Kyllä. Otsikko mitä en olisi kuuna päivänä kuvitellut tekeväni. Sydämeen sattuu, itkua on väännetty, mutta näin se vaan on kaikille paras että saadaan rauha takaisin maahan. Viime vuoden lopusta asti on äititytär-pari hiertänyt enemmän ja vähemmän, eikä kumpikaan tunnu antavan periksi. Sisällä irvistellään, ulkona rähistään ja nyt viimeisen reilu viikon seurauksena on Ainalta alakulmuri poikki sekä hampaan reikä luojan kiitos vain silmän alapuolella!

En kerta kaikkiaan ala enää odottamaan mitä kohta tapahtuu. Tämä olisi kolmas narttupari minkä kanssa pitäisi elää ja mä nyt pistän pelin poikki ennen kuin se edes pääsee alkamaan. En vain enää jaksa, eikä riitä resurssit moiseen. Rahaa on paikkailuihin mennyt ihan riittämiin kun on ommeltu päälakea takaisin paikalleen ja parsittu millon mitäkin kasaan.

Ja edellinenkin merkki on siinä vieressä näistä matseista

Katkennut alakulmuri

Ulkoilut ovat pelkkää päällekäymistä ja rähinää

Kyllästymiseen asti :(

Goan hieman huolestunut katse :'(

Goa muutti tänään poikansa Falcon laumaan Janna luokse, missä se oli muutama viikko sitten hoidossa viikon verran. Siellä toivottavasti laumadynamiikka toimii sen verran paremmin, että Goa löytää paikkansa laumassa ilman että joku kiipijä yrittää sitä jatkuvasti havitella. Jälkiviisaus on parasta viisautta, mutta jos tämän olisin tiennyt, ei Aina olisi kotiin jäänyt.

Goa on koira joka pärjää joka paikassa, se on tähän mennessä tullut kaikkien kanssa toimeen poislukien Aina. Se meni maailman parhaaseen paikkaan ja taatusti kuulen siitä aina kun haluan! Jos kotiutuminen menee hyvin ja Jannalla antaa aika ja paikat myöden, voidaan miettiä pentusuunnitelmiakin joskus. Kaikki kuitenkin Goan ja Jannan ehdoilla.

Goa jäi myös minun omistukseeni, eli ihan kokonaan ei tarvinnut siitä sentäs luopua! Voi rakas mussu, ikävä on ja silmät itkemisestä kipeinä mutta jos meidän kaikkien, ennen kaikkea sinun olisi hyvä olla!