17.8.2009 – 27.10.2022

Kiitos Saana kaikesta! Olit paras, olit ensimmäinen bordercollieni.
13 vuotta 2 kuukautta 1 viikkoa 3 päivää, hieno ikä täyden uran tehneelle koiralle.

Kun saatiin kamat loppukesästä kasaan niin ollaan nyt käyty noin kerta viikkoon ajamassa Kessun ja Soden kanssa. Viimeisimmillä kerroilla on otettu myös Tuisku vapaana mukaan juoksemaan.. Tuisku on tottunut ottamaan spurtin ja seisomaan sitten ja odottamaan että muut tulee kohdalle ja taas sama homma uudelleen. Nyt on sitten tullut yhtäjaksoista juoksemista sillekin. Ohi ei tule, paimentaa pääasiassa perässä. En usko että saan sitä ikänä valjakkoon vaikka olisi kokonsa puolesta Kessulle ehdottomasti parempi juoksukaveri. Soosi saa painella ihan isoa kovaa kun Kessu vaan hölkkää vieressä. Olispa enemmän baanoja missä uskaltaa ajaa, tää laji on koukuttanut mut ihan täysin!

Ollaan nyt kahteen kertaan käyty All In -ryhmän kanssa talvitreeneissä, eli meille joka toinen viikko vuokratulla hallivuorolla. Valmistelen Kessua EDELLEEN toko avoon ja otus olis koevalmis mikäli ne kaukot olisivat edenneet toivotulla tavalla, vaan kun ei ole. Vuosi kohta veivattu ja vieläkään niitä ei tehdä koemitalla. Toki alon osalta onnistuis ne varmaan jo kokeessakin mutta se ei nyt tässä tapauksessa riitä Muuten meno on iloista ja olen tyytyväinen muihin osa-alueisiin mutta avo-luokan pistejakauman vuoksi en lähde kokeeseen ennen kuin kaukot onnistuu treeneissä.

Soden kanssa on treenit menneet hallissa kivasti. Ei häiriinny vieressä treenaavista koirista, on tehty aloluokan paikkamakuuta häiriössä ja niin että vieressä vain huudellaan ”maahan” komentoa, Sode ei reagoi Seuraamisen kun saa oikeasti kuntoon niin voitais lähteä kokeilemaan mitä kokeessa tapahtuu

Meidän ensimmäinen chihuahua Minttu täytti tänään 2-vuotta Minttu on niin ihana pieni ja hellyyttävä, lapsen paras kaveri ja kuuntelija. Onneksi meillä on Minttu!

Kessun morsian Sissi (Solagros Galopante Gasolina) pyöräytti viime yönä 7 pentua, 4 urosta ja 3 narttua. Emä ja pennut voivat hyvin Pennuista pari taitaa vielä odotella omaa kuskia, joten yhteys Sofiaan jos pentue kiinnostaa. Kessua saa myös tulla tapaamaan meille kotiin Tuusulaan. Pentue itsessään on Nokialla.

Alan jo epäillä, että joku korkeampi taho on nyt sitä mieltä, että mun ei tartte kasvatella koiria ollenkaan Kun ei tärppää niin ei tärppää. Niin lupaavasti alkanut kelluminen pentukuplassa näyttää vahvasti siltä, että Tuisku on kuitenkin tyhjä. Aikaa laskettuun synnytykseen (63vrk) on tänään 12 vuorokautta ja Tuiskusta ei ole nähtävissä enää mitään merkkejä siihen suuntaan että olisi tiine. 

Takana on mulla tosiaan kaksi suunniteltua pentuetta, Saanan 2011 ja Goan 2015. Suunnitelmissa oli toinen pentue Goalle 2017, mutta sitten tuli henkilökohtainen elämä vastaan. Goa palautui minulle 2018 ja suunnittelin sille uutta pentuetta talvelle 2018/2019 kunnes selvisi että se olikin tiine ja X-pentue syntyi elokuussa 2018. Taistelin vuoden Kennelliiton kanssa siitä että saisin pennut rekisteriin ja se onnistui. Goan matka täällä loppui tappeluun jossa sen pää oli aivan reikäjuustoa. En tiedä olisiko siitä enää parsimallakaan saanut koiran näköistä…

Lisäksi oli vielä yritystä liisata malinarttua yhdistelmään uroksesta mitä Goalle olin käyttämässä, mutta tämäkään ei toteutunut. Kuinka paljon vastoinkäymisiä tarvitaan yhdelle ihmisellä tältä osin…

Nyt ei ole enää suunnitelmia. Tuiskua en enää kolmatta kertaa yritä astuttaa.

Ihana kun kelit ovat vihdoin viilentyneet niin paljon että on päästy taas kunnolla harrastamaan! On käyty fillaroimassa, tehty tottiksia ja lenkkeilty. Hoopersiakin vähän omalla pihalla. Hetken aikaa kävi ajatus, että pitäisikö sitä laittaa ihan oikea vetokoira itselle, mutta sitten on se dilemma että mitä tekisin sillä muuten… taipuisiko joku saksanseisoja vaikka hoopersiin Kessun ja Soosin vauhdit ei oo oikein mitään verrattuna esim siihen mitkä kyydit sai kun pisti Toton vetämään! Ehkä tää kaikki kumpuaa mulla hevosharrastuksesta ja siitä mitä elämä oli ennen koiria. Vai pitäiskö laittaakin hepukka, sellainen millä voisi ajaa Sehän se olisi huvittavaa kun meikäläinen painelisi ponilla pitkin Tuusulan katuja

Tuiskun kohdalla en enää tiedä mihin uskoa.. yhdessä hetkessä se näyttää niin tiineeltä, toisessa ei. Käytös on edelleen hirmu läheisyydenkaipuista, Tude haluaa istua sylissä. Se on edelleen toooosi rauhallinen ja ruuan kanssa on vähän niin ja näin. En vienyt ultraan, koska ajattelin että se on ”ihan sama” miten käy mutta oma hermo ei meinaa pitää nyt ollenkaan. Hoidan Tuiskua kuitenkin kuten tiinettä narttua, ehkä se sitten on vain positiivinen yllätys jos röntgenissä kyydissä näkyykin jotain…

Tuisku on asustellut meillä nyt vuoden ja täytti tänään 4-vuotta! Onnea pieni outo lintuni Pikku hiljaa Tuisku alkaa ymmärtämään, että se ei ole joka reissulla jäämässä johonkin vaan on löytänyt paikkansa ja kuuluu porukkaan. Mökillä ja kotipihalla saa edelleen olla irti ja riittävän aukealla ja laajalla alueella myös muualla, mutta umpimetsässä olen nyt pitänyt hihnassa ettei katko kinttujaan, vauhti on hiipunut mutta vieläkin mennään reikäpäässä ympäriinsä. Vauhti korjaa virheet tai jotain lienee Tuituin motto Jahka saadaan tää pentuproggis ohi, niin Tude pääsee taas kaahaamaan sydämensä pohjasta. Se on se juttu minkä se paimentamisen ohella osaa parhaiten Se on harmi ettei Tuisku vedä hihnassa, koska olisi kokonsa ja nopeutensa puolesta ehdottomasti parempi koira valjakkoon Kessun viereen kuin Sode… 

Tuiskun vauhdin hiipuminen, kova väsymys, hirmuinen nälkä ja ahdistus Soden naamasta ovat olleet merkkejä jo tovin. Massua on paijattu lähes päivittäin ja siellä on pientä pömpötystä tuntunut. Valokuvissa sitä ei kovin näe, mutta nyt sattui valotus ja asento sen verran kohdalleen että pieni pömppä ja hieman tummentuneet nisät näkyivät kuvassakin. Vuorokausilla 26 mennään tässä.

En ole tietoisesti ottanut yhtään varausta pentueeseen, koska en halunnut että muut joutuvat pettymään kun edellisen kerran tilanne oli mitä oli. Mutta koska tiineys näyttää hyvinkin varmalta, voisin alustavia kyselyitä ottaa vastaan Mielelläni kuulen viestissä harrastustaustaa, ajatuksia mitä haluat harrastaa Toimivan kanssa tulevaisuudessa ja minkälaiseen paikkaan pentu olisi tulossa. Mikäli pieni Toimiva kiinnostaa, laita viestiä teamtoimiva@TÄMÄPOISgmail.com.

Mennään jo elokuun loppua ja helteille ei näy määränpäätä Treenaaminen on tosi vähäistä kun ei jaksa itte, eikä jaksa koirat. Pikatokoja saa tehtyä silloin tällöin. Aamulla aikaisin keppisulkeisia, mutta hoopers ja vetohommat ovat täysin seis näillä ilmoilla. 

Lenkitkin on minimissään ja vaikka on pahimmilla keleillä menty varjossa ja vain noin kilsa, niin menneellä viikolla Saana kaatui kesken lenkin ojanpohjalle. Virkosi ja aikansa hoiperreltuaan päästiin jatkamaan matkaa. Onneksi asunto on viileä ja mummeli vietti loppupäivän sisällä käyden viileässä suihkussa kun sain sen kotiin. Ei kestä mummo enää näitä helteitä

Tuiskun käytös on, no muuttunutta. Tähän aamuun asti se on ollut ruokintatilanteessa todella äreä ja koettanut ajaa muita pois ruokintapaikalta ja syönyt mielellään omien sapuskojen lisäksi muidenkin ruuat. Tänä aamuna ei sitten ruoka maistunut Pääsääntöisesti se istuilee tai makoilee jossain, lenkit on kulkenut kiinni mutta nyt mökkireissulla sai olla irti. Ei mennyt enää täysiä vaan jolkotteli edellä… Olisiko pullat sittenkin uunissa