Ihan aina on haaveissa ollut pikkukoira. Koskaan ei chihuahua Pienen etsiskelyn ja tutkimisen jälkeen totesin, että mikseipä sitten kuitenkin chihuahua Näin löytyi Minttu, joka saapui eilen Suomeen ja meidän perheeseen. Ihan mahtipentu! Reipas, aktiivinen, sosiaalinen ja hyvä syömään. 

Kurkkaa linkki Pantaa, purutyynyä, patukkaa.. 

Tässä on ollut aikamoista itsensä kasaamista Ainan ja Toton menetyksien jälkeen. Kaikki ottaa aikansa.. Malinoisien lähtö on tehnyt Kessulle pelkästään hyvää. Sen verran tassun alla se on joutunut elämään, että nyt kun saa olla kaikin puolin vapaasti niin alkaa näyttämään ihan uusia puolia itsestään Toki on ollut koko viime syksyn jo aikamoisessa nousukiidossa tottiksen osalta, mutta nyt! Nyt se alkaa olemaan sitä mitä haluan. Tämä koira todellakin on tarvinnut aikaa eikä ole mikään tenavatähti kehittymisensä suhteen. Toisaalta, ei kaikkien tartte olla kaksivuotiaana maailmanmestareita. Ei edes Suomen

• 

• 

 

Saana käväisi fyssärillä tänään. Se on hyvässä kunnossa vanhaksi koiraksi. Eikä esim. etujalan ontumiseen ja joskus “pää kainalossa” juoksemiseen löytynyt mitään kummempaa syytä. Ei siis aristanut mitään kohtaa mikä olisi kertonut kiputilasta. Viime viikolla Kessulla tuli Saanan kanssa peräänajo. Se törmäsi juostessa Saanan takapuoleen ja Saana vinkasi tosi kovaa. Hetken jo luulin että se halvaantui siihen, mutta pienen selän köyristelyn jälkeen oli jo normaalin näköinen. Tästäkään ei mitään muuta löytynyt kuin että tietty oli kipeän oloinen koskea. Ei kuitenkaan aristanut mitään niin että olisi vakavampaa syytä epäillä. Toivottavasti näillä välihuolloilla saadaan lisäaikaa mummelille. En ole vielä valmis siitä luopumaan, etenkään näiden kahden menetyksen jälkeen samaan syssyyn…

NÄPSY ON LÄHTENYT UUTEEN KOTIIN, kiitos kaikille kiinnostuneille Näpsyn nimi muuttui myös matkalla Ronjaksi

Goan viimeisimmän pentueen narttu Toimiva Xena, nykyään Näpsy palautui minulle nyt vajaa 2,5 vuotiaana. Näpsylle elo isossa laumassa oli liian stressaavaa kaikille osapuolille, joten halusin antaa tytölle vielä mahdollisuuden. Olin sopinut Näpsyn noudon juuri ennen kuin tapaturma Toton kanssa tapahtui, joten täällä vastassa oli kaksi iisiä bordercollieta.

Tätä kirjoittaessa Näpsy on ollut meillä vuorokauden. Ensihavainnot ovat; herkkä, erittäin energinen ja vilkas, kaiken huomioiva, super ahne ja äärettömän kiltti ja sosiaalinen, hyvin pentumainen koira. Äänensä se on jättänyt jonnekin matkalle ja haukku kuulostaa lähinnä ankan kaakatukselta. Olihan se pentulaatikon äänekkäin ja vilkkain neito ihan alusta alkaen. Antoi kuulua itsestään joka tilanteessa

Meillä Saana ja Kessu ovat ottaneet sen hyvin vastaan. Saana tapansa mukaan totesi kerran että ”painu about vi**uun” ja Näps on kunnioittanut sitä. Kessulla meni pasmat sen verran sekaisin, että on härvännyt sekä itsensä että Näpyn väsyksiin Jätti parit sapuskatkin välistä vaikka Näpsy on sterkattu jo ennen ensimmäisiä juoksuja.

