Lotta oli hieman sivullinen uhri, kun ison koiran hampaat kolahti sen vasempaan poskeen.  Silloin tilanne ei näyttänyt niin pahalta, mutta nyt kun mentiin katsomaan ellille että miltä suu näyttää, oli iso poskihammas haljennut ja se piti poistaa. Meillä ei ole vielä koskaan chihut ”vaurioituneet” isojen koirien kanssa ja tämäkin oli täysin tapaturma ja vahinko, valitettavasti se koitui Lotan harmiksi. Nyt on kuitenkin suu siivottu eikä esim. murtumia ollut näkyvissä.

Ensin molemmat silmät, sitten hammas.. nyt olis 3/3 joten riittäiskö Lotan osalta. Ikää kuitenkin vasta 7,5 kk ja painoakin tullut kivasti tasan 2kg.

Pidemmän aikaa on jo ollut päässä, että pitäisi päästä ötökät käyttämään hieronnassa. Sen verran kuitenkin vauhdikkaita lajeja meillä että jotain jumia on taatusti aina. Bongasin meidän koirauimalan sivuilta, että siellä on koirahierojaopiskelija tekemässä hierontoja varsin iisiin tuntihintaan nyt toukokuun ajan ja varasin sitten ajan kaikille isoille. Tytöt pääsivät ensimmäiseen kahteen aikaan ja tuli kyllä tarpeeseen.

Tuisku venkuloi koko hieronnan ajan. Mutta oli siinä jumejakin vähän siellä sun täällä. Niska, selkä..  se on muutenkin muuttunut jotenkin kauhean skrodeksi etupäästään, painoakin tullut kilo lisää ollen nyt 19 kg.

Sode sen sijaan odotti vuoroaan kuorsaten mun sylissä ja otti hieronnan tosi rennosti. Ei mitään mainittavia asioita, neito oli hyvässä kunnossa ja toivotaan että kuva ensi kuun lopussa kertovat samaa. Hieman jännittää vaikka sisarukset on jo terveiksi kuvattu.

Huhtikuu alkaa kääntymään toukokuuksi. Saatiin vihdoin lämmöt tännekin ja lumet suli ennätys nopeasti! Onneksi Oon huomannut etten oo talvi-ihminen ollenkaan. Ulkotreenikausi meillä on käytännössä ollut koko talven, mutta lumien sulettua päästin myös isolle hiekkakentälle treenaan.

Ilon lähtö on ollut kova pala, mutta on ajateltava yksilöiden ja lauman parasta Jos homma ei toimi, miksi kiusata kaikkia. Ilolla on kuitenkin mitä parhain koti ja heillä on pyyhkinyt hyvin siellä. Ilo on kotiutunut hienosti.

Skidi innostui treenaileen Minttua ja kivaa pikku videota saatiinkin. Näitä lisää, molemmat tykkää! Chihut on muutenkin lähinnä asuneet ulkona kun lämpötilat tuli kohdilleen, on varsin väsynyttä sakkia iltaisin kun ne viimein pääsevät sisälle

Tuiskun kanssa on tosiaan tapahtunut jotain kummaa. Nyt kun Ilo lähti, aika riittää myös Tuiskun kanssa spesiaaliin toimintaan ja se on vastannut erinomaisesti siihen. On käyty kaksin metsässä useaan otteeseen, tehty temppuja ja käytetty nokkaa siellä. Päästiin myös paimentamaan talven jälkeen ensimmäistä kertaa ja Tuisku ei ollut läheskään niin ruosteessa kuin olisi voinut kuvitella. Se on saanut talven aikana roppakaupalla lisää itsevarmuutta ja kesti ohjausta todella hienosti. Lisäksi me on saatu hooperstreenit tosi hyvälle mallille ja pakko se on vetää sanojaan takaisin, jotain on osattu tehdä oikein sitten kuitenkin

Ennen kaikkea me ollaan saatu iloinen hymy ja korvat näkyville

Soden kanssa on tehty vain hoopersia. Mun on pakko tunnustaa, että oon korviani myöten täynnä tottista ja tokoa tällä hetkellä vaikka koira on kisavalmis alokkaaseen. En ole saanut edes lisuria hommattua että päästäis ilmoittautumaan. 

