Kyllä nyt taas vastustaa Ainan kanssa Naama tosiaan turposi aikamoisiin mittoihin viikonlopun aikana. Sai lauantaiaamuna kyytabun joka ei selvää apua antanut, mutta naaman turvotus lähti kuitenkin laskemaan. Maanantaina aamulla katsoin että naama oli vielä siinä kunnossa että on pakko käydä ellille näyttämässä sitä. Vaikka syytä turvotukselle ei edelleen saatu, niin apu kuitenkin silmään johon oli kehittynyt sidekalvontulehdus

Olihan se ihan ennalta arvattavaa, että kun tuomari vaihtuu alkuperäisestä, niin homma menee reisille Mutta uutta matoa koukkuun… kyllä se H sieltä vielä tulee

2 vuotias tricolor. Ystävällinen, hieman vieraan tyyppinen uros joka on mittasuhteiltaan kovin neliömäinen. Valkovaltainen pää. Kohtuulliset korvat. Suora edestä. Riittävä runko, hieman luisu lantio ja seisoo hieman takajalat allaan. Ei liiku paimenkoiralle tyypillisesti. Korkea kinner. Hyvä käytös.

Kessu käyttäytyi koko näyttelypäivän ajan uskomattoman hyvin. Näkee sen varmuuden millä elää, vaikka joku räyhäsi nenän edessä, Kessu vain katseli sitä. Siltäkin osin saan olla tyytyväinen

Otsikko ei yllätä vaikka edellisestä käynnistä onkin aikaa. Menikö tässä nyt kaikkineen noin 1,5 vuotta että saatiin elää normaalia harrastuskoiran elämää. Olen jonkin aikaa jo seuraillut, että Aina ei ole ihan ”ok”. Se on ontuillut liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Vinkunut nivelten taivutuksissa, fyssärillä reagoinut voimakkaasti ja liikkunut satunnaisesti skidisti epäpuhtaasti Ja ollut kotona luihu, irvistellyt muille koirille, vinkaissut pienimmästäkin jos joku toinen koira on kohdistanut siihen vaikka korvan lipomista.

Perjantaina illalla Ainalta kuvattiin koko selkä, olat sekä ranteet. Selkä edelleen ok, olat puhtaat mutta ranteissa muutoksia.

Lääkärin sanelemaa
”Aina-koiran kipuoireilun tutkimukset: ontumatutkimuksessa aristus selässä lumbosakraalialueella. Lisäksi toistuvasti vasemman etujalan olkanivelen tunnustelussa kipureaktio sisäpinnalla, ja ns. biceps- testissä, jossa olkanivel koukistetaan ja samalla kyynärtä ojennetaan. Myös supraspinatus -lihaksen alueella kireyttä / aristusta. Rauhoituksessa otetuissa röntgenkuvissa ei todeta oireita selittävää syytä, ei esim. nivelrikkomuutoksia havaittavissa olkanivelissä. Ranteissa sivuttaiskuvassa lievää uudisluumuodostusta carpometacarpaalinivel välissä. Tämä on voinut tulla koiralle sattuneen esteen aiheuttaman ranteen ojentumisvamman seurauksena.
Olkanivelen ontuman oirekuva huomioiden epäilyksenä olkanivelen sidevamma. ”

Olkanivel on nyt piikitetty kortisonilla. Lääkityksenä aloitetaan gapapentiini joten Aina on poissa kisakentiltä noin vuoden päivät mikäli lääkityksestä päästään joskus eroon. Varoaika lääkkeellä on 6kk. Pääasia että Aina saa jatkaa täällä meidän kanssa, on pojalleni tärkein koira meidän hurtista.

Otin käynnillä puheeksi myös Toton lisääntyneen aggressiivisuuden. Kotona se jäykistelee ja murisee mulle, ulkona haluaa syödä kaikki. Koppa päässä on menty ja jos koppa on jäänyt kotiin niin on saattanut napata jotain mun omaa koiraa kun on kilaroinut vastaantulevia koiria. Myös Totolla aloitettiin gapapentiinilääkitys. Nyt kolme neljästä täällä syö kyseistä kipulääkettä Onhan se hyvä että mulla on vielä Kessu… joka on toistaiseksi ehjä.

