Jo ennen lomaa päätin, että nyt otetaan kalustosta kaikki irti. Kerta toimivat ja terveet koirat, niin sitten mennään ja tehdään Tänään oli vuorossa metsäjälkeä ja esineruutua Nooran kanssa. Ajelin jo riittävän aikaisin metsään ja ensitöikseen käytiin kipittämässä Saanan kanssa Nooralle ja Lyylille jälki metsään happanemaan.

Sitten köpöttelin pojille jäljet. Sen jälkeen sainkin odotella autossa, että kohdalle sattunut raekuuro meni ohi. Eteensä ei nähnyt, sen verran paljon rakeita satoi. Jälki ehti vanhenemaan Totolle puolisen tuntia ja poika pääsi ensimmäistä kertaa tälle vuodelle jäljelle. Sanootaanko että on ihan riittävästi tekemistä Ainan ja Kessun jäljen kanssa ja kun Totolla ei enää tavoitteita tällä saralla ole niin eipä niitä jälkiä nyt niin kovin montaa varmaan tälle kaudelle ajeta Totosta näkee, että on kilometrejä takana. Vauhtia toki, mutta varmaa jäljestämistä kaikin puolin ja kaikki kolme esinettäkin löytyi kerralla

Kessun kanssa kokeilin taas onneani.. se ei vaan valjaista jälkeä aja. Jotenkin kummassa rämmittiin ekalle esineelle jossa vaihdoin liinan pantaan. Toka esine oli vähän vielä niin ja näin, mutta sen jälkeen ja koko loppujälki ja vika kolmas esine meni aivan priimasti Kyllä tästä höpöttimestä vielä peli saadaan. Se on kasvanut valtavasti henkisesti tänä keväänä ja se näkyy tekemisessä. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin sfääreihin tämä jätkä kehittyy

Noora kävi tekemässä Ainalle jäljen. Ensimmäinen ihan oikea kokeenomainen jälki, toki esineet merkattu ja hyvä niin.. jouduin puuttumaan kolmosesineeseen ja vitosen jälkeen Aina oli niin poikki että homma levahti. Lisäksi Lyylin jälki meni lähellä ja epäilen että Ainaa häiritsi Saanan häiriöjäljet joita se teki mennessään pitkin poikin pusikoita mun polkiessa Lyden jälkeä. Mutta hyvä, tietää taas mitä harjoitella. Janaa, kestävyyttä ja häiriöjälkiä Olis tainnut kokeessa jäädä tulos metsään…

Lopuksi tehtiin vielä esineruudut. Lyyli oli tosi pätevä! Ja sisko meni hyvänä kakkosena. Yllätys, että Ainakin keskittyi oikeasti etsimään eikä vaan rallatteluun. Ehkä jälki oli ensin vienyt jo pahimmat virrat Kessun kohdalla Noora kävi viemässä jokaisen esineen paikoilleen yksi kerrallaan. Hyvällä motivaatiolla lähtee nyt esineille! Kohta voisi mennä eteenpäin treenissä…

Hitsi mikä projekti ollut päivittää gallerian kuvat ajantasalle Toki kuvia tulee julkaistua facessa, intrassa ja täällä blogissa useammin, mutta onhan ne siististi nipussa galleriassa kun vain saa sen aikaiseksi. Lokakuusta huhtikuuhun on nyt lisätty jokaiselle koiralle omaan sekä yhteisgalleriaan kuvia!

Mulla alkoi tänään loma! Viime kesän lomia pitämättä, joten käytetään nyt pois ennen kuin uudet tulevat kuvioihin. Aamu alkoi lenkillä näiden tyyppien kanssa meidän joenrannassa.. vauhtia oli taas, linnut lauloivat ja olo oli oikein mahtava

Pitkästä pitkästä aikaa päästiin myös Jennyn kanssa treenaamaan. Otettiin Kessulle ja Ainalle vieraskenttätreeniä ja kävin ensimmäistä kertaa Suomiehen kentällä. Samalla pääsin näkemään Jennyn kohta vuotiaan raitapaidan.. aivan superihana tyyppi  

