Ainun kanssa tänään KATin maanantain treeneissä. Tehtiin yksittäisenä pussia, kolmannella ei tarvinnut enää kankaalle nostajaa. Tämä oli Ainan toinen pussitreeni, ensimmäinen kerta on ollut RimAlla joskus puoli vuotta sitten. Nostettiin rengas maksikorkeuteen sekä tehtiin sekä rengasta että keppejä verkoilla osana rataa. On se vaan KONE! Sellainen olo, että tästä agilityssa on kyse

Joko mennään?

Oltiin kolmatta kertaa treenaamassa KAT-tilassa. Goan kanssa tottistelua, seuruuta, jääviä, nouto. Vähän meinas taas tavanomaista enemmän äännellä, mutta päästiin yhteisymmärrykseen hiljaa olemista.

Aina teki elämänsä toiset keppitreenit. On se vaan aika pop!

Saana ei tänään treenannut, mutta kun pihalla oli joka paikka liukasta ja hirween kamala tuuli, otin ötökät treenin lopuksi juoksemaan halliin. Siinä ne meni sitten kaikki kolme kielet soirona ympäriinsä

Maanantaina oli ensimmäinen ohjattu aksatreeni Ainan kanssa, se meni ihan superhyvin! Rimat ovat nyt KAT-tilan alusta alkaen olleet 40cm ja niillä mennään hetki. Siitä hissukseen ylöspäin.

Tänään käytiin toistamiseen tällä viikolla kat-tilassa. Essi lähti jälleen koutsimaan ja kyllä oli meikäläinen aika keitetty rapu kun hallista ulos tulin. Goan kanssa tehtiin vain tottista ja muut sitten liitelivät. Goan kanssa loppuun tein voittajaluokan ohjattua noutoa, se meni epävarmaksi ja äänteli mutta muuten teki kyllä hienoa duunia! Jotain me ollaan molemmat selkeästi opittu Saanan kohdalla meiltä loppui tila kesken puhelimesta joten treenistä ei paljon talteen saatu.. jotain kuitenkin.

Tänään korkattiin meidän hallikausi. Essi tuli koutsimaan kun ei saa treenata hallissa. Mutta näinhän me tehtiin syksylläkin kun mä en saanut treenata JAUlla.. menin seuraksi ja vein koirat treenattavaksi. Nyt sitten Essi ihanainen tuli mulle seuraksi ja kouluttamaan. Näitä lisää! 

Ja Goa… mä oon taas sanaton. Se oli ihan superrrrr hyvä taas tänään. Kuunnelkaa ensimmäinen 3 minuuttia! 

Saanan kanssa hömpöttelin tottisjuttuja myös ja aksaa, tarttee muistaa sitäkin kuvata sitten seuraavalla kerralla. Oli Pöde pikkasen onnellisen näköinen kun kotiin päästiin. Toki niin oli kaikki muutkin 

Sitten se murheenkryyni.. voisko vttu tulla jo LUNTA! Eilisestä kattelin että taas Aina ontuu.. ja tietty sitä oikeeta takasta minkä kanssa musta tuntuu ettei vieläkään olla selvillä vesillä. Aamulla Aina oli sitten jo ihan kolmijalkainen ja mennä konkkasi pihalla aamupissalla. Itku pääsi. Kunnes hallilla otin kaikesta huolimatta Ainan tutustumaan halliin. Sillä on nyt sitten niin kunnolla tassunpohja auki että sieltä puuttuu ihan palanen.

Pihalla en sitä voi liikuttaa ollenkaan joten annoin sen poukkaroida hallissa. Kuitenkin alkoi liikkuminen näyttämään siltä että voisko sittenkin vähän aktivoida. Ja niin me tehtiinkin sitten ihan kunnon treeni. Aina liikkui nopsasti ja ei ainakaan siinä vauhdissa huomannut että olisi töppönen menoa haitannut.

Voi sitä mun pientä. Onhan treenit toki yksinkertaisia, mutta silti se on niin taitava!

Mun Ainukainen <3

Ihanaa että päästiin jo toistamiseen lyhyen ajan sisään RimAlle aksaamaan Essin kanssa Vesan valvovien silmien alle. Goalla unohtui tänään jarrut ja ratti kotiin.. ai luoja mulla olis ehkä palanut hermot jo miljoona kertaa mutta onneksi kuskin paikalla oli Essi.

Juu juu.. :D

Täältä TULLAAN!

Ja hop!

Vilakka keli

Pöö

Tämä on öö… :D

Seuraavana meikä vuorossa Ainan kanssa ja tänään kyllä tuntui homma niin aksalta kun vain voi tuntua! Voi Ainuskainen.. Aina on uusi Hilma 

Lopuksi vielä Essi Saanalla.. ensin vähän säätöä pituudella mutta sitten nollana läpi. Ei tainnut Essiä enää sen jälkeen paleltaa 

Bongasin joku aika sitten facesta ilmoituksen jossa haettiin Purinalle Dentalifen testaajia. Tänään tuli testipaketti joten me tehtiin tehtävät alta pois samoin tein 

Pitkästä aikaa saatiin aikataulut natsaamaan ja päästiin RimAlle Vesan oppiin treenaamaan! Etukäteen jo suunniteltuna että Essi aksaa myös Goalla ja sehän meni paremmin kuin hyvin! Treeni pidettiin lyhyenä niin ei päässyt kattila kiehumaan yli. Ennen aksaa tein muutaman noudon ja ei se nyt ihan niin hiljainen ollut kuin kotona, mutta parempaan päin kyllä.

Eilen en ollut yhtään varma voiko Aina treenata yhtään kun oli niin kuutamolla koko koira, mutta tänään oltiin jo täydessä pelikunnossa. Palkkauksen tein vain namilla kädestä ettei suuhun menisi hiekkaa ja sen huomasi että ötökkä etsi suorituksen jälkeen palloa kun ei voinut ymmärtää että nami tuli kädestä.

Saanalla meni taas niin kovaa ettei tosi. Se on kuin hyvä viini, paranee vain vanhetessaan!

AGS

Mitäs me toimivat :D

Mä oon tässä koko alku talven vai onko tää nyt loppu syksy, miettinyt että mitä mä oikein näillä elukoilla teen. Mitä mä ehdin, voin ja kykenen niiden kanssa harrastamaan. Mihin riittää rahkeet, aika ja oma terveys. Oon aina ollut onnellinen että harrastan sellaisella rodulla, millä voi tehdä mitä haluaa ja melkein kuinka paljon haluaa.  Kun tuossa pari viikkoa sitten kirjoitin ilmoille, että onko koiria liikaa niin jäin miettimään että aika paljon on tässä viimeisten vuosien aikana muuttunut. Suurimpana tietty oma muksu, jonka tähden ei voi liihottaa mielin määrin (tai ainakaan siinä määrin mitä ennen) ympäriinsä. Ennen skidiä menin enkä kysellyt, muut tuli perässä jos jaksoivat  Muksun myötä on pakko välillä olla ja kun on vapaa-aikaa niin ei vaan voi samalla tavalla lähteä vaan on oltava myös äitinä lapselle.

Goa

Mä edelleen haluisin harrastaa monipuolisesti, jos nyt en kaikkea niin ainakin muutamaa lajia. Goan kohdalla agi, toko ja ipo ovat kyllä pois laskuista, mun ohjaamana. Tänään todistin taas kuinka taitava agikoira Goa onkaan kun sillä on kuski joka osaa. Vepe on toki meidän laji kesällä, mutta se on vuodesta kolme maksimissaan neljä kuukautta. Viime kesänä kausi katkesi levätilanteen vuoksi ennen aikojaan. Jäljellä tykkään käydä mutta se on vain niin pirun yksinäistä touhua eikä mulla ole tässä nyt tiedossa missä jäljestää kun tarvitaan kolmosen treenejä varten useampi kilometri sellaista metsää missä pääsen kaikkine koipineni liikkumaan. Haku olisi kivaa mutta ei ole duunin eikä perheen takia mahdollisuutta sitoutua treeniryhmään. Aika vähissä alkaa lajit olemaan

Aina

Ainan kohdalla taas (mikäli se vain kuvataan terveeksi) olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Haluaisin harrastaa sen kanssa suojelua, uskon että sillä tekisi luokat, se on ohjattava ja reipas pikkukoira. Ei ehkä maailman rohkein rölli mutta varmasti harrastuskoirana erinomainen. Suojelun harrastamisen tekee tällä hetkellä mahdottomaksi puuttuva maalimies sekä se että edelleenkään mulla ei ole peltoja. Muutaman neliön ruohopläntillä ajetaan ehkä hikisesti ykkösen kisa, ei muuta. Ainusta varmasti olisi montsuukin, mutta maalimieheksi kelpuuttavan henkilön soisi asuvan lähempänä kuin 200 km päässä. Vepeä toki kesäisin, mutta kausi on lyhyt. Tokossa ärsyttää sääntöuudistukset, en edelleenkään ole päässyt sinuiksi niiden kanssa plus treeniseuraa tarvitsee ihan alusta alkaen ihan erilailla kuin vanhoilla säännöillä. Agilityssa Aina on osoittanut jo näppäryytensä ja voi että oli hieno tänäänkin seurata sen menoa Essin kanssa. Omat kintut lienee se heikoin lenkki tässä sopassa. Plus lajin hinta, kallista puuhaa tässä konkurssissa.

Saana

Essin kanssa puhuttiin tänään, että Saanalla on reilu vuosi hyvää kisaikää jäljellä ja sitten saa siirtyä eläkkeelle, toivottavasti viimeinen agiserti saavutetaan ennen sitä niin saadaan tähän talouteen ensimmäinen tuplavalio

Mä oon oikeesti ihan pihalla näiden koirien kanssa. Ennen oli niin selvät sävelet, ei enää. Välillä oon miettinyt koko harrastuksen lopettamista mutta onko sekään nyt ratkaisu  Tänään oli viimeinen agikerta Visionilla, nyt ollaan sitten tyhjän päällä. Jos ensi kevääksi ottaisi vapaatreenikortin KAT-tilaan… ensi vuodelle tavoitteet ovat nollassa. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tästä tulee kun suuntavaisto on totaalisen hukassa.

Toisaalta positiivista että olen saanut tämän koko syksyn ahdistaneen asian tuotettua itselleen ymmärrettävään muotoon. Oon paljon pohtinut myös kuinka vaikea koira voi viedä koko mielekkyyden harrastamisesta. Vai olenko vain itse asettanut tavoitteet niin korkealle ettei mikään tunnu enää riittävän? Kun muistaisi että tämä on VAIN harrastus eikä kaiken tarvitse olla niin helvetin täydellistä…

Goa nautti agista täysin siemauksin. Se oli aivan puhki treenin jälkeen. Kaikkensa antaneena <3