Tarkoitus on etsiä Näpsylle uusi koti. Koti jossa on VAIN vahvahermoisia koiria, jos koiria ollenkaan. Henkisesti tasainen lauma. Näp ei lähde enää koeajolle, vaan haluan että siihen tullaan tutustumaan meille paikan päälle  ja niin monta kertaa että kaikki osapuolet ovat varmoja asiasta. Tämä koira ei kierrä enää yhtään kotia. Ja kiire ei itselläni ole tämän nykyisen koiratilanteen takia.

Näpsyllä on BH suoritettuna. Sitä on treenattu sekä agilityyn että mondioringiin… sukunsa perusteella voisin myös kuvitella, että on hyvä jälkikoira. Tai sitten ihan vain  aktiiviseen kotiin, jossa tarjotaan myös henkistä aktivointia runsaan liikkumisen lisäksi.

Kotia voi kysellä esittelyn kera ensisijaisesti mailitse teamtoimiva@gmail.com

Olo on tyhjä ja epätodellinen. Toton käytös ylitti sallitut rajat. Viime aikoina jälleen lisääntyneet jäykistelyt ja murinat kotona eivät enää riittäneet, vaan Toto puri miestäni päähän leikin tiimellyksessä. Luojan kiitos vammat eivät ole vakavat, eikä kohteena ollut lapseni tai sen kaverit. Vaihtoehtoja ei enää jäänyt.

Kiitos Toto kaikesta, suurien tunteiden koira

6.12.2015 – 9.1.2021

Sitä samaa tämä on ollut.. Töitä, vähän treeniä, lenkkejä.. paljon lenkkejä ja olemista. Jouluna ei treenattu. Ulkoiltiin paljon ja vaan ladattiin akkuja.

Joulun jälkeen oli varattu halli ja käytiin tekemässä vähän treeniä. Kessulla otin tottissetin ilman välipalkkaa. Vähän niin kuin testinä, mitä tämä syksy on tehnyt Kessun korvien välille. Ja onhan se tehnyt. Jätkä oli ihan superhuikee loppuun asti! Eteenmenon pallo oli ensimmäinen esinepalkka ja hyvä fiilis säilyi siitä huolimatta loppuun asti. Me very happy

Toto pääsi etsimään jälleen palloa ja ensimmäisessä setissä menikin se melkein 10 min. Työmoottoria parhaasta päästä

Hieno päivä, etenkin Toton onnettomuushistorian tuntien, mutta tunnelmaa latistaa silti Ainan menetys toissa päivänä. Toto kuitenkin jatkaa porskuttamista ja voi hyvin. Välillä olen ollut näkevinäni jotain puoltamista etujalan osalta, mutta niin kauan mennään kuin peli vetää. Pumpuliin en Totoa ala, enkä voi pistää.

Kovasti onnea myös Pena, Kyyti, Konna ja Lyyli! Paljon rapsutuksia omalta ihmiseltä Sekä Falco.. mikä se sun kohtalo sitten olikaan

Meidän torstai-ilta päättyi aivan normaalisti. Yöllä Aina läähätteli, päästin sen ulos tarpeilleen. Kortisonin aloittamisen jälkeen yöpissoista oli tullut normaali käytäntö. Tosin viime aikoina lääkityksen minimoimisen jälkeen tarve oli päästä tekemään isompi hätä. Katsoin siinä pimeässä asunnossa kävellessä, että Aina ontuu mutten unen pöppörössä ajatellut asiaa sen enempää. Aamulla heräsin klo 7 että pistän lapsen koulumatkalle, ajoin koirat makuuhuoneesta pois ja Aina oli haluton liikkumaan. Ajattelin että se ei lähde aamulenkille mukaan, vaan käytän sen erikseen. Sain vaivoin hihnan kanssa vedettyä sen ulos. Teki tarpeet oven eteen ja takaisin sisälle. Siellä se kävi makaamaan lattialle ja samassa kohtaa oli kun tulin aamulenkiltä. Ajattelin että nyt ei ole enää asiat hyvin. Otin sen viereen sohvalle ja koko koira tärisi kuin horkassa. Se vain vaivoin pääsi sohvalle. Laitoin ajanvarauksen eläinlääkäriin jonne päästiin heti klo 10. Siinä kolmessa tunnissa Ainan vointi romahti siihen, ettei se liikkunut itse enää senttiäkään. Kannoin sen ulos autoon. Autosta nostin ellin pihassa pois, se kyykkäsi tarpeilleen niille sijoille josta kannoin sen sisälle. Odotusaulassa ei jalat enää kantaneet että Aina olisi pystyssä pysynyt. Sain vaivoin nostettua sen huoneeseen, jonne pääsimme eläinlääkäriä odottamaan. Siinä vaiheessa Aina oli jo ”tiedottomassa tilassa”. Se ei reagoinut huoneeseen tulevaan eläinlääkäriin millään tavalla. 