Hoopersissa Soo on mennyt tosi paljon eteenpäin. Pitää itse ymmärtää että se on jo aikuinen koira jolta voi vaatia asioita ihan eri tavalla ja hyvin se on siihen vastannutkin Otettiin kesäksi hallikortti joten päästään tekemään myös aksaa hallissa. Viralliset kuvat mennee kesä/ heinäkuulle vaikka kaksivuotta tulikin maaliskuussa mittariin. Käytiin myös tsekkaamassa laukausvarmuus Sipoon ampumaradalla vaikka toi nyt ei ole ikänä mihinkään koviin ääniin reagoinutkaan. 

Kessu on sitten ollut toipilaana kuun puolesta välistä. Missä lie tassunsa satuttanut, mitään sieltä ei kuvissa löynyt mutta julmettu mätäpaise tassuun ilmestyi alle vuorokaudessa. Pikkasen jännittää saadaanko töppönen sen näköiseksi että kehdataan toukokuun lopussa mennä näyttelyyn. Varoaikojen puolesta homma ok, mutta muuten en tiedä. Töttörö päässä mennään ainakin näin kuukautta ennen näyttelyä. Varpaassa on vanha kynsivamma, ontui talvella hetken aikaa ja paikallistin sen tuohon missä tuo ”reikä” oli, mutta se ei ole syynä tähän mitä kävi nyt… kynsi on erivärinen ja tulee varmaan olemaan loppuelämän.

Ilolle löytyi koti. Poitsu pääsee elämään lapsiperheen arkea ihan tähän muutaman kilometrin päähän sekä treenimuoto muuttuu enemmän labbiksille ominaiseksi, eli käytännön metsästykseen Koeajossa Ilo näki riistaa ensimmäistä kertaa ja kyllähän se heti tiesi mikä homman nimi on ja nappasi linnun suuhun Toivon paljon onnistuneita noutoja Onnea matkaan kultanoutajani

Aina ei asiat mene kuten ajattelee ja toivoo Kun järjestelyitä saa tehdä jo narttujen kesken, niin ei riitä aika ja resurssit siihen, että poikien keskenkin saa tehdä omat säätönsä. Neljä lenkkiä päivässä plus muut säädöt sisällä.. homma ei vaan toimi.

Tuisku on nyt saanut tietyn siunauksen jäädä porukkaan, joten jotain muuta ratkaisua on mietittävä. Tiedän että Ilo on maailman suloisin ja rakastavin koira joka pärjää ihan missä vaan missä sen ei tarvitse saada jatkuvaa palautetta murinan, hampaiden näyttelyn ja valitettavasti myös puremisen muodossa. Kessu ärstyyntyy Ilosta ja kohtaamisia on sisällä koko ajan. Tiesin etukäteen, että Kessu ei tykkää omanikäisistä uroksista muiden kanssa sillä ei ole ollut ongelmaa. Ajattelin että rotu joka ei provosoi eikä provosoidu on hyvä valinta vielä isolla neljän vuoden ikäerolla mutta olin väärässä.

Niinpä rakas ja rakastettava hömelö luppakorvani Ilo etsii uutta kotia ennen kuin naamassa on vielä enemmän naarmuja ja osumia. 

Ilon kanssa on treenattu tottista/ tokoa, hoopersia, nenäjuttuja sekä näyttelytreeniä. Se on ilmoitettu ensi viikonlopuksi labbisten erkkariin Tuulokseen.

Tämä koira on kultaa

Kuvia päivitetty galleriaan lokakuusta maaliskuuhun. Edelliset kuvat olivat galleriassa heinäkuulta ja koetin joka paikasta etsiä elo- ja syyskuun kuvia, mutta ne ovat paikassa x.. ei mitään hajua. Lisäksi päivitetty kaikki (jo instaissa) julkaistut videot isoille koirille Ilokin sai oman videosivunsa.. jospa sinne jotain sisältöä saataisiin tuotettua.

