Haikein mielin joudun toteamaan, että Tuiskulla ei ehkä ole hyvä olla meidän porukassa 
Tuisku on entinen lammastilan työkoira joten on ymmärrettävää, että kun se ei meillä saa aktiivisesta elämästä huolimatta samanlaista määrää aktiviteettiä, se ei saa itseään purettua ja on siten myös turhautunut. Tottista, hooperisia, agilitya, koirapyöräilyä, noseworkia sekä jälkeä.. Omaa uutta harrastuslajia on kokeiltu ja etsitty monipuolisesti, mutta paimenkoira on paimenkoira ja kun pennusta asti ei ole opetettu leikkimistä ja ihmisen lähellä työskentelyä, ei ainakaan itsellä taidot riitä niiden esiin kaiveluun.
Tuisku on entinen lammastilan työkoira joten on ymmärrettävää, että kun se ei meillä saa aktiivisesta elämästä huolimatta samanlaista määrää aktiviteettiä, se ei saa itseään purettua ja on siten myös turhautunut. Tottista, hooperisia, agilitya, koirapyöräilyä, noseworkia sekä jälkeä.. Omaa uutta harrastuslajia on kokeiltu ja etsitty monipuolisesti, mutta paimenkoira on paimenkoira ja kun pennusta asti ei ole opetettu leikkimistä ja ihmisen lähellä työskentelyä, ei ainakaan itsellä taidot riitä niiden esiin kaiveluun.Sen stressitasot ovat viime aikoina kohonneet sfääreihin ja se purkaa kaiken napsimalla, murisemalla, kyttäämällä sekä paimentamalla niin ulkona kuin sisällä. Maaninen paimentaminen kohdistuu vain yhteen, mutta napsimista ja murinaa se harrastaa kaikkien meidän koirien kanssa poislukien vanhin uros.
Uloslähtötilanteissa ei tiedä nakuttaako tikka puussa vai kaliseeko Tuiskun hampaat kun se nostaa kierroksia ja tärisee kuin haavanlehti. Autossa se vinkuu suoraa huutoa tutinan lisäksi vain koska ei tiedä ollaanko menossa johonkin metsään missä mahdollisesti pääsisi kyttäyshommiin. Lenkillä se ei tässä porukassa pysty rentouttavaan käyskentelyyn ja nuuskutteluun vaan juoksee täysiä jonkin matkan päähän ja jää kyttäämään meidän toista narttua joka selkeästi eleillään yrittää ratkaista tilanteen niin että Tuisku lopettaisi toiminnan. Tai mikäli muut ovat kiinni tai Tuisku itse hihnassa, se tulee ”paimentaen” perässä. Eli käytännössä se on koko ajan töissä ja sen stressitasot ovat koko ajan tapissa kun se ei pysty rentoutumaan 
Niinpä kyselyä, löytyisikö Tuiskulle mahdollisesti sitä ehdottomasti VIIMEISTÄ kotia joka olisi Tuiskun 6.s. Ihannekoti olisi ehkä kevyesti paimentava mutta myös paljon liikuntaa ja henkistä aktivointia antava! Tuisku voi auttaa ja opettaa paimennuksessa aloittelevaa ohjaajaa. Paimennuksen perusrata on ajettu 6/2020. Yleisesti Tuisku on avoin, sosiaalinen, kiltti kaikenlaisille ihmisille. Se on alusta- ja paikkavarma. Kotona se ei ole koskaan rikkonut mitään. Joskus lähtenyt mukaan muiden ulvomiseen joten kerrostaloon en sitä suosittele. Koeajolle se ei enää lähde.
Tuisku on sisäsiisti, jotain juoksuaikaista merkkailua on kerran tai kaksi esiintynyt. Ei jalostukseen. Sterkkaaminen on ollut suunnitelmissa. Tuisku ei missään nimessä ole ongelmakoira, meillä ei vaan lukuisista yrityksistä huolimatta resurssit kohtaa kun en itse harrasta Tuiskun suosikkilajia paimennusta. Kesäisin Tuisku viihtyy järvessä osimoilleen koko ajan, se on vallan mahdoton vesipeto! Tuisku voisi muuttaa esim. vanhemman kiltin uroksen kaveriksi tai ehkä ainoaksikin koiraksi mikäli seuraa ihmisestä on riittävästi.
Jess ”Tuisku”
s. 3.9.2018
A/A, 0/0, LTV0, silmät ja olat terveet. Dna muuten puhdas, mutta TNS kantaja.
Syö perusnappulaa (HD Canada & Ireland).
Näyttelyissä ei ole käyty, enkä tiedä onko se niinkään mun ja Maisan juttu. Maisalla on hyvät lemmikkiominaisuudet 
Velipojasta voit lukea Ilon 
