Alan jo epäillä, että joku korkeampi taho on nyt sitä mieltä, että mun ei tartte kasvatella koiria ollenkaan Kun ei tärppää niin ei tärppää. Niin lupaavasti alkanut kelluminen pentukuplassa näyttää vahvasti siltä, että Tuisku on kuitenkin tyhjä. Aikaa laskettuun synnytykseen (63vrk) on tänään 12 vuorokautta ja Tuiskusta ei ole nähtävissä enää mitään merkkejä siihen suuntaan että olisi tiine. 

Takana on mulla tosiaan kaksi suunniteltua pentuetta, Saanan 2011 ja Goan 2015. Suunnitelmissa oli toinen pentue Goalle 2017, mutta sitten tuli henkilökohtainen elämä vastaan. Goa palautui minulle 2018 ja suunnittelin sille uutta pentuetta talvelle 2018/2019 kunnes selvisi että se olikin tiine ja X-pentue syntyi elokuussa 2018. Taistelin vuoden Kennelliiton kanssa siitä että saisin pennut rekisteriin ja se onnistui. Goan matka täällä loppui tappeluun jossa sen pää oli aivan reikäjuustoa. En tiedä olisiko siitä enää parsimallakaan saanut koiran näköistä…

Lisäksi oli vielä yritystä liisata malinarttua yhdistelmään uroksesta mitä Goalle olin käyttämässä, mutta tämäkään ei toteutunut. Kuinka paljon vastoinkäymisiä tarvitaan yhdelle ihmisellä tältä osin…

Nyt ei ole enää suunnitelmia. Tuiskua en enää kolmatta kertaa yritä astuttaa.

Ihana kun kelit ovat vihdoin viilentyneet niin paljon että on päästy taas kunnolla harrastamaan! On käyty fillaroimassa, tehty tottiksia ja lenkkeilty. Hoopersiakin vähän omalla pihalla. Hetken aikaa kävi ajatus, että pitäisikö sitä laittaa ihan oikea vetokoira itselle, mutta sitten on se dilemma että mitä tekisin sillä muuten… taipuisiko joku saksanseisoja vaikka hoopersiin Kessun ja Soosin vauhdit ei oo oikein mitään verrattuna esim siihen mitkä kyydit sai kun pisti Toton vetämään! Ehkä tää kaikki kumpuaa mulla hevosharrastuksesta ja siitä mitä elämä oli ennen koiria. Vai pitäiskö laittaakin hepukka, sellainen millä voisi ajaa Sehän se olisi huvittavaa kun meikäläinen painelisi ponilla pitkin Tuusulan katuja

Tuiskun kohdalla en enää tiedä mihin uskoa.. yhdessä hetkessä se näyttää niin tiineeltä, toisessa ei. Käytös on edelleen hirmu läheisyydenkaipuista, Tude haluaa istua sylissä. Se on edelleen toooosi rauhallinen ja ruuan kanssa on vähän niin ja näin. En vienyt ultraan, koska ajattelin että se on ”ihan sama” miten käy mutta oma hermo ei meinaa pitää nyt ollenkaan. Hoidan Tuiskua kuitenkin kuten tiinettä narttua, ehkä se sitten on vain positiivinen yllätys jos röntgenissä kyydissä näkyykin jotain…

Tuisku on asustellut meillä nyt vuoden ja täytti tänään 4-vuotta! Onnea pieni outo lintuni Pikku hiljaa Tuisku alkaa ymmärtämään, että se ei ole joka reissulla jäämässä johonkin vaan on löytänyt paikkansa ja kuuluu porukkaan. Mökillä ja kotipihalla saa edelleen olla irti ja riittävän aukealla ja laajalla alueella myös muualla, mutta umpimetsässä olen nyt pitänyt hihnassa ettei katko kinttujaan, vauhti on hiipunut mutta vieläkin mennään reikäpäässä ympäriinsä. Vauhti korjaa virheet tai jotain lienee Tuituin motto Jahka saadaan tää pentuproggis ohi, niin Tude pääsee taas kaahaamaan sydämensä pohjasta. Se on se juttu minkä se paimentamisen ohella osaa parhaiten Se on harmi ettei Tuisku vedä hihnassa, koska olisi kokonsa ja nopeutensa puolesta ehdottomasti parempi koira valjakkoon Kessun viereen kuin Sode… 

Tuiskun vauhdin hiipuminen, kova väsymys, hirmuinen nälkä ja ahdistus Soden naamasta ovat olleet merkkejä jo tovin. Massua on paijattu lähes päivittäin ja siellä on pientä pömpötystä tuntunut. Valokuvissa sitä ei kovin näe, mutta nyt sattui valotus ja asento sen verran kohdalleen että pieni pömppä ja hieman tummentuneet nisät näkyivät kuvassakin. Vuorokausilla 26 mennään tässä.

En ole tietoisesti ottanut yhtään varausta pentueeseen, koska en halunnut että muut joutuvat pettymään kun edellisen kerran tilanne oli mitä oli. Mutta koska tiineys näyttää hyvinkin varmalta, voisin alustavia kyselyitä ottaa vastaan Mielelläni kuulen viestissä harrastustaustaa, ajatuksia mitä haluat harrastaa Toimivan kanssa tulevaisuudessa ja minkälaiseen paikkaan pentu olisi tulossa. Mikäli pieni Toimiva kiinnostaa, laita viestiä teamtoimiva@TÄMÄPOISgmail.com.