Kessulla otettiin pari kierrosta. Aloitettiin ilmoittautumisharjoituksella.. eli käveltiin Jenny Boan kanssa ja minä Kessun kanssa vaan ympäriinsä vierekkäin. Kessu ei alkuun meinannut yhtään ymmärtää että koira ei ole vieressä leikkikaverina ja hänen pitää keskittyä vain ja ainoastaan minuun. Loppupeleissä treeni oli todella onnistunut! Sitten seuraavaksi seurailua, henkilöryhmä jossa yhtenä ”henkilönä” Boa malinois. Tämä meinasi olla Kessulle vaikeaa mutta selvittiin. Kessulla on myös ollut ongelmana, että se ei leiki lelulla jos toinen koira on vieressä. Olettaa että joko tulee kyytiä toiselta tai mielellään sitten paimentaisi toista koiraa jolla se lelu on. Tämäkin lukko saatiin murrettua tänään ja Höpötin oli oikein taitava. Parasta tässä treenissä oli kuitenkin että pääsin tekemään häiriössä paikkamakuuta niin että vieressä koira käveli ohi ja otettiin luoksetuloja. Kerran jouduin puuttumaan, mutta koska bordercollie, siihen riitti kerta

Ainuskan kanssa seuruut, henkilöryhmä, jäävät, noudot ja eteenmenot. Käy ja kukkuu. Kyllä tuolla suorituksella tulee tarvittavat pisteet jos joskus kokeeseen pääsee. Harmi kun TAAS jäi pyssy kotiin. Ampumista pitäisi nyt päästä treenaamaan!

Maailman epäsosiaalisin Toto meni isotätinsä kanssa vapaana kun ensin tein selväksi, että pallo joka Boan suussa on ei kuulu Totolle ja Toto keskittyy vain ja ainoastaan omaan menoonsa, ei muiden tiirailuun

Tänään oli poikien harrastelupäivä. Aamupäivästä jatkettiin Kessun kanssa hyppelyjä ja noutoa. Hyppynouto tuli tehtyä nyt noin 50 cm korkealla hypyllä ja puolen kilon kapulalla. Luoksetulohyppynä nostettiin pariin kertaan rimaa ja loppukorkeus oli 80 cm. Hyvä ajatus Kessulla asiasta on, mutta sen kanssa nyt ei oikein voi kikkailla ja jättää kapuloineen toiselle puolelle estettä.. senkus reippaasti vain itse hyppynouto kokonaisuutena

Toton kanssa käytiin puolestaan vetämässä noin 4,5 kilometrin fillarilenkki. Keskinopeus pitkien ja jyrkkien nousujen kanssa oli noin 20 km/ h ja huippunopeudeksi tuli (varmaan alamäen aikana) 38 km/h! Kyllä sillä kovaa pääsee Tähän mennessä olen ajellut cityfillarilla missä ei ole mitään joustoja eikä liiemmin ilmaa edes renkaissa kun siellä ei se pysy.. mutta tänään tuli sitten tsempattua ja sen verran hyvän tarjouksen löysin että tilasin uuden maastopyörän. Jos antaisi edes muutaman kuopan ja kolon tiessä anteeksi Ehkä pitää myös ostaa uudelleen se kainpo:n adapteri ettei noissa vauhdeissa ole hihna solmussa eturenkaan välissä

Jäähkälenkki oli parisen kilsaa ja kyllä tarttee sanoa että Toto käveli sen erittäin hienosti Koira joka normaalisti vetää kuin höyryveturi, oli sitten tarkoitus tai ei niin nyt oli iisisti vierellä. Teki varmasti myös pääkopalle hyvää päästä purkamaan pahimmat paineet. Hyvä Toto, kunnon veturi  

Kessun seuraava projekti on hyppynoudon kuntoon saaminen. Ja koska me päästään sen verran harvoin enää oikealle pk-kentälle missä on esteet, niin tein itse ja säästin periaatteella kevyen hyppyesteen (joka sen verran vaatii tuunausta ettei tuuli kaada) jolla voidaan noutoa treenata. Tänään sitten vain hypättiin yli mennen tullen luokse ja noutaen patukkaa. Kyl tää tästä, takarajaa en lyö mutta jos nyt kesän aikana päästään metriin niin hyvä

On puhuttu ystäväni Marin kanssa jo aikaa, että Toton pitää päästä vetämään kunnon vehkeillä. Vihdoin saatiin se sitten tänään aikaiseksi. Mä olin ihan varma, että Toto juoksee vaikka perässä olis kuka. Lähtikin ihan hyvin, mutta sitten totesi että jumankauta kuka siellä takana on ja mihin mutsi jäi?! What the WUFF?!

