taas mailla halmeilla. Mikälie juoksunarttu aiheutti syömättömyyden ja treeneissä asioiden unohtamisen, mutta tänään ainakin näytti siltä että se olo on ohitettu. Kessu oli oma reipas itsensä.

Edellinen kerta lokakuussa jäi välistä mutta tänään päästiin vihdoin Virpin käsittelyyn! Toton suhteen jännitti kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta mitä vielä Toki normaaleja jumeja on tullut, mutta lihasmassa on hyvä kaikkialla. Toto on käyttänyt kroppaansa ok ja liikeradat murtuneessa jalassa ovat lähes täydelliset Ikuinen kielto korkeille hypyille on, esim. pk A ja metrinen.. mutta se ei haittaa. Toto on muutenkin päätetty jättää eläkeläiskoiraksi joten normi aktivoinnit on sallittua. Aksaakin saa matalilla rimoilla tehdä kun suunta on eteen eikä ylimääräisiä pyörityksiä tule. Keppejä ja kontakteja on tietty syytä välttää loppuun asti. Voi että mie oon onnellinen

Ainuska puolestaan oli jostain syystä vasemmalta puolelta molemmista jaloista todella jumissa. Eipä ole tätäkään ennen nähty. Koko koira oli ihan matona käsittelyn aikana. Myös vasemman etujalan kainalossa oli kipupisteitä.