Tässä tilanteessa voi sanoa, että Aina lähti kyllä saappaat jalassa. Yön yhdeksän tunnin aikana sen tila romahti täysin. Ikuiseksi arvailuksi jää, mitä on käynyt. Vahva epäily on jonkun sisäelimen pettämisestä mutta mihin liittyen. Ulkoisena huomiona oli verestävät silmät, hailakat ikenet, kyynärän valtava turvotus. Paino oli kahdessa kuukaudessa tippunut 2 kg vaikka ruokahalu oli valtava.

Hyvää matkaa pikkuinen, mama rakastaa! Mun ystävä, kaveri, kylkiluuni. Luottopelaaja. Aina, kaikessa mukana

Tämä ikävä ei ihan äkkiä helpota

6.12.2015 – 4.12.2020

Marraskuu alkaa olla tältä vuodelta taputeltu. Peruselämää on eletty, treenailtu, ulkoiltu, käyty töissä ja vähän rempattu asuntoa. Kuun puolessa välissä käytiin Nooran kanssa treenailemassa vähän esineruutua. Oma motivaatio treenaamiseen on ollut ihan oikeasti hukassa kun ei voi olla tavoitteita. Aina ja Toto ovat lääkityksellä, samoin Saana joka on muutenkin eläkkeellä. Kessun kanssa on tehty isoja töitä tunnetilan kanssa joka kyllä alkaa tuottaa tulosta. Se tuntuu sellaiselta maailmankansalaiselta joka ei kanna huolta huomisesta, jolle elämä on vaan laiffii. Kessu on kotona ja siviilissä äärettömän helppo koira joka tulee kaikkien kanssa toimeen.

Toki koiria on aktivoitava ja se on luonnistunut kaikista helpoiten piilottamalla palloa halliin. Malit ja Saana etsivät. Kessu ihmettelee ja paimentaa samalla. Saana paimentaa sitten kun malit ovat löytäneet pallon. 

Ainalle syötettiin alussa kunnon satsi kortisonia jota on nyt hissun kissun vähennetty. Nyt on päästy jo 10 mg päivää kohti ja parin viikon päästä pitäisi käydä ellillä katsomassa perus veriarvot. Aina on edelleen ok kylkiensä ja korviensa kanssa, antaa koskea eikä hammasta tule. Ruokahalu sillä on aina ollut hyvä, mutta nyt se on suoraan sanoen valtava. Pahin vedenjuonti jäi myös pois annoskoon pienentyessä. Nyt on enää kysymys, että mennäänkö kortisonilla elämän loppuun, vai uskaltaako lääkityksen joskus purkaa ja Ainalla pääsisi vielä mahdollisesti kisaamaan…  

Kessun marraskuu.. ei se treenaamatta pääse vaikka saakin vielä(kin) kasvaa.

Mummocolliella riittää vielä virtaa. Jotain vanhuuden oireita alkaa korvien välistä jo löytyä, mutta eniten huolestuttaa etupää, jota Saana keventelee rasituksen jälkeen…

Kimppaetsintää hallissa. Normaalisti piilottelen palloa kolme neljä kertaa. Etsintäaika vaihtelee 20-30 min.. toki välissä hengaillaan ja fiilistellään sitä että pallo löytyi.