Siinä sai sitten Mari tehdäkin hieman hommia, että suunta saatiin oikeaksi mutta matkavauhdilla voisi ihan pärjätä kisoissakin jos ja kun Toton saa juoksemaan vieraan kanssa. Mä tietty nautin kun pääsin kuvailemaan ja loppusuoraa Toto tulikin isoa kovaa! Saas nähdä mitä saadaan aikaiseksi jos vaan saadaan aikatauluja sovitettua yhteen ja treenattua Kotona oli silmin nähden onnellinen ja väsynyt malipoika joka kyttäsi kahta kauheammin mun jokaista liikettä.. kehtasinkin pistää sen juoksemaan vieraan naisen kanssa

Eli uimassa. Kelit on taas sen verran lämmenneet että käytiin pulahtamassa. Hurtat nauttii vaikka saavat mennä vain ihan pari kertaa, sen verran kylmää vesi on vielä. Mutta eiköhän tuo viileä vesi tee koirillekin yhtä hyvää kuin ihmisille

Ennen uintia löydettiin meille uusi lenkkipolku. Pakko muutenkin alkaa löytämään uusia maastoja kun varuskunnan alue vihitään kohta käyttöön. Mä oon niin allerginen ihmisille kun menen lenkille, etten mielelläni halua törmätä kenenkään. Saa nähdä kuin pitkälle saa jatkossa ajella että saa rauhassa lenkkeillä…

Tarkoitus oli mennä vaan läheiselle nurmikentälle tottistelemaan, mutta siellä heiteltiin fresbeetä.. plan B käyttöön ja nokka kohti JKKn kenttää jossa ei olla tänä vuonna vielä käyty. Paikalle kun pääsin niin taas muistin miksi siitä mestasta niin kovasti pidän Ärsyttää että matka sinne on nykyään niinkin pitkä! Ihan huippu hyvä kenttä hyvällä paikalla!

Kävin viemässä eteenmenopallon kentän päähän. Saanan kanssa tehtiin samalla vähän tottista ja pari noutoa. Mummolle sekin oli extraa ja niin rouva nautti hommasta. Ja kun aikaa oli, niin kävin ihan kahden kävelemässä loppulenkin Saanan kanssa. 

Seuraavaksi oli vuorossa Toto. Eihän me enää muuta kuin höntsätä sen kanssa ja kun en missään uskalla pitää irti niin elämä on ollut vähän haastavaa. Kentällä kuitenkin sai rallattaa ihan oman mielen mukaan, heittelin palloa ja pidettiin hauskaa samalla kun tehtiin tottista. Auttaahan se kaikki arkihallintaan kun saa välillä treenattua. 

Ainan kanssa otin pk-kaaviota ja noutoja. Ainamaiseen tyyliin kaikki tehtiin vähintään täysiä. Noudoissa istuu edessä tosi reippaasti vinoon minusta katsoen oikealle. Sinänsä hassua kun kuitenkin siirtyy sivulle etukautta. Eteenmenossa ei ollut palkkaa. Ensimmäisellä kerralla sain huutaa kurkkuni kipeäksi että sain ötökän maahan. Tokalla meni maahan jo ekalla käskyllä

Kessun kanssa sitten viimeisenä kentälle. Tehtiin bh-kaaviota ja se olikin ihan ok siinä. Matalalla hyppyesteellä hyppynoutoa ja otus tiputti kapulaa.. sitten koetin saada sitä loivasta A:sta yli, mutta sama juttu. Ei oikein onnistunut. Kessu oli aika väsy. Tehtiin vielä luoksetulona täyskorkea metrinen ja A jotta saa tuntumaa esteisiin. Ne menikin ihan ok. Lopuksi Kessu kävi kiipeämässä 180 cm palisaden. Ja kovasti sillä olisi ollut virtaa mennä hillumaan kavereiden kanssa sen jälkeen.. sen se tuntuu osaavan. Mutta sitä ei nyt päästy harrastamaan sillä kentälle oli tulossa seuraava treenari. Ihan mukavasti meni 2,5h hurttien kanssa. Olisipa vielä ollut seuraa.

Alkuviikon saikuttelun jälkeen tuntui, että nyt jaksaa taas muutakin kuin vain käydä pikaisesti lenkillä ja takas sohvalle makaamaan. Kessun tunnetila on nyt sitä mitä pitää ja hyvä niin. Seuraavaksi aletaan tekemään kestävyyttä. Näköjään saa rakentaa kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa, mutta ei haittaa. Se on nyt sisäistetty ja sen kanssa on elettävä. Jalostuksellisesti ajattelen, että Kessulle olisi löydettävä erittäin vietikäs ja varhaiskypsä narttu pariksi toivottavasti kompensoimaan Kessun hitaasti kehittyvää aihiota

Myös Toto pääsi tänään tottistelemaan. En edes muista koska on sen kanssa tehty mitään ja varsinkaan ulkona ja irti. Kun en enää luota sen pysyvyyteen edes duunitehtävissä. En oikein  ymmärrä miksi Toto on muuttunut sellaiseksi, että se kokee kaikki koirat uhkana ja ensimmäinen asia olisi mennä mieluiten pistämään kaverilta luulot pois Se on todella surullista koska muuten se on ja varsinkin ihmisiä kohtaan äärettömän sosiaalinen. Tämä aggressiivisuus muita koiria kohtaan tekee Toton kanssa elämisestä raskasta. 

Mutta se ei menoa haitannut tänään ja Toto teki varsin mallikelpoista tottista. Sinänsä positiivista että T-miäs tarjoaa aktiivisuutta ja näyttää tekemisessään kaikin puolin vietikkäältä. Jossain sentäs olen onnistunut sen kanssa Toto jatkaa elämistä joutokoirana ja eläkeläisenä niin kauan kuin se meistä kaikista hyvältä edes jossain määrin tuntuu ja että murtunut koipi ei ala häiritsemään elämää kivun muodossa. Tällä hetkellä koirasta ei ilman tarkkaa katsomista raviliikkessä näe millään ulos mitä 8 kuukautta ja 1 viikko sitten tapahtui. Ja kaikessa rasittavuudessaan Toto on kuitenkin äärettömän rakas koira

Täällä sitä ollaan, rajan takana.. under the dome, Uusimaa. Meillä meno jatkuu edelleen ihan ”normaalina” jos sitä tämmöisessä nelitassuperheessä voi normaaliksi sanoa Olen itse edelleen joka päivä töissä ja treenit ovat jo siitäkin syystä olleet vähissä. Lisäksi meidän jälkimaastot ovat jääneet rajan taakse eikä mökillekään tällä hetkellä saa mennä

Me on lenkkeilty paljon joka ilta. Ruotsinkylän tutkimusmetsä on aivan superihana paikka mennä ottamaan kuvia ja ulkoilemaan. Laaja alue jossa ei tarvitse törmätä muihin ja muutenkin ihmisiä tulee harvakseltaan vastaan.

Hei kyl me ollaan vähän treenattukin. Aina ja Kessu tekivät tottiksia tänään sunnuntaina. Ainan kanssa pitäis käydä jossain kentällä ottamassa esteet ja ampumassa. Muutenhan tuo käy ja kukkuu.. 

Kessu ilmentää nyt sitä mitä olen hakenut siitä koko ajan!  Voi viude sen tekeminen on makeen näköistä ja tuntuukin nyt jo jossain! Superrrrrr Pieni ajatuskatkos tuli, mutta se ei enää jäätynyt tilanteesta. Jes!

Onneksi koirat viihtyvät myös omalla pienellä pihalla…