Oon jo monen monta vuotta ollut tekemättä mitään päätöksiä sen suhteen mitä tavoitteita meillä on seuraavalle vuodelle. Lähinnä myllerrykset omassa elämässä, koirien sairastumiset tai kuolemat ovat vieneet ajatukset sille tasolle että hyvä jos ollaan koko porukka hengissä vielä seuraavan vuoden lopussa.
Samalla ajatuksella jatkan, mutta silti kiva jotain ajatuksia niputtaa yhteen ötököiden osalta.
Minttu jatkaa iloista seurakoiran elämää. Minttu on ollut ihan terve, joten toivotaan että sama meno jatkuu myös ensi vuonna.
Maisa kanssa ei muutenkaan mitään kummempia suunnitelmia ole. Alkuvuodesta käydään hammaskiven poistossa, toivottavasti kaikki tulee menemään hyvin. Hirvittää kun kokemus Mikistä on mikä on, mutta lupailivat että tällä kertaa ei intubaatioputkia kurkkuun laiteta.
Muusan rekkarointi Kennelliittoon saatiin valmiiksi. Jossain vaiheessa käydään varmistamassa että oliko se jo asennettu siru vielä toiminnassa vai miksi ei löytynyt rokotusten yhteydessä. Mikäli ei löydy, on uusintasirutus edessä. Lisäksi terveystarkit silmien, sydämen ja polvien osalta.
Mette pitäisi saada rekattua vielä liittoon. On vaan sellaisia ”turhia” kuluja joita välttelen kun ei ole ihan pakko. Lisäksi samat terveystarkit kuin Muusalle. Toivottavasti chihuyhdistys järkkää taas kimppatarkin Vetsoniin keväällä.
Tuiskusta ei parista yrityksestä huolimatta tullut äitikoiraa. Nyt mahdollisuus siihen on mennyt, koska en laita tältä osin enää yhtään euroa tähän koiraan. Itsessään kallis koira, maksettu silmätarkit, dna-testaukset, rekkaroinnit ja astutusmaksut edelliseen yritykseen. Puhutaan useammassa tuhannesta eurosta ja jos ei tiinehdy niin on se uskottava ettei Tuiskua sitten ole siltä osin äidiksi tarkoitettu. Harmittaa vietävästi! Tuisku on isokokoinen, terve, nopea, sosiaalinen, helppo ja kaikin puolin iisi koira arjessa. Sillä olisi ollut paljon annettavaa niin paimennusominaisuuksien kuin luonteensakin puolesta jalostukseen. Ensi vuoden alusta kuitenkin muuttuu pevisat sen verran että olat on oltava virallisesti lausuttuna. Tuiskulla ne ovat aikanaan kuvattu, mutta en ala niitä nyt kuvauttamaan tässä vaiheessa kun on jo kaksi pettymystä takana astutusten osalta. Kipuraja asiaan menee tässä. Tuisku jatkaa kotikoiran elämistä meillä, se ei pysty työskentelemään ihmisen lähellä, eikä ymmärrä mitä on toko, rally tai muut.. Hoopersia ja aksaa se tykkää vähän tehdä, mutta ei siitä kisakoiraa siltä osin saa tekemälläkään.
Ilolle on kaavailtu ensi vuodelle luustokuvaukset sekä dna-testaus. Toki rekkarointi Kennelliittoon kunhan paperit toivottavasti alkuvuodesta saadaan Suomeen. Ilo vaikuttaa kaikin puolin hauskalta tapaukselta, toistaiseksi ollut täysin terve, ei ole ontunut eikä rapsuttele itseään. Treenaillaan tottista, rallya, hoopersia, noutojuttuja. Ehkä pitäisi opetella myös näitä noutajajuttuja mutta katellaan miten aika riittää.
Sode alkaisi olla kisauran korkkausta vailla. Oottelen sen juoksuja alkavaksi joten jahka ne saadaan ohi niin katellaan toko alokasta sen jälkeen. Vielä on auki tehdäänkö luokka koulariin asti vai riittääkö yksi ykköstulos. Rally aloa en oo sen koommin tehnyt, mutta voisin kuvitella että jos lisenssin ostan ensi vuodelle niin alokasluokka käydään myös siinä lajissa jossain kohtaa vuotta. Luustokuvaus odottaa myös maaliskuun jälkeen kun saadaan neidolle 2-v täyteen.
Viimeisenä ja vaikeimpana sitten Kessu. Ei riittänyt mulla osaaminen ainakaan tässä vaiheessa Kessun avon kaukojen rakentamiseen. Kokeeseen en mene ennen kuin ne onnistuu edes sinne päin treeneissä. Samaisesta syystä mietin että pitäisikö hakea kisakokemusta alokasluokasta ja tehdä tk1-koulari jos ei eteenpäin tokossa päästä. Rallyssa treenattu voittajan liikkeitä. En vain tiedä onko musta kisaamaan siinä pikkutarkassa ”nillityslajissa”, mutta hauskaa meillä treeneissä on ollut. Jossain vaiheessa toivottavasti saadaan taas hoopers ohjelmistoon, siinä Kessu on loistava!
Kessun ekat pennut täyttävät maaliskuussa vuoden. Mielenkiinnoilla odotellaan luustokuvauksia. Mukavan oloisia kakaroita, osa selkeästi itsenäisempiä emänsä tavoin, kaikki kuitenkin sosiaalisia ja helppoja koiria arjessa, paimennusominaisuuksia tuntuu olevan jokaisella. Toinen pentue on kohta 3kk ja tavattoman taitavia kakaroita sielläkin mitä on päässyt instassa seuraamaan jälkikasvua.
Minä itte.. vanhuus ja vaivat näyttää kuuluvan näköjään samaan pakettiin vaikka vielä ei olla lähelläkään viittäkymppiä. Oon joutunut jättämään metsäjäljen pääasiassa kokonaan pois koska polvet ei kestä rymyämistä mettässä. Toisaalta taas polttoaine on niin helkkarin kallista, että ei vaan ole rahaa ajella ympäriinsä etsimässä treenimetsiä kun niitä ei täällä omilla kulmilla juurikaan ole. Pentutreenit onnistuis mutta ei enää edes ykkösen jäljet.
Meidän All In -tottisryhmässä on ollut treenit kerta kahteen viikkoon Jokelassa, mutta nyt kyllä mieli halajais ihan omaan hallipaikkaan. Näin myöhäisherännäisenä ei vaan taida enää vapaatreenikorttia löytyä tai ainakaan ei ole natsannut vielä kun olen kysellyt.
Muuten meno on iloista ja olen tyytyväinen muihin osa-alueisiin mutta avo-luokan pistejakauman vuoksi en lähde kokeeseen ennen kuin kaukot onnistuu treeneissä.