Lisäksi perjantaina Ainalla turposi kaula joka myöhemmin levisi koko pään alueelle. Aluetta punktoitiin, eikä havaittu paiseeseen viittaavaa. Aamulla koira oli ok, iltapäivällä ei. Oletus on että on saanut jonkun ampiaisen tai vastaavan suuhunsa joka pistänyt ja turvottanut naaman ja otsalohkon. Kaikki rauhaset ja muut nielun alueet tutkittiin myös eikä mitään löytynyt. Koira on kyllä aamulla aika kamalan näköinen

Kiri oireili pentuna takajalkojen pompottelulla, johon ei saatu diagonosoitua mitään järkevää syytä. Loppukesästä Kirin ongelmat pahenivat, Kiri kirputti jalkaansa ja paikkaa vaihtaessa koipi tuli vain mukana. Hyvää taivasmatkaa Kiri ja osanottoni Suvi, olen niin pahoillani Kiitos että annoit Kirille hyvän kodin!

27.8.2018 – 2.9.2020

Marin kanssa käytiin ajelemassa kimpassa. Toto on ollut jotenkin ihmeellisen kilipää viime päivinä, joten ajattelin että nyt saa poika tehdä hommia sen verran että illalla ollaan mielellään kiitos ketarat ojossa sohvalla

Ekaksi tietty lämppälenkki 1,6 km jonka jälkeen mentiin niin että lähdin Totolla ensin ja Mari tuli Kaasulla perään. Mun satula oli tipahtanut lukituksesta ja istuin puolipygmiasennossa mistä johtuen polkeminen oli aika samperin hankalaa ja ainakin se otti reisiin ihan huolella. Kaasu saikin hyvän vetoavun Totosta ja treeni oli onnistunut.

Pienen  huilin jälkeen Toto kipaisi matkaan uudelleen ja perään saatiin malinois Pirkko. Loppuun vielä kävelytys sama 1,6 km. Toto sai ainakin kunnon pään nollauksen tänään ja illalla sohvalla rötkötti suhteellisen onnellinen malimies

Videolla toisen 1,6 km lenkin loppumetrejä…

Saana rakas, ihana mummokoirani täytti tänään kokonaiset 11-vuotta! Saana on yhä reipas ja touhukas koira, joka kyllä vetäytyy nykyään mielellään myös omiin oloihinsa lussutamaan palloa tai nukkumaan. Rappusia se ei kovin mielellään enää kulje, mutta autoon pääsee ja sieltä poiskin ihan hyvin. Mietteliäänä odotan taas talven loskakelejä jotka eivät mummon kropalle enää sovi, toivotaan että selvitään hyvin ensi kesään asti.

Kaislan opissa Woollandiassa. Uutena juttuna alettiin opettelemaan poispäinajoa sekä lampaiden siirtämistä pois mun jaloista ja sitten jatkettiin fläkkejä. Voi että oli taas liikkuvia osia enemmän kuin mulla meinas ymmärryksessä riittää mutta kyllä se siitä. Kyllä opin, kun annetaan aikaa Kessussa alkoi olla kyllä tekemisen meininkiä, edelliskerran fiilistely kasvattajan luona teki ihmeitä!

Teemu ja Xena (Toimiva Xena) olivat Spacetime kennelin kasvattajaleirillä antamassa mondioring-näytöstä. Ihana oli saada kuvia Xenasta! Kiitos Janita

Xena käväisi pienen epäpuhtauden takia kuvattavana heinäkuussa. Koko selkä ja lonkat kuvattiin ja ne olivat terveet

Anni ja Konna (Toimiva Taktiikka) ovat kisanneet taas koronatauon jälkeen ainakin Varkaudessa 1.8. Anne Saviojan radalla nollavoittoon, aika -10,21 sekä tänään pari hyppärinollaa jossain päin Suomea Onnea tehopari!

Pääsimme tänään Kessun kasvattajan luokse paimentamaan. Kessu sai fiilistellä ja kyllä sieltä alkoi paimenkoira löytymään. Todella korrektisti se käyttäytyi lampailla ja yhdessä käytiin hakemassa laitumen toisessa päässä ollut laumakin. Hyvä tästä vielä tulee kun itse vaan ymmärtää tilanteen ja osaa kouluttaa.

Saana, kaunis, rietas ja onnellinen pääsi kanssa lampaille Kyllä siinäkin paimenkoiran vikaa on ja olisi pistänyt hanttiin kovemmillekin yksilöille. Otin Saanan kuitenkin tilateista pois, ei sen tarvitse vanhana koirana joutua kohtaamaan moista kun ei ole kokemustakaan asiasta.