Belgianpaimenkoira malinois, narttu
27.03.2008 – 14.7.2015
i. MM-06 M-06 RM-07 FIN KVA IP3 BH Prowaffe’s ARTTU
e. FI AVA FI AVA-H BH Dubion FUDGE
kasv. Katri Moisala, kennel Dubion
lonkat A/A, kyynär 0/0
lanneranka ok (5/09 ja 3/11), muutoksia 2/2012
spondyloosi, aste 1 lievä
silmät terveet (1/11)
hampaat-> ok, täydellinen purenta
Vasemman etutassun varpaassa nivelrikkoa (3/14)
paino-> 28 kg (5/15)
näyttely EH x 2
Lt +142p 4/2011 & MH-kuvaus 8/2012
Hilma Käyttöbelgi.infossa & KoiraNetissä

Hilma on yksi parhaista synttärilahjoistani ikinä! Hilmis muutti taloon ollessaan 13 viikkoinen. Neiti syntyi Ruotsissa, vaikka isä ja emä ovat suomalaisia ja muuttihan tuo kasvattajakin perässä sitten takaisin Suomeen. Hilman elämää ja uraa varjostivat jo alle kolme kolmevuotiaana alkaneet selkäongelmat, jotka diagnosoitiin monen tutkimuksen jälkeen spondylooksiksi. Koira oireili vaikka luustokuvissa ei näkynytkään muutoksia ennen kuin lähes vuosi oireiden alkamisesta. Olin monen monta kertaa jo ollut lähellä sitä päätöstä, että Hilma siirtyy enkelikoirien joukkoon, mutta aina noustiin suosta ja mentiin eteenpäin.

Päälajistaan agilitysta Hilma jäi varhaiseläkkeelle helmikuussa 2012. Vesipelastus tuli kuvioihin kesällä 2013 ja se laji oli kuin tehty Hilmalle. Siinä Hilma sai kilpailuoikeuden voittajaluokkaan kesäkuun lopussa 2015.

Aina välillä Hilman kanssa kuitenkin tehtiin agilitya ja paluun kilparadoille Hilma teki heinäkuussa 2014. Koira oli täysin oireeton, terve ja elämänhaluinen joten miksi sitä pumpulissa pitämään. Hilma kisasi agilityn kakkosluokassa ja jäi yhtä nollaa vaille kolmosluokasta.

Kotioloissa Hilma oli helppo ja mutkaton koira, oman perheen muita nelijalkaisia kohtaan Hilma käyttäytyi välillä pikkunatsin tavoin, mutta uskoi yleensä laumanjohtajan ärähdystä ja palautui suht helposti ruotuun. Hilma oli erittäin omistushaluinen luista ja leluista.

Hilma liikkui eri alustoilla ja paikossa varmasti. Vieraita ihmisiä kohtaan mummo oli avoin ja sosiaalinen ja meni mielellään tekemään tuttavuutta, välillä jopa liiankin kanssa. Hilman mielestä kaikki ihmiset rakastivat sitä vähintään yhtä paljon kuin Hilma rakasti heitä.

Heinäkuussa ’15 Hilman selän tilanne romahti täysin. Vielä aamulla se oli “ihan ok”, ei tosin syönyt ruokiaan ja koetti haastaa riitaa toisen koiran kanssa. Olimme hetken aikaa päivällä poissa kotoa ja Hilma jäi reissun ajaksi kotiin. Takaisin tultua huomasin Hilman kulkevan pää alhaalla ja häntä koipien välissä, se läähätti ja tärisi. Selkään koskiessa se vinkui ja väisti. Selkä oli rinta- ja lannerangan yhtymäkohdasta tulikuuma. Hilma pääsi pois kivuista aurinkoisena kesäpäivänä. Rauhoituksen saatuaan se vielä katsoi minua, heilutti vähän häntää.. kivut ilmeisesti hävisivät pikku hiljaa. Tiesin että päätös oli oikea vaikka se sillä hetkellä ja yhä kirpaisee todalla syvältä. Hyvää taivasmatkaa Hilmis-honey! Kunnes jälleen kohdataan… Ikävä on ja tulee olemaan. Rakas onnea matkaan, sinä ansaitse kultaa

7/2015
Risteilyohjuksen koordinaattori, Suvi