Pitkänäperjantaina käytiin Kessun  kanssa hakemassa vikalistaa JANKKilasta hoopers-epiksistä. Paljon hyvää ja oikeita asioita on tehty. Näki että ei olla päästy isolle kentälle sitten viime kesän ja omia esteitä on niin vähän että häiriöesteitä ei saada radalle. Joten hooppeja hommattava lisää

Käytiin moikkaamassa Helmiä Kulosaaressa maaliskuun lopussa. Tein nyt päätöksen myydä Helmi kokonaan pois. Sillä on ihan huippukoti ja kuulen siitä kyllä jatkossakin. Paperit on Puolasta saatu ja case closed En ainakaan vielä tässä kohtaa tiedä tarpeeksi labbiksista että uskaltaisin niitä kuitenkaan alaa kasvattamaan. Tuisku oli mukana katsomassa ettei nuoriso rallata liikaa

Meillä on myös poikien kanssa aikamoisia propsuja. Olen tiennyt että Kessu ei oman ikäisistä uroksista tykkää, mutta uros iästä riippumatta omassa kodissa on sille näköjään ihan samanlainen haaste. Ilo reppana kun ei ymmärrä koheltamisensa seuraksia ja Kessulla kiehahtaa siihen hampaat. Joudun jo Tuiskun kanssa tekemään erikoisjärjestelyjä että se ei pääse napsimaan ja nyt vielä Iloa ja Kessua täytyy pitää silmällä. Alkaa loppumaan tilat ja resut sekä aika tän combon pyörittämiseen Lisäksi kun Ilo villiintyy, meinaa chihut jäädä jalkoihin.. on se sellainen kauhakuormaaja ja puskutraktori Lenkillä se kulkee tosi hienosti kunnes joku lehti tai muu lentää ohi, on jo kerran kiskonut multa olkapään kiputiloihin asti. Oon aika romuna näiden nivelieni kanssa malien jäljiltä. Saahan nähdä mihin ratkaisuihin tässä päädytään.

Ronja (Toimiva Xena) lopetettiin toistuvien käytöshäiriöiden vuoksi. Ronja oli kotioloissa ja omassa pihassa vallan herttainen malinois, mutta kodin ulkopuolella siitä tuli täysin vallaton ja arvaamaton eikä sen kanssa voinut liikkua enää normaalisti. Koti oli Ronjan kolmas ja se käväisi meilläkin asumassa pari viikkoa ennen viimeisintä kotiaan. Kiitos Sinikka kaikesta yrittämisestä, osanottoni. Ronjan on nyt hyvä olla

Kun on aika mennä
Enkeli sanoo,
Tule pikkuinen lennä

Hyvää matkaa Ronja, Näpsä, Xena.. 
27.8.2018 – 5.4.2023

Tuisku on ollut framilla viime päivät täällä meillä ja vähän ympäriinsä. Oon koettanut ratkaista tätä suuntaan ja toiseen ja panostamalla panostanut siihen että Tuiskua on saatu irti oravanpyörästä. Lenkit yksin sen kanssa ovat olleet sekä katastrofeja, että ihan onnistuneita.. ihan täysin riippuen missä lenkkeillään. En ole antanut sille näillä privalenkeillä hetken mahdollisuutta paimentaa mua ja paikoitellen sen on ollut äärettömän haastavaa. Mutta sitkeys on palkittu ja loppulenkistä on mukana rento koira joka nuuskuttelee maata, tekee tarpeensa ja ravailee leppoisasti.

Erehdyin sitten myös kokeilemaan hoopersia jonka parissa on tapahtunut jotain ihan käsittämätöntä! Tähän mennessä se on ollut pelkkää kohellusta ja erittäin satunnaisia onnistumisia ja nyt sitten… Tuisku tekee hienosti ohjattuna hooppia! Me on siis ehkä löydetty joku laji Tämä on äärettömän tärkeää siihen nähden että Tuisku voisi jäädä meille. Tokikaan se ei ratkaise meidän lenkkiongelmia eikä napsimisia pihalla vapaana ollessa tai muuta, mutta se antaa työkaluja siihen että Tuisku saa tekemistä ja purettua energiaansa

Lisäsin Tuiskusta myynti-ilmon muutama päivä sitten. Olen huomannut Tuiskun käytöksessä muutoksia ja häiriöitä, joita se ei ole ennen esittänyt. Asiaa on pohdittu yhdessä ja erikseen perheen ja Tuiskua tuntevien ystävien kesken.

Tuisku on sydämeltään työkoira! Se on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan. Se on henkeen ja vereen paimen ja se löytää joka asiasta paimennettavaa. Varsinaista paimennuskohdetta, lampaita, Tuisku ei ole nähnyt sitten viime kesän joten se on purkanut viettiään meidän muihin koiriin. Ja kuten sanottu, Tuisku löytää joka tilanteesta paimennettavaa. Eikä tämä paimentaminen pelkästään ole pahasta, mutta kun siihen lisätään napsiminen ja murina, kertoo se jo enemmän. Tuisku elää oravanpyörässä, jatkuvassa stressissä koska en saa sen päätä purettua kuten harrastuskoiralta puretaan.

Se että Tuiskusta ei tule kisakoiraa muihin lajeihin, ei estäisi mua treenaamasta tottista, hoopersia, vetojuttuja.. jotain, mulla ei riitä taidot viedä tuollaista koiraa näissä lajeissa. Tuiskun itsetuntoa on kohotettu niin kuin vain osaan, mutta en saa sitä kantamaan.

Tuiskulle on kyselty kotia toisaalta jossa se pääsisi pois tästä ajatusten sekamelskasta, missä se nyt elää pystymättä rentoutumaan normikoiran tavoin. Tarjolla olisi pääsy takaisin lammastilalle pienimuotoisiin työhommiin, mutta mä en suoraan sanoen tiedä pystynkö luopumaan tuosta. Siitä on tullut hyvin rakas tänä aikana minkä on meillä asunut. Mutta olenko tässä vain itsekäs enkä pysty päästämään irti vai ajattelenko Tuiskun parasta ja se pääsisi erittäin paljon vähemmän stressaavaan ympäristöön maalle. Mikä on oikein? Jälleen uusi koti tuolle vaikka lupauksen olen antanut että sen ei tarvitse meiltä lähteä

Tänään me mentiin kuitenkin ihan kaksin metsään. Normikohdassa ajomatkaa alkoi huuto takakontista, koska sinnehän oltiin taas menossa paimentamaan ja stressaamaan itseään muilla koirilla Päästin Tuiskun autosta ja meno oli kuten ennenkin, täysii metsään ja sitten ihmetellään että missä ne muut ovat?! Tuisku toljotti monta minuuttia etsien muita jotka siis olivat kotona. Kohta se aloitti paikasta toiseen sinkoilun ja siinä sivussa etsi vielä muita, kunnes keksi, että tulee mun taakse paimentamaan. Pysähdyin ja seistiin varmaan 10 min paikallaan kunnes Tuisku lähti mun takaa pois nuuskutelleen maata… Mietin että oliko se todella näin helppoa mutta ei ollut. Tuisku tuli takaisin taakseni takaisin seisomaan ja siinä sitä sitten oltiin. Se koitti ajaa mua liikkeelle tökkien polvitaipeisiin, mutta en liikkunut. 10-15 min seistiin paikoillaan ja ihmeteltiin maailman menoa…

Lopulta Tuisku otti askeleen pois mun takaa, odotin hetken ja koitin lähteä liikkeelle ja se palasi välittömästi ”paimennuspaikalle”, viipyi siinä muutaman sekunnin ja loppumatkan menikin sitten häntä töttöröllä haistellen ja tehden tarpeita kuten NORMAALIT KOIRAT. Itkuhan siinä pääsi kun näin tuon koiran ensimmäistä kertaa rentona lenkillä. Tehtiin tätä normaalia vartin lenkkimatkaa noin 45 min. Tuisku joutui käyttämään päätään tilanteen ratkaisemiseen ihan itse.

Kotona meillä makasi tämän pienen, tehokkaan ja tarpeellisen lenkin jälkeen aika väsynyt Tuisku. Nyt tietenkin sitten se kysymys että kantaako tämä? Onko siihen resursseja vaikka tahtotilaa on. Kaikenlainen paimentaminen omassa laumassa on nyt katkaistava. Pitäisi päästä tekemään sitä ihan sinne missä sitä kuuluu tehdä, lampailla…

Pitihän sekin päivä kokea, että meikäläinen ilmoittautuu elämänsä ensimmäisiin oikeisiin näyttelytreeneihin Mutta kokemuksena hyvä, Ilon kengurubensa oli loppunut joten se ravaili vallan mainiosti ”kehässä”. Itse käsittely olikin sitten Ilosta vielä hauskempaa, tätä tarvitsisi treenata paljon mutta pikku hiljaa. En nyt kuitenkaan jätä meidän ilmoa labbisten erkkariin väliin sen takia vaan mennään tulta päin Näyttelyhihnakin on jo tilattu ja se saapuu toivottavasti ennen huhtikuuta.

Myös Kessu ja Sode pyörähtävät tämän kevään aikana näytelmissä. Molemmille on varattu paikka Jari Laaksolle Ruovedelle toukokuussa. Jospa selviäisi sillä siitä urakasta.