Niin siinä sitten taitaa käydä, että meidän yrittämiset tokossa olivat tältä keväältä tässä ja palaamme lajin pariin sitten kun saamme tarpeeksemme metsätouhista Onneksi koirat ovat onnellisia vain saadessaan tehdä.. lajista niin viis

Lauantaina kävimme Nooran ja Lyylin kanssa ottamassa tuntumaa esineruutuun. Jos nyt vihdoin kahden epäonnisen vuoden jälkeen päästäisiin Ainan kanssa yrittämään jälkikokeesta tulosta. Ensimmäinen vuosi kosahti helteisiin, toinen Ainan jatkuvaan saikutteluun milloin minkäkin johdosta.

Esineruudussa kävi häiriköimässä myös Mummocollie sekä Toto. Kessulle tein itsevietynä muutaman toiston ja tarttee sanoa että ”kyllä lähtee!” Hissun kissun.. kiire ei Höpöttimen kanssa ole.

Sunnuntaina ajelin sitten mökkireissun yhteydessä Ainalle kauden ekan jäljen täysin merkkaamattomana. Kyllähän neitokainen muisti mitä hommassa piti tehdä. Tilannecheck 1 siis hyväksytty. Nyt vain matkaa lisää ja jäljen vanhentamista Kessullakin kokeilin että mitä hommasta tulee.. syksyltä jäi mieleen se että meni kyllä nenä maassa, mutta se intensiteetti puuttui. Tällä kertaa ei ollut kyllä mitään tietoa mistään puutteista vaan Kessu meni nenä massa sellaisella ”raivolla” etten ole ole hetkeen nähnyt! Hyvä siitäkin tulee.. vaatii vaan näköjään aikaa kasvamiseen paljon!

Sitten se asia mikä on mietityttänyt.. miten Ainuska ajelee vierasta? Tähän saatiin vastaus tänään kun Aina käväisi ajamassa toisen jälkensä tälle vuodelle ja ensimmäisen ”ei minun tekemän”. Kävi niin sanotusti ”totot”.. Veljensä meni myös ensimmäisellä kertaa aivan sekaisin jäljestä sillä erolla, että Ainalla motivaatio keppeihin on (ainakin vielä tällä hetkellä) huomattavasit suurempi