Mennään jo elokuun loppua ja helteille ei näy määränpäätä Treenaaminen on tosi vähäistä kun ei jaksa itte, eikä jaksa koirat. Pikatokoja saa tehtyä silloin tällöin. Aamulla aikaisin keppisulkeisia, mutta hoopers ja vetohommat ovat täysin seis näillä ilmoilla. 

Lenkitkin on minimissään ja vaikka on pahimmilla keleillä menty varjossa ja vain noin kilsa, niin menneellä viikolla Saana kaatui kesken lenkin ojanpohjalle. Virkosi ja aikansa hoiperreltuaan päästiin jatkamaan matkaa. Onneksi asunto on viileä ja mummeli vietti loppupäivän sisällä käyden viileässä suihkussa kun sain sen kotiin. Ei kestä mummo enää näitä helteitä

Tuiskun käytös on, no muuttunutta. Tähän aamuun asti se on ollut ruokintatilanteessa todella äreä ja koettanut ajaa muita pois ruokintapaikalta ja syönyt mielellään omien sapuskojen lisäksi muidenkin ruuat. Tänä aamuna ei sitten ruoka maistunut Pääsääntöisesti se istuilee tai makoilee jossain, lenkit on kulkenut kiinni mutta nyt mökkireissulla sai olla irti. Ei mennyt enää täysiä vaan jolkotteli edellä… Olisiko pullat sittenkin uunissa

Oot jalokiveni, kirkkain kruununi, kuningattareni
Oot tienviittani, tähtikarttani, tarkoitukseni
Oot salainen aarteeni Himoni, haaveeni, valtiattareni
Oot parannukseni, pelastukseni

Hei, Saana, sä oot ihmeeni

Kuten Team Toimivan faceen aamulla kirjoittelin, Saana jäi aktiiviuralta eläkkeelle huhtikuussa 2009 ja vain puoltavuotta aiemmin se valioitui agilityssa lainakuski Essin ohjaamana Nykyään kroppa ei kestä nopeita käännöksiä, mutta muuten ei liikkumisen suhteen ole propsuja. Aikanaan vaivanneet pompottelutkin takapäässä ovat kadonneet johonkin. Ihan aina Saana ei enää ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, mutta ruuan päälle ymmärretään vielä hyvinkin Aamupalan päällä oli mozzarellaraastetta ja hk:n sinistä  

Tiedän, että vuosia ei ole enää edessä monta, mutta nautitaan tästä yhteisestä ajasta niin pitkään kun mahdollista. 

Sain viimein viikko sitten hommattua myös Kessulle ihan omat vetokamat sekä kahden koiran vetonarun. Nyt on sitten viime sunnuntaina ja tänään lauantaina käyty ottamassa vetoa tuossa meidän ”kotitiellä”.

Molemmat juoksevat yksin vähän huonosti, mutta valjakossa niihin tulee pari vaihdetta lisää. Niin siistii! Voisin mennä joka päivä, mutta sen verran rankkaa hommaa, että kerta viikkoon riittää varsinkin näin alkuvaiheessa. 

Tuisku on astutettu onnistuneesti Pepsillä 3. ja 4.8.2022
Misty Highland Pepsi & Jess

Lisätietoja pentuja -sivulta

Kessu on tiistaina ja tänään astunut onnistuneesti Sissin, 3-vuotiaan mustavalkoisen bc-nartun. Yhdistelmästä Sellainen Kesämies & Solagros Galopante Gasolina odotetaan syntyvän aktiivisia harrastus- ja työkoiria syyskuun lopulla. Mikäli pentu kiinnostaa, niin yhteyttä Sofiaan kennel Solagros

Sen verran paljon ja tiuhaan päivittyy instan feedi, että tänne on unohtunut taas tehdä mitään kun vaatii aina sen koneella istumisen. No, lomat lusittu ja aikaa taas istua ehkä hetki enemmän koneella. Vippi siirtyi parin päivän jälkeen Salomélle. Ihan huikee pentu ja odotan kyllä todella että se olisi tulevaisuudessa jalostusmateriaalia. Isoja suunnitelmia pikkupojalle on jo

Ollaan pari kertaa käyty paimenessa. Tuisku päästeli ensimmäisellä kerralla höyryjä, mutta toisella oli jo ajatustakin mukana. Voi kuinka näkee kun se pääsee tekemään hommaa mitä rakastaa yli kaiken. Se on myös lampaita kohtaan kiltti ja kunnioittava. Sitä touhua on ilo katsella.

Kessukin on satunnaisesti väläytellyt irtoamista musta ja ovat Nellin kanssa paimentaneet yhdessä. Sode ei ole tähän ikään syttynyt lampaille. Onneksi meillä on muita puuhia

Sain myös kasattua pientä aksarataa omaan pihaan. Soden keppiproggis on hyvässä vauhdissa ja muutenkin ehkä hitusen keskittymistä on tullut tekemiseen. Jostain syystä tällä hetkellä sitä häiritsee kaikki mitä tapahtuu treenien aikana ulkopuolella. Toivon todella että tämä on joku välivaihe ja se keskittyminen mikä oli ennen tulee takaisin.

Chihujen kanssa on tehty paljon ihan omia hihhulikävelyitä ympäriinsä. Niiden kanssa on superhauskaa mennä.

Helteet ovat tulleet ja saahan nähdä tuleeko tässä treenattua yhtään mitään näiden lämpöjen aikana. Mummon olo kävi taas tukalaksi ja juuri kun ajattelin hetkeä ennen juhannusta että tänä kesänä ei tartte turkkia ajella niin niin vain mummeli pääsi villapaidastaan eilen. Pussihousut jäi koska kone alkaa veteleen viimeisiään eikä olisi enää uponnut tuonne